Selailin eilisiltana Oppimisen vallankumous -kirjaa, joka selvästä
innokkuudestaan ja omasta agendastaan huolimatta on sen verran samoilla
linjoilla kaiken muun lukemani kanssa, että sen sisältö on otettava ainakin
vakavasti.

Lähtökohta on siis se, että nykyinen koulutusjärjestelmä ei ole mitenkään
tekemisissä todellisen elämän kanssa, ei opeta yhteiskunnassa tarvittavia
taitoja ja kaiken lisäksi suhteettoman suuri osa oppilaista ei viihdy
koulussa eikä opi edes tyydyttävästi itselleen tarpeellisia taitoja.
Aiemmin oli mahdollista vain jättää koulu kesken ja mennä tekemään
rutiinityötä, mutta nykyinen tietoyhteiskunnan murros ja työttömyysluvut sen
kertovat: tämä ei enää toimi. Jotta ihmisellä olisi työtä, on hänen myös
osattava jotain. Rutiinityön tekevät koneet. Siksi ei enää ole
hyväksyttävää, että koulujärjestelmämme tuottaa jopa 20-30% koulutuksesta
pudonneita oppilaita. Tavoitteen olisi oltava, että jokainen oppilas
innostuu elinikäisestä oppimisesta. Eikä tämä tavoite ole edes mahdoton -
siihen tarvitaan vain erilainen koulu.

Tutkiva oppiminen on esimerkki kotimaisesta lääkkeestä koulutuksen
mielekkyyden lisäämiseksi. Oppimisen vallankumouksessa on lukuisia
esimerkkejä kouluista ympäri maailmaa, jotka suhtautuvat oppimiseen aivan
eri tavalla – ja saavat aikaan myös todella hienoja tuloksia.

Toimivammassa koululaitoksessa olisi kirjan mukaan seuraavat ominaisuudet:

1. Koulut muuttuvat ympäri vuoden toimiviksi monitoimikeskuksiksi, jotka
   keskittyvät elinikäiseen oppimiseen (siis kaikille ikäryhmille).
2. Koulut toimivat asiakkaiden (oppilaat ja vanhemmat) edun mukaisesti.
3. Asiakkaille taataan hyviä tuloksia, kunhan he myös sitoutuvat tulosten
   tuottamiseen omalta osaltaan.
4. Kaikkia seitsemää (tai kahdeksaa) älykkyyden lajia käytetään, samoin
   kaikkia erilaisia oppimistapoja.
5. Opetusmenetelmät pidetään huipputasolla.
6. Opettajien koulutukseen panostetaan riittävästi.
7. Jokaisesta tehdään sekä oppilas että opettaja.
8. Opetussuunnitelmassa otetaan huomioon yksilön kehittyminen, elämässä
   tarvittavat tiedot ja taidot, oppimisen ja ajattelemisen oppminen ja
   viimeisenä sisällön oppiminen.
9. Arviointijärjestelmässä korostuu itsearviointi, toveriarviointi ja
   opettaja-arviointi. Opettajan tekemää oppilaan arviointia ei oikeastaan
   tarvita lainkaan.
10. Tietotekniikkaa käytetään ennakkoluulottomasti.
11. Koko yhteisö otetaan mukaan koulun toimintaan.
12. Globalisoituminen yltää myös koulutukseen: kun koulutuspaikan ja
    -sisällön voi valita, on koulujenkin kilpailtava tällä alalla uusien
    toimijoiden kanssa.