GPL v3 julkaistu – mitä se tarkoittaa vapaille ohjelmistoille

GPLv3
Uusi GPL suojaa ohjelmistoja patenttisodilta ja uusilta väärinkäytöstavoilta, taaten ohjelmistojen käyttäjille ja kehittäjille sekä reilut oikeudet että riittävät vapaudet.

70% kaikista vapaista ohjelmistoista on lisensoitu Gnu General Public License v2:n eli GPL:n alaisena. GPL:n version 1 kirjoitti Richard Stallman, vapaan ohjelmistoliikkeen pioneeri, vuonna 1989. Version 2 hän kirjoitti vuonna 1991. Molemmat olivat hänen itsensä (ja lakimiesten) tuotoksia.

Nyt 16 vuoden tauon jälkeen Free Software Foundation on 1,5 vuoden työn tuloksena saanut aikaan version 3. Kun ottaa huomioon kuinka paljon teknologia on kehittynyt 15 vuodessa, GPL v2 on kestänyt ajan hammasta yllättävän pitkään.

Useimmat ohjelmistot on tarkkaan ottaen lisensoitu “GPL v2:lla tai uudemmalla”, mikä tarkoittaa, että kuka tahansa ohjelmiston levittäjä saa päättää, seuraako versiota 2 tai 3. Tämä tarkoittaa, että valtaosa nykyisistä vapaista ohjelmistoista siirtyy puoliautomaattisesti uuden lisenssin piiriin.

Pieni osa ohjelmistoista on kuitenkin nimenomaan lisensoitu versiolla 2. Merkittävin tällainen poikkeus on Linuxin ydin, jota Linus Torvalds ylläpitää. Viimeisen vuoden ajan ovatkin nörtit ympäri maailman saaneet seurata eräänlaista nörttien kauniita ja rohkeita, kun Linus ja Richard ovat väitelleet asian ympärillä.

Noin yleensäkin GPL v3:n laatiminen on ollut todella avoin prosessi, johon kuka tahansa asiasta kiinnostunut on voinut tasavertaisesti osallistua kommentein ja ehdotuksin. Ja tulokset näkyvät: Oikeastaan kenelläkään (paitsi Microsoftilla) ei ole mitään negatiivista sanottavaa uudesta GPL:stä. Sen ovat hyväksyneet useimmat suuret ohjelmisto- ja laitevalmistajat, vaikka edellisen vuoden aikana monet ovatkin olleet epäilevällä kannalla.

GPL v3:ssa on kaksi erittäin merkittävää muutosta:

  1. Monet kuluttajille suunnatut laitteet, kuten matkapuhelimet, digiboksit ja GPS-navigaattorit, sisältävät avoimia ohjelmistoja. Jotkin laitevalmistajat ovat estäneet laitteissaan olevien ohjelmistojen muokkaamisen ja laitteet erikseen tarkistavat, että niissä on valmistajan oma ohjelmisto. GPL v3 kieltää tämän käytännön. Jos valmistajalla on vapaus laittaa laitteeseensa vapaita ohjelmistokomponentteja, on käyttäjälläkin oltava vapaus ottaa ne pois tai korvata ne toisilla.
  2. GPL v3 toteaa, että sen alaiset ohjelmistot eivät ikinä voi olla “tehokkaita suojakeinoja”, jolloin niiden poistamista ei voida estää Jenkkien DMCA:lla tai kotimaisella Lex Karpelalla (josta saatiin jo ensimmäinen oikeuden päätös).
  3. Microsoft on aloittanut avoimen patenttisodankäynnin vapaita ohjelmistoja vastaan tämän vuoden toukokuussa. Hiljaisempia uhkauksia on nähty jo vuosien ajan ja kun Microsoft tänä keväänä teki ensimmäiset liikkeensä, GPL:ään otettiin mukaan klausuulit vastaavaa hyväksikäyttöä vastaan. Jo vanha GPL v2 kyllä toteaa, että ohjelmiston tekijä antaa ohjelmiston käyttäjälle kaikki neljä vapautta (vapaus käyttää, tutkia, jaella ja parantaa), muttei erikseen sano, että jälkikäteen ei saa tulla lyömään patenttisalkulla päähän. Joten GPL v3 erikseen toteaa, että jos jakelet GPL:n alaisia ohjelmistoja, lupaudut samalla ettet hyökkää patenteillasi ketään kyseisten ohjelmistojen käyttäjiä vastaan. Microsoftin hämärä diili Novellin ja muiden yritysten kanssa nimenomaan pyrkii hajoita-ja-hallitse-periaatteella sirpaloimaan avointen ohjelmistojen yhteisön, antamalla patenttisuojan esim. vain Novellin asiakkaille, muttei muille. GPL v3:n alaisen ohjelmiston tapauksessa tällainen epäreilu patenttisuoja ei kelpaa – suoja annetaan kaikille.

GPL:ssä on vielä liuta pienempiä parannuksia, kuten että se erikseen sallii peer-to-peer-verkkojen käytön ohjelmistojen levitykseen (koska P2P:ssähän ohjelmaa kopioiva samalla jakaa sitä muille, jolloin hänen GPL v2:n alla tulisi erikseen tarjota myös lähdekoodit saataville – hyvä esimerkki siitä, että uudet teknologiat voivat helposti rikkoa lisenssin tai lain kirjainta vastaan, vaikka lisenssin henkeä ei rikotakaan).

Todetaan vielä jälkikirjoituksena, että Microsoftin väitteet 235 patenttirikkomuksesta avoimissa ohjelmistoissa eivät ikinä tule kestämään päivänvaloa. Jos patentit olisivat oikeasti hyviä, ne olisi jo nimetty ja oikeusjutut isoja firmoja vastaan käynnistetty. Koska Microsoft tyytyy vain pelottelemaan eikä edes suostu kertomaan mitä patentteja muka rikotaan, tilanne on klassinen FUD. Avoimia ohjelmistoja tekevät tahot eivät voi itsekään alkaa tonkia Microsoftin patentteja, vaikka ne julkisia ovatkin, sillä tällöin riskinä on, että heitä voidaan syyttää selvemmin jonkin patentin tahallisesta rikkomisesta, jos heillä on siitä jotain tietoa. Ja muistetaan nyt sekin, että Bill Gates vuonna 1991 oli itse ohjelmistopatenttien vastustaja. Mutta ei taida Bill enää pystyä luomaansa kolossia hallitsemaan.

Otetaan esimerkiksi patentti 7016055, jonka Microsoft sai vuoden 21.3.2006. Nimeltään patentti on “Synchronization of Plugins”, mutta tiivistelmässä todetaan, että

“A system and process for ensuring the smooth flow of electronic ink is described. Dynamic rendering is give priority over other event handlers. Priority may be the use of one or more queues to order when events occur and may be performing dynamic rendering prior to other steps.” (sic)

Kuulostaa hienolta – miten virtuaalisen musteen saa valumaan luonnollisen oloisesti esimerkiksi piirto-ohjelmassa. Siihenhän voi kehitellä vaikka minkälaisia hienoja tekniikoita ja algoritmeja, mutta tuo tiivistelmä viittaa lähinnä etuoikeusjonoon (priority queue). Patentin lukemalla voi todeta, ettei patentti sisällä oikeasti mitään muuta. Microsoft on siis saanut patentin idealle, että digitaalinen muste leviää kivemmin, kun sitä tekee korkeammalla prioriteetilla kuin muita järjestelmän toimintoja. Samalla tavallahan Windowsin hiiren kursoriakin on liikuteltu yli 10 vuotta ja priority queue lienee tuttu käsite kaikille ohjelmointiin tutustuneille – ehkä siksi, että se on ollut peruskauraa jo vuosikymmenten ajan. Eli jos ja kun muutkin Microsoftin patentit ovat samaa tasoa, ei niiden kanssa ikinä uskalleta oikeuteen asti, josta ne naurettaisiin ulos alta aikayksikön.

Enemmän yllä oleva esimerkki kyllä kertoo USA:n patenttitoimiston surkeasta tilasta. Onneksi meillä EU:ssa ei vielä ole softapatentteja – Microsoftilla on kyllä pitkä jono niitä odottamassa läpipääsyään EU:ssakin. Lisätietoja softapatenteista on vaikkapa EFFIn sivuilla.

Sähköyhtiön kilpailuttaminen ja web-designin merkitys

Kilpailutimme eilen sähköyhtiömme käyttämällä Energiamarkkinaviraston erinomaista sahkonhinta.fi-palvelua. Palvelu osaa laittaa kaikki sähköyhtiöt hinnan mukaiseen järjestykseen sekä graafisesti näyttää uusiutuvat, fossiilisen sekä ydinenergian osuuden kunkin yhtiön energiantuotannossa. Listan voi (joskin vähän hankalasti) järjestää hinnan sijaan myös ekologisuuden mukaan. Nyt entinen yhtiömme Helsingin Energia kyllä tarjoaa ympäristöpennin (joka meillä olikin), mutta se takaa vain 1000kWh ekologista energiaa lopun tullessa pääasiassa fosiillisten polttoaineiden polttamisesta.

Suomesta löytyy jopa 15 sähkölaitosta, jotka voivat tarjota 100% uusiutuvista luonnonvaroista tuotettua sähköä. Kävimme läpi näistä 8 edullisinta. Neljä putosi kisasta koska heidän uusiutuviin energianlähteisiinsä kuului esim. puuhakkeen poltto. Vaikka puu onkin hiilidioksidipäästöiltään 0 (koska poltossa vapautuu vain sama määrä, minkä puu on ottanut kasvunsa aikana sisäänsä), tulee siitä kuitenkin muita päästöjä ja voisi se puumateriaali toimia esim. lahomateriaalina metsässäkin. Rajoitimme siis tarjonnan vain niihin, jotka tarjoavat tuotantoaikana täysin puhdasta energiaa, siis käytännössä tuuli- ja vesivoimaa – aurinkovoimaa ei näyttänyt olevan tarjolla. Tietysti nämäkin muodot saastuttavat tarvittavien laitteiden valmistusprosessin yhteydessä, mutta ovat kuitenkin siitä puhtaammasta päästä. (Vai ovatko? Kiinnostaisi tietää, saastuttaako high-tech-tuulivoimalan valmistusprosessi enemmän kuin esim. vastaavankokoisen puuhakevoimalan rakentaminen ja sen päästöt 20 vuoden ajalta.)

Lopuista neljästä vaihtoehdosta (jotka energian tuotantomuodon ja hinnan ja muiden ehtojen osalta olivat varsin tasapäisiä) kolme putosi pois huonon web-designin vuoksi – ihme flash-kikkareilla tehdyt tarjouslomakkeet, ihan vaan jotta näyttää kivalta, tai väärin suunnitellut lomakkeet, joissa heti alkuun kysellään yhteystietoja tusinalla kentällä ennen kuin päästään itse asiaan.

Lopulta voittajaksi karsiutui Kuopion Energia, joka tarjosi siististi puhdasta tuulisähköä järkevään hintaan. Web-sivut ovat asialliset ja hyvin suunnitellut, lomaketta on juuri sopivasti ajaxoitu jotta valinnat sujuvat sutjakkaasti ja yleensä käyttökokemus oli varsin kivuton. Hyvän designin tunnistaakin siitä, että tuotteen avulla tehdään se, mitä halutaan tehdä, eikä mietitä miten se pitäisi tehdä.

Ihmistyön hinta

Viime viikonlopulla olin vaeltamassa Evolla. Siellä taas kerran konkretisoitui, kuinka pirun työlästä on edes 20 kilon taakkaa kuljettaa yhtään pidempiä matkoja. Tietysti matkat Helsingistä Evolle ja takaisin tehtiin kahdella autolla ja kun vaelluksen jälkeen autolla hurautettiin muutamassa minuutissa sama matka, jota oltiin 24 tuntia taaperrettu ja siinä samalla liikuteltiin 700 kilon kokoista autoa, moottorin ja bensiinin ja öljyn merkitys jotenkin avautui ihan uudella tavalla.

Selvitetäänpä asiaa näin: Siirretään 700 kiloa autoa, 240 kiloa ihmisiä ja 60 kiloa matkatavaroita (yhteensä 1000 kilogrammaa) 100 kilometrin matka.

Öljytynnyri sisältää 159 litraa öljyä. Yksi maitopurkillinen (eli litra) raakaöljyä sisältää rapiat 10kWh energiaa. Energiataloudellisesti öljyn muuntaminen bensiiniksi ei juurikaan muuta näitä lukuja – öljylitrasta saa vähän yli litran bensiiniä, joka sisältää hieman vähemmän energiaa litraa kohti.

Auto kulkee nykyisin 100 kilometriä 4-10 litralla bensiiniä. Kuorman kanssa voidaan laskea vaikkapa 10 litraa sadalle. Energiaa siis kulutetaan noin 100kWh, jotta auto sisältöineen saadaan sinne 100 kilometrin päähän. Tietysti on muistettava, että moottori haaskaa melkoisen osan energiasta muuhun kuin auton siirtämiseen – bensiininkulutuksella kilpailevissa “autoissa” yhdellä litralla ajellaan yli tuhat kilometriä.

Yksi hyväkuntoinen ihminen voi tuottaa 100W työtä pidemmänkin aikavälin. Jos lasketaan normaalia työaikaa, niin vuodessa työtunteja kertyy noin 1600 (lomat ja keskimääräiset sairaspoissaolot poistettuna), joten vuodessa ihmisestä saa puristettua noin 160kWh energiaa.

Jos nyt oletetaan, että ihmiset joutuvat työntämään tuon auton sen 100 kilometriä samalla energiahyötysuhteella, menee tuon 100kWh:n tuottamiseen 10:ltä ihmiseltä 22 normaalia työpäivää. Eli sellainen kevyt tunnin ajomatka muuttuukin 10 työläisen kuukausipalkaksi ja kuukauden köröttelyksi.

Okei, ehkei ole realistista olettaa yhtä huonoa hyötysuhdetta ihmistyölle, tahi edes sitä 700 kilon autoakaan. Vaelluksella hyvässä maastossa pystyimme viime viikonloppuna kuljettamaan itsemme lisäksi sen oman 15-20 kilon rinkkamme noin 3 kilometrin tuntivauhdilla. 100 kilometrin matka olisi siis 3-4 päivää jolloin ei juuri muuta tehdä kuin kävellään rinkka selässä, syödään välillä ja nukutaan yöt. Ja tämä olettaen, että kengät, jalat ja paikat noin yleensä kestävät.

No niin, jos nyt vedetään taas vähän isompaa perspektiiviä… Maailmassa tuotetaan ja käytetään päivittäin reilut 80 miljoonaa tynnyriä öljyä, siis suuruusluokkaa 120 tuhatta terawattituntia (120 miljardia kWh). Melkoinen osa tästä tietysti menee materiaalituotantoon eikä energiantuotantoon, mutta 90 prosenttia liikenteestä ja 40 prosenttia energiantuotannosta maailmalla tuotetaan öljyllä. Eli jos jostain saataisiin 50 miljardia kWh energiaa, voitaisiin öljyn käyttö energiantuotannossa lakkauttaa, joskin edelleen jäisi käteen se ongelma, että miten ihmeessä saadaan polttoainetta maailman miljardeihin liikennevälineisiin (plug in -hybridit ovat tulossa kyllä, mutta ei se vanha autokanta ihan ilmaiseksi ja heti mihinkään uudistu).

50 miljardia kWh. Yksi ihminen tuottaa vuodessa 160 kWh. Joten jos jostain saadaan 800 miljoonaa ihmistä polkemaan kuntopyöriä 8 tuntia päivässä jatkuvasti, on energiantuotanto hanskattu. Tai sitten ei. Nimittäin ne 800 miljoonaa ihmistä tarvitsevat ruokaa ja sen ruoan tuotantoon tarvitaan energiaa. Ja itse asiassa myös melkoinen kasa öljypohjaisia myrkkyjä ja lannoitteita. Saikos tästä mitään järkevää johtopäätöstä? Ei oikein. Enemmän tämä oli tällaista numeroiden pyörittelyä mittakaavojen selventämiseksi itselleni. Ehkä joku muukin tästä saa jotain irti.

Mutta joo – ensi kerralla kun käyt tankkaamassa autoa, muista että jokainen autoon hulahtanut litra vastaa yhden ihmisen 3 viikon työpanosta. Että onko se 1,3 euroa bensalitrasta oikeasti kovin kova hinta? Jos ja kun öljyntuotanto alkaa merkittävästi heiketä niin että kysyntää ei saada enää tyydytettyä, öljyn hinta alkaa nousta oikeasti. Ja teoriassa yläraja on tuossa ihmistyön hinnassa – kun litra öljyä on kalliimpi kuin perustyöläisen 3 viikon palkka, ei öljyä enää energiaksi kukaan osta (paitsi jos energiaa ei muuten saa siinä muodossa jossa sitä tarvitsee). Ja kannattaa muistaa, että valtaosa maailman ihmisistä itse asiassa saa palkkaa 3 viikon työpanoksesta noin 20 dollaria eli 15 euroa. Että siinä sitä maapalloistumista.