Puhuin otsikon mukaisesta aiheesta Verkkoja kokemassa -seminaarin lopetuspuheenvuorossa viime viikolla. Tässä esitystallenne sekä muutamia huomioita aiheesta. Löysin tätä kirjoittaessani omasta blogistani erään toisen tilaisuuden muistiinpanoni, jotka jo viiden vuoden iästään huolimatta ovat edelleen ajankohtaisia.
Opetuksen ja oppimisen sanasto Wikipediassa
Tein kesän aikana Tekesin toimeksiannosta opetuksen ja oppimisen sanaston Wikipediaan. Tarkoitus oli saada keskeiset, nousevat, monitulkintaiset ja hankalat termit selvitettyä, jotta eri alojen toimijat käyttävät sanoja samalla tavalla. Sanasto on nyt valmiina ja sitä voi selata vaikkapa tältä tiivistelmäsivulta. Itse sanastoprosessin kulkuun voi tutustua osoitteessa http://tinyurl.com/oppisanasto.
PISA-menestys on koulutusvientistrategian kulmakivi – ja huonosti hyödynnetty
Suomessa on viime helmikuussa todettu, että meidän koulutusosaamistamme kannattaisi myydä ulkomaille. Päätettiin perustaa klusteri tämän edistämiseen, rahaa 4 miljoonaa euroa neljälle vuodelle. Suomalainen koulutus on vientikelpoista pääasiassa siksi, että PISA-tutkimuksissa Suomen koululaiset ovat olleet kaikkein parhaita kaikkina kolmena mittauskertana. Viime aikoina on sitten osattu uutisoida, että Suomeen pyrkii jatkuvasti ulkomaisia poliitikkoja ja koulutuksen asiantuntijoita sekä päättäjiä tutustumaan tähän koulutusihmeeseen – ja ettei suurinta osaa voida edes ottaa vastaan, kun ei ole resursseja.
Ajatuksia pecha kuchasta
Pidin esityksen lauantain SomeTime2010-tapahtuman Pecha Kucha -osuudessa Nyt on pakko vähän reflektoida.
Pekkakukka-menetelmässähän on 20 kuvaa, jotka vaihtuvat automaattisesti 20 sekunnin välein. Oma esitys kestää siis tasan 6 minuuttia ja 40 sekuntia ja puheen pitäisi tietysti jotenkin kulkea kuvien vaihtumisen tahtiin. Nämä ovat tietysti keinotekoisia rajoitteita, joilla on kuitenkin oma tarkoituksensa. Read the rest of this entry »
Sosiaalinen media pakottaa muuttumaan
Kyse ei ole verkossa olevista palveluista, kuten Facebookista, vaan toimintakulttuurin muutoksesta. Verkkoteknologian mahdollistama ihmisten välinen julkinen keskustelu, jakaminen ja tiedonrakentelu – eli sosiaalinen media – tuo yliopisto-opetukseenkin omat haasteensa. Omassa työssäni Aalto-yliopiston Medialaboratorion tutkijana yhteisöllisen oppimisen parissa olen jo vuosien ajan ollut tekemisissä sosiaalisen median kanssa, sillä se vaikuttaa oppimisympäristöihin paitsi teknologian, myös kulttuurin ja pedagogian osalta.
Sosiaalinen media on jo nyt muuttanut yhteiskuntaa. Kuluttaja ei enää ole yksin, vaan voi jakaa kokemuksensa tuotteesta tai palvelusta ystävilleen ja koko maailmalle. Yrityksen ja kuluttajan suhde on muuttumassa julkiseksi dialogiksi. Markkinointi, myynti, brändinhallinta, strategia, sisäinen ja ulkoinen yritysviestintä, tuotekehitys, julkishallinto ja oikeastaan kaikki muuttuu tämän seurauksena. Jos yliopisto-opetuksen kohteena on jokin näistä teemoista, on sen uudistuttava nopeasti. Read the rest of this entry »
Web 2.0 ohjelmistotuotannossa
Pidin asiantuntijapuheenvuoron 14.4.2010 Digitaalinen Suomi -seminaarissa Jyväskylässä otsikon mukaisesta aiheesta. Tässä 45 minuutin pituinen slidecast-tallenne puheestani. Käsittelen teemoja sekä web 2.0 -ohjelmien tekemisen näkökulmasta että web 2.0 -palveluiden hyödyntämisestä ohjelmistotuotannossa yleensä. Joitain teknisiäkin asioita mukana on, kuten pilviarkkitehtuuri ja NoSQL-tietokannat. Oli ihan hauska välillä puhua ihan teknisestä aiheesta – sisäistä nörttiä pitää silloin tällöin ruokkia. Niin ja minut voi tilata puhumaan muihinkin tilaisuuksiin. Read the rest of this entry »
Kuvien käyttö esityksissä, tekijänoikeuden harmaa alue
Harto Pönkän esitykset Slidesharessa ovat tutustumisen arvoisia. Diapakat ovat visuaalisia, tietopitoisia, ja mikä tärkeintä, jokainen Harton esittämä fakta on tuettu linkillä alkuperäiseen tietolähteeseen, josta väitteen todenperäisyyttä voi jokainen arvioida.
Harto käytti kuvituksessa ainakin aikoinaan samaa ilmaista kuvapankkia kuin minäkin (päätellen siitä, että tuli tuttuja kuvia vastaan), mutta on viime aikoina löytänyt selvästi muitakin kuvituksen lähteitä. Kävin läpi hänen uusinta esitystään, Sosiaalinen media alusta loppuun, ja dian 20 kohdalla pysähdyin tarkastelemaan kuvaa lähemmin, lähinnä siksi, että kyseisen dian kuva oli nätti versio itse piirtämästäni kuvasta (katso esim. tästä diapakasta, dia 5). Koska Hartolla oli diassaan linkki kuvan lähteeseen, napsautin sitä ja koetin selvittää, onko kuva esimerkiksi CC-lisenssillä julkaistu, jolloin sen käyttö olisi selvästi sallittua Harton esityksessä. Ja myös minun esityksissäni, vastaisuudessa. Tällaista en löytänyt. Read the rest of this entry »
Nuuskamuikkunen ei huuda
Luin tänä aamuna pojalleni “Muumipeikko ja pyrstötähti“-kirjaa. Pysähdyin neljännessä luvussa seuraavaan katkelmaan:
- Granaatteja! Nuuskamuikkunen huusi. Ovatko ne oikeita?
Mitä ihmettä? Nuuskamuikkunen ei huuda, ikinä. Tarkemmin katsoen sekä lainattua repliikkiä edeltävä että seuraava ovat myös Nuuskamuikkusen sanomia. Päättelisin, että tuon huudahduksen todella on päästänyt Nipsu, joka myöhemmin sitten menee niitä granaatteja keräämään.
Mutta se isompi ihmetys on, miten kirjassa voi tällaista olla? Kirja on suomennettu vuonna 1955 ja kädessäni on yhdeksäs painos. Miten voi olla, että yksikään WSOY:n työntekijä ei ole tuota virhettä huomannut, eikä yksikään lukija ole sitä WSOY:lle kertonut? Eikö WSOY:tä kiinnosta korjata näitä teoksiaan? Samasta luvusta löytyi ainakin kaksi kirjoitusvirhettäkin (puuttuvia kirjaimia). Luulisi, että ensimmäistä seuraavissa painoksissa tällaiset voisi korjata.
Jotenkin tämä vain on nykyisen wikikulttuurin valossa todella pöyristyttävää. Että kirjaa voidaan painaa puoli vuosisataa ilman, että ketään edes kiinnostaa ajaa tekstiä oikoluvun läpi, tai lukea ajatuksella kertaalleen. Tai ottaa vastaan lukijoilta kommentteja.
Päivitys (6.4.2010): Sarjan seuraavassa kirjassa, Taikurin hattu, esiintyy seuraava katkelma (sivu 51):
Kun Muumipeikko palasi, ojensi hän muuttuneen veden isälleen ja sanoi: – Maista!
Muumipeikko joi kulauksen ja näytti tyytyväiseltä. – Mistä sinä sait tätä, poikani? hän kysyi.
- Salaisuus! sanoi Muumipeikko
Eli joko kääntäjä ja oikolukija ovat mokanneet, tai Muumipeikolla on Muumipeikko-niminen poika (ja isä). Melkoisen rekursiivista proosaa Janssonilta…
Tarinat, oppiminen, kolmannet tilat, turva-alueet ja lähikehityksen vyöhykkeet
Tässä kirjoituksessa yhdistän ajatuksiani
-
Myytti-lautapeli
oppimispsykologiasta, etenkin venäläisestä kulttuuripsykologian perinteestä
- tarkastamastani taidekasvatuksen maisterin opinnäytetyöstä, jossa kehitettiin Myytti-niminen lautapeli
- TaiKissa järjestetyn innovaatioseminaarin esiintyjien Marita Liulia ja Kai Hakkarainen puheenvuoroista
- Sometu-verkoston 1. megatapahtuman powerpoint-karaokesta sekä luovan kirjoittamisen sessiosta Read the rest of this entry »
Avoimen lisenssin valitseminen – Prezi-esitys
Sain vihdoin kasattua ensimmäisen julkisuutta kestävän Prezi-esityksen. Saa zoomailla ja kommentoida. Tätä saa käyttää vaikka oman esityksen taustamateriaalina, jos haluaa, mutta se soveltuu myös ihan itseopiskelunkin tueksi. Jos avoimet lisenssit ja Creative Commons ovat vielä vähän hämärän peitossa, tämä toivottavasti auttaa. Klikkaa alla olevan upotuksen Play-nappia ja sen jälkeen More-valinnasta Full screen, niin tekstit näkyvät riittävän hyvin. Sarkaimella (tabulaattorilla) pääsee kulkemaan esityksessä eteenpäin. Read the rest of this entry »
Twitter
LinkedIn
Facebook
Youtube
Flickr
SlideShare
Google