Podcastien tekemisestä

Aloitin sitten itsekin podcastauksen. En kuitenkaan itselleni, vaan IT-kouluttajat ry:lle, seminaaritallenteiden julkaisemiseksi. Tätä varten tarvitsikin jokunen asia opiskella.

Ensinnäkin tallennus. Kävi ilmi, että kotoa löytynyt vuosia vanha iRiver on aivan mahtava laite. Sen voi laittaa vaikka esiintyjälle kaulaan, tai pöydälle lähettyville, ja sen mikrofoni ottaa hyvin sekä esiintyjän puheen että huoneen puolivälistä heitetyt kysymykset. Laite toimii hämmentävän hyvin ja siihen mahtuu puhetasoisena mp3-tallenteena (kyllä, se enkoodaa lennossa) noin 35 tuntia materiaalia, joten pidemmänkin seminaarin saa kokonaan talteen ilman, että välillä tarvitsee tyhjentää muistia.


Toisena jälkituotanto. Viime syksynä käytin Audacity-ohjelmaa (ilmainen äänimuokkain), mutta nyt käytin suosiolla MacBookini GarageBand-ohjelmaa. Siihen vain raahaa yhden mp3:n, leikkelee turhat alku- ja loppuhässäkät pois, tarkistaa äänenvoimakkuudet (suurinpiirtein), valitsee sopivan ääniprofiilin (esim. “female narrator noisy” sopi aika hyvin laivalla tallennettuihin pätkiin) ja viilaa vielä (esim. treble reduction:lla saa vaatteiden kahinan pois ja bass reduction:lla laivan jyminän pois). Sitten nauhoittaa lyhyen alkupuheen ja loppupuheen, sijoittelee ne sinne päihin, ja valitsee GarageBandin jingle-kokoelmasta sopivan teemamusiikin alkuun ja loppuun. Itseäni häiritsevät suomalaiset podcastit, joista monet vain alkavat töksähtäen ja loppuvat yhtä äkisti. Ei yhtään tiedä, mitä on kuuntelemassa, jos on kuulokkeet korvilla. Ja lopputulos sitten exportoidaan iTunesiin, jossa sen metadatat laitetaan paikoilleen (jotta mp3-tagit sitten ovat oikein) ja konvertoidaan mp3-muotoon.

Kolmantena julkaisu. Podcastit vievät tilaa ja vaativat siirtokapasiteettia, eli niitä ei voi ihan missä tahansa jaella. Päädyin joidenkin podcastaajien suosittamaan pienen kapasiteetin podcastaukseen sopivaan avoimeen ja ilmaiseen ratkaisuun, Internet Archiven ja Ourmedian yhdistelmään. Tunnusten luomisessa on muutama vaihe:

  1. Luo tunnus Ourmediaan.
  2. Luo tunnus Internet Archiveen käyttämällä samaa sähköpostiosoitetta käyttäjätunnuksena kuin Ourmediassakin.
  3. Luo tunnus SpinXpressiin ja lataa sivustolta SpinXpress-ohjelma, jonka avulla podcastit voi nettiin lähettää.

Podcastin (joka tunnin mittaisena voi helposti olla kymmeniä megatavuja kooltaan) lähettäminen web-lomakkeella ei ole hyvä ajatus. Siksi siis SpinXpress. Ohjelman käynnistämällä sitten vain valitaan lähetettävä mp3-tiedosto ja palvelu (Ourmedia). Sitten käydään velho läpi, joka kyselee metatietoja, tyyliin nimi, tekijä, tuottaja, lisenssi, tiedoston tyyppi, avainsanat, kuvaus, yms. Näin tiedosto sitten on sekä Internet Archivessa että Ourmediassa järkevällä metadatalla varustettu.

Neljäntenä podcast-blogin pystyttäminen. Ämpärin saaminen nettiin ei vielä riitä. Podcastia varten tarvitaan se RSS-feedi, joka käytännössä blogista tulee helpoimmin. Perustin siis IT-kouluttajille oman Blogger-blogin. Tämän lisäksi on suositeltavaa tilata FeedBurner-tili, joka osaa ottaa blogin RSS-feedin ja lisätä siihen erilaiset tilausmuodot (iTunesille ja monille muille järjestelmille) sekä lisää feediin podcastissa hyödyllisiä metatietoja. Bloggerin RSS-feedi sitten ohjataan tuonne FeedBurnerin osoitteeseen. Lisäbonuksena FeedBurner pystyy antamaan tilastoja tilaajamääristä ja muitakin hallinta- ja valvontatyökaluja.

Lopuksi jakson julkaisu. Nyt kun kaikki on valmina, voi vain kirjoittaa blogiin uuden kirjoituksen, jossa esittelee lyhyesti podcastin aiheeen. Enclosure-linkki lisätään (suoraan Internet Archivessa olevaan mp3-tiedostoon) paikoilleen, jolloin feedi rakentuu oikein. Ja niille, jotka eivät osaa feedejä tilata, voi Archivesta tai OurMediasta liimata flash-playerin html-koodinpätkän, jolla saa Play-napin ihan siihen selaimeenkin.

Valmis! Oli tuossa hommaa, mutta nyt prosessi on kasassa. Ensimmäisen episodin kanssa meni aikaa, kun näitä tunnuksia teki ja ihmetteli, mutta sen jälkeen uusien julkaisu on ollut varsin vaivatonta.

Esimerkkituotoksia voi kuunnella IT-kouluttajien blogista – siellä on ihan mielenkiintoisia esityksiä verkko-oppimisprosessien suunnittelusta ja ohjaamisesta.

Spämmisuojalla apua kirjojen digitointiiin

Päivitin WordPressin versiosta 2.1 versioon 2.5 (2.1:stä on löydetty pahoja turvallisuusongelmia, Technorati jopa lähetti erikseen mailin jossa kehotti päivittämään). Samalla vaihdoin captcha-pluginin recaptcha-pluginiin. Idea tässä pluginissa on, että sen sijaan että vain kysellään vaikeasti näkyviä turhia sanoja, kysytään kommentin kirjoittajalta sanoja, joita kirjojen digitointiprojekteissa ei ole koneellisesti pystytty tunnistamaan. recaptcha kysyy aina kaksi sanaa, joista toisen recaptcha-palvelu jo tuntee ja toista ei. Jos se tunnettu menee oikein, voidaan olettaa, että vastaaja on ihminen, ja samalla se toinen sana saatiin tunnistettua – ehkä. Käytännössä recaptcha syöttää saman sanan useamman kerran eri puolille, jotta se saadaan varmennettua. Mutta näin helppoa on maailman parantaminen.

Sosiaalinen media opetuksessa

Työpaja 28.2.2008 (Haaga-Helia)

Miksi sosiaalista mediaa?

Sosiaalinen media (tai sosiaalinen web, tai sosiaalinen verkko, tai web 2.0) tarkoittaa uutta tiedon ja median käyttö- ja tuottokulttuuria, jossa julkaisu ei enää ole harvojen etuoikeus, vaan kaikkien ulottuvilla. Tämä muuttaa olennaisesti sekä liike-elämän, yksityiselämän että koulutuksen toimintaperiaatteita.

Omia käsityksiään voi herätellä katsomalla joitain alla mainituista videoista ja sen jälkeen selaamalla jotakin web2.0-palveluita listaavaa hakupalvelua. Joitain vuosia sitten sosiaalinen media tarkoitti lähinnä blogeja ja wikejä, nyt tarjolla olevien palveluiden määrä on järkyttävä. Toisaalta opettaja voi myös huokaista helpotuksesta – palveluita on niin paljon, ettei kenenkään voi olettaa tuntevan niitä kaikkia. Riittää siitä, että ymmärtää perusperiaatteet ja suuntaviivat.

Webin tapahtumien seuraaminen

Sosiaalinen media tarkoittaa myös informaation yhä kiihtyvää lisääntymistä. Tämän informaatiotulvan hallintaan on työkaluja, jotka jokaisen on otettava käyttöön. Vaihtoehdot ovat kehityksen kulusta jättäytyminen tai infoähky.

Perustekniikka eri palveluiden tapahtumien seurantaan on RSS. RSS:n (tai Atomin tai muiden standardien) avulla voi tilata melkeinpä mistä tahansa palvelusta uutisvirran (news feed) itselleen. Ensin on vain hankittava itselleen tapa käsitellä näitä uutisvirtoja ja sitten opeteltava uutisia tilaamaan ja lukemaan.

Ennen eteenpäin jatkamista tulisi sinulla olla toimiva RSS-lukija muodossa tai toisessa ja siihen tilattuna joukko uutisvirtoja. Voit esimerkiksi tilata joitain seuraavista blogeista. Siirry kullekin sivulle, etsi RSS-kuvake tai -linkki ja tilaa syöte lukijaasi (OLDaily voi olla vähän haastava, se kun on ihan Stephenin oma alusta).

Tietotulvan suodattaminen

Tietotulvaa voi edelleen vähentää hyödyntämällä muita ihmisiä sisällön arvioinnissa. Eri aloilla on toimijoita, jotka aktiivisesti seuraavat jopa satoja blogeja ja tietolähteitä ja nostavat olennaisimmat esiin omassa syötteessään. Opetusalalla Stephen Downes’in OLDaily lienee se tunnetuin. Portinvartijat sen sijaan perustavat suodatuksen yleisempään merkittävyyteen, eli vain laajempaa merkitystä sisältävät tapahtumat nostetaan näkyviin. Perinteiset uutislehdet toimivat tällä periaatteella, myös netissä. Välimuoto näistä kahdesta ovat sosiaaliseen arviointiin perustuvat palvelut, joita netissä on lukuisia. Omia tuttujaan voi hyödyntää seuraamalla vaikkapa linkkejä, joita he jakavat muiden näkyviin.

  • Linkkien jakopalvelut: del.icio.us, Furl, Ma.gnolia
  • Visualisointi: tagipilvet yms.
  • Muita: spurl simpy My Web 2.0 Blinklist Blogmarks Google Mister Wong

    • Blogit ja blogosfääri

    Jos et tuota mitään, et ole olemassa. Tässä vaiheessa on siis tarpeen hankkia jokin blogialusta, jossa voi omaa blogausta harjoitella. Jos et ole valmis perustamaan ihan oikeaa omaa blogiasi, käytä alla mainittua harjoitteluympäristöä.

    Blogit voi aiheen perusteella jakaa karkeasti kolmeen kategoriaan: henkilökohtaiset päiväkirjat, uutissuodattimet ja ammattimainen kommentointi.

    Bloggauksessa on erilaisia tyylejä (normaali, mikrobloggaus, linkkibloggaus, livebloggaus) ja alakulttuureja omine sääntöineen. Suomalaisessa blogosfäärissä on jossain määrin erilainen käyttäytymiskulttuuri kuin vaikkapa USAssa. Tutustu ensin saman alan kirjoittajien toimintaan ennen kirjoittamista.

    Viestintävälineet

    Kannattaa muistaa, että perinteinen sähköposti ja tekstiviestit ovat myös viestintävälineitä. Niiden lisäksi on vain kertynyt suuri joukko erilaisia vaihtoehtoja. Kaikki viestintävälineet voidaan jaotella joko synkronisiin tai asynkronisiin, sekä kahdenvälisiin tai useammanvälisiin.

    Palveluiden hankkiminen opetuskäyttöön

    • Vaihtoehtoja palveluiden käytölle:
    • Oppilaitoksen IT-osasto hankkii ja ylläpitää
    • Käytetään webissä tarjottua palvelua (ilmainen tai maksullinen)
    • Perustetaan oma LAMP-palvelin omaan domainiin (hinta: noin $10/kk) ja etsitään jostain (opiskelijoista?) yksi osa-aikainen ylläpitäjä

    Etenkin viimeinen vaihtoehto on mielenkiintoinen. Kaikkia palveluita ei ole webissä vapaasti tai rahallakaan saatavana, joten oma LAMP-palvelin (Linux, Apache, MySQL, PHP) on edullinen tapa saada lisää palveluita – valtaosa open source web2.0-palveluista perustuu nimenomaan LAMP-pinoon ja asentaminen on rutiininomainen toimenpide.

    • (Oppimis)ympäristövaihtoehtoja: Moodle, Mambo, Joomla, Movable Type, Plone, Typ03, Mediawiki, Drupal, WordPress… Katso lisää ZaidLearn:stä.
    • Avoimuus! Import/export-toiminnot tärkeitä, jotta sisältö ei jää vangiksi.

    Multimedia: Kuvat

    Blogeissa julkaistaan pääasiassa tekstiä, kuvia taas julkaistaan kuvapalveluissa, vaikka tietysti kuvia voi blogikirjoituksiinkin liittää. Kuvapalvelut ovat tyypillisesti ilmaisia vähäiseen käyttöön, isompaan käyttöön maksullisia. Kuvia saa lähettää tyypillisesti satoja ennen kuin rajat tulevat vastaan.

    Kuvia voi nykyisillä ajax- ja flash-käyttöliittymillä jo editoida suoraan selaimessa, jolloin erillistä kuvankäsittelyohjelmaa ei aina tarvita. Editointi on tietysti varsin rajallista, tyyliin kuvien pyöritys, rajaus, värikorjaukset. Esim. Picnik osaa hakea kuvia muista kuvavarastoista ja editoinnin jälkeen lähettää tuotoksen sinne.

    Multimedia: Ääni

    Blogauksen siirtyminen tekstistä ääneen oli pitkälti Applen iTunes-palvelun ja iPod-soitinten ansiota. Ääniblogeja eli podcasteja voi kuunnella kuitenkin useilla eri ohjelmilla ja suoraan tietokoneeltaan tai millä tahansa mp3-soittolaitteella. Teknisesti podcastit ovat blogeja, joissa tekstiin on liitetty linkki audiotiedostoon. Blogin RSS-feediin lisätään ns. enclosure-tagi, jolla audiotiedosto tunnistetaan. Tällöin podcasteja ymmärtävä RSS-lukija osaa käsitellä syötettä podcastina, muut lukijat taas näyttävät html-sisällön sellaisenaan, jossa on linkki äänitiedostoon.

    Multimedia: Video

    Äänestä videoon siirtyminen oli luonteva askel pari vuotta sitten halpojen web-kameroiden ja videokameroiden yleistyessä. Videopodcastaus (mm. vodcasting) toimii täysin samalla tavalla kuin äänipodcastauskin, mutta vaatii tietysti kaistaa moninkertaisesti ja mp3-soittimelta vaaditaan videotoiminnot ja ruutu.

    Vodcastien seuraaminen onnistuu useilla ohjelmilla, joista iTunes on se yleisin. Uusi tulokas on Miro, joka käsittelee pelkästään videosyötteitä ja on optimoitu niitä varten.

    Videot yleensä nauhoitetaan koneessa olevassa webkameralla, mutta toinen vaihtoehto (soveltuva esim. ohjelmistojen käytön havainnollistamiseen) on screencasting eli tietokoneen näytön tapahtumien tallentaminen.

    Sisällön yhdistely: Embed

    Helpoin tapa yhdistää materiaalia useista paikoista yhdelle sivulle on embed-tekniikka. Embedissä idea on, että sivulle liitetään pätkä html-koodia, joka lataa toiselta sivustolta javascript-tiedoston, joka vuorostaan dynaamisesti luo sivulle samaa kohtaan html-elementtejä joihin sisältö ladataan tuolta toiselta sivustolta. Jotta embediä voidaan käyttää javascript-koodi ladattava siltä palvelimelta, josta itse sisältökin haetaan (selaimen turvallisuusasetusten vuoksi). Tyypillisin käyttöesimerkki on videoklipin liittäminen blogimerkintään tai del.icio.us-palvelun linkkien liittäminen blogin sivupalkkiin.

    • Embed-mahdollisuuden tarjoaa yli puolet web2.0-palveluista:
  • Esimerkkejä:
  • Harjoitus:

    • Yhteistyö

    Yhteistyötä muiden kanssa voi webissä tehdä monella tekniikalla, josta tunnetuin lienee wiki-tekniikka. Wiki wiki (Hawai’in kieltä, tarkoittaa “nopeasti”) on sivusto, jossa sivujen sisältöä voi muuttaa mahdollisimman yksinkertaisesti, ja lähtökohtaisesti kaikilla on samanlaiset oikeudet sisällön muokkaamiseen. Käytännössä valvontaa ja rajoituksia tarvitaan spämmäyksen estämiseksi.

    Wikien lisäksi on lukuisia erilaisia sivustoja ja palveluita, jotka mahdollistavat useamman henkilön (lähes tai täysin) yhtäaikaisen yhteistyön. Myös jotkin sosiaaliset verkostot (joista lisää myöhemmin) toimivat tällaisina.

    Wikeistä kannattaa muistaa, että ne tarjoavat yhteistyön lisäksi myös versionhallinnan. Tämä mahdollistaa esimerkiksi oman kirjoituksen kehittymisen reflektoinnin, eli wiki on erinomainen työ prosessikirjoittamiseen, vaikkei sitä käyttäisikään yhteistyövälineenä.

    Yhteisöt

    Opetuksessa tulee huomioida, että oppijat mahdollisesti haluavat pitää opiskelun ja oikean elämänsä erillään. Monoliittiset ympäristöt kuten Facebook tai MySpace eivät tätä salli (vielä), vaan kaikki on yhdessä sekasotkussa. Tästä syystä erillisiä yhteisöjä mahdollistavat alustat, kuten Ning, toimivat paremmin opetuksessa, ainakin toistaiseksi.

    Ympäristöjen mainosrahoitteisuus on myös huomioitava, sillä mainokset voivat haitata oppimista tai loukata osallistujia. Ningissä kokeillaan K12-opetuksessa mainoksetonta toimintaa.

  • Avoimista sisällöistä:

    • Virtuaalitodellisuus

    Kolmannen ulottuvuuden ja avatarien tuominen mukaan opetukseen jakaa mielipiteitä vahvasti kahtia. Second Life lienee se tunnetuin ja kiistellyin väline, jossa jotkut opettavat aktiivisesti, toiset taas kaihtavat sitä sen kaupallisuuden vuoksi. Second Life on tarkoitettu aikuisille, joten alaikäisiä sinne ei pidäkään päästää. Puolustajien mielestä nimenomaan 3D-ympäristön avatarien läsnäolo ja elekieli tuovat etäopetuksen lähemmäs luokkahuoneen jaettua tilaa.

    Virtuaalitodellisuutta löytyy monessa muodossa ja esimerkiksi Google Earth on etenkin kartalla tapahtuvaan toimintaan omiaan.

    Palvelujen yhdistely: Mashup

    Jos sisällön yhdistely eri palveluista ei riitä, voidaan myös eri palveluita yhdistää uusiksi sovelluksiksi. Monet web-palvelut tarjoavat avoimen rajapinnan (API eli application programming interface) jonka avulla palvelua voidaan käyttää ohjelmallisesti. Tyypillisessä mashupissa otetaan kaksi palvelua, joiden tiedot yhdistetään uudeksi palveluksi. Usein toinen palveluista on Google Maps ja toinen on jokin tietolähde, jossa on jollain tavalla paikkatietoja mukana.

    • Mashup-ympäristöjä: Yahoo Pipes, Lotus Mashups (myöhemmin tänä vuonna)
    • Esimerkkejä mashupeista:

    Remiksaus

    Kun muiden tekemää materiaalia hyödynnetään omassa tuotannossa, käytetään termiä remiksaus. Tärkeää tässä on toimia lainmukaisesti. Vain sellaista materiaalia voi käyttää, joka sallii aiotun käytön. Mahdolliset lainaukset ja muut tiedot on merkittävä näkyviin lisenssien ehtojen mukaisesti. Remiksaukseen kuuluu myös toisen tekemän aineiston jatkokehitys ja muokkaus.

    Tekijänoikeuden tulkinta USAssa on muuttumassa, koska nykytulkinta pitkälti tekee nykyisen remiksauskulttuurin laittomaksi. Katso esim. NY Timesin artikkeli, jossa esitetään tulkintaa, että jos työ lisää jotain uutta arvoa alkuperäiseen, on se kohtuullista käyttöä (fair use), mutta jos sillä voi korvata alkuperäisen on se tekijänoikeuden vastaista.

    • Remiksaus
    • Toisten tekemän materiaalin jatkokehitystä ja käyttöä uudessa tilanteessa
    • Hyvin usein rikkoo tekijänoikeutta (muttei välttämättä)
  • Tekijänoikeus

    • Pohdittavaa

    Tässä vielä kysymyksiä, joita kannattaa pohtia ennen oman web2.0-opetustoiminnan aloittamista.

    • Vinkkejä ja lisätietoa: Always learning, Learnlets, Sosiaalinen media opetuksessa, Sosiaalinen media, Ohjelmia opettajan käyttöön.
    • Täytyykö sisältö suojata salasanalla?
    • Millä lisenssillä oppijoiden tekemä sisältö julkaistaan? Kuka sisällön omistaa?
    • Lähi-, monimuoto- vai etäopetus?
    • Yksilö-, ryhmä- vai yhteistyötä?
    • Pedagoginen lähestymistapa? Käytetyt pedagogiset menetelmät?
    • Opiskelijoiden autonomian määrä?
    • Asiantuntijatiedon lähde: opettaja, opiskelijat, kirjat, oppimateriaali, webbi?
    • Arviointi: tentti, harjoitukset, lopputyö, itsearviointi, vertaisarviointi?
    • Halutut oppimistulokset: pintapuolinen yleiskatsaus, muistaminen, rutinoituminen, syvällinen ymmärrys, sovelluskyky?

    Lopuksi

    • http://tarmo.fi
    • tarmo@iki.fi

     

    Suomalainen innovaatioyliopisto USAn mediassa

    Suomen ylimpien päättäjien siunaama ja läpi runnoma innovaatioyliopistohanke (TKK, kauppis ja TaiK yhteen) on huomattu jo maailmallakin. Kuuntelin John Kao:n haastattelun Tech Nation -radio-ohjelmassa, jossa tämä peräänkuuluttaa innovaatiokeskittymien rakentamista USAhan, koska maan innovaatiokilpailukyky on häviämässä muihin maihin. John Kao on siis kirjoittanut kirjan aiheesta ja on huolissaan, koska USAn innovaatiostrategia on se, ettei sillä ole innovaatiostrategiaa. Tämä on toiminut tähän asti, koska maahan on pyrkinyt maailman lahjakkain kerrostuma paremman elämän toivossa, mutta nykyisin USA ei enää olekaan se ainoa tai edes paras paikka huippu-uran rakentamiseen, joten jotain tarvitsisi tehdä.

    John Kao mainitsee sekä haastattelussa että kirjassa useita innovaatioesimerkkejä maailmalta, ja erityisesti (haastattelussa noin 18 minuutin kohdalla) hän mainitsee Suomen eduskunnan julistaman innovaatioyliopiston. Ja hän nimenomaan pitää merkittävänä, että taide ja design ovat tässä mukana, koska esim. Japanissa on nähty, että pelkästään teknologiseen innovaatioon satsaavan yhteisön rakentaminen ei toimi – kukaan ei sinne halua. Eli kulttuurin, designin ja taiteen on oltava mukana kaikessa innovaatiossa, sillä innovatiivinen luova ihminen tarvitsee ympärilleen muutakin kuin vain tehokasta teknologiaa. Jotkut kutsuvat sitä varmaan elämäksi.

    Tutustuminen sosiaaliseen mediaan

    Pidin eilen esityksen sosiaalisesta mediasta oppimisessa Haaga-Helian opettajille. Aikahan siinä kesken loppui sitten lopussa eivätkä osallistujat päässeet riittävästi itse pohtimaan esittämiäni asioita. Oma vikani taisi olla, että jaarittelin liian pitkään pedagogiasta ja siitä, että työkalut eivät ole se tärkeä asia opetuksessa vaan se pedagogiikka – liitutaulusta tussitauluun siirtyminen ei paranna tuloksia yhtään enempää kuin siirtyminen sähköpostilistasta bloggaukseen, ellei opetuskäytännöissä samalla tapahdu muutosta. No, ei tilaisuudessa ollut koneitakaan, joten käytännössä eri sosiaalisen median palveluihin tutustuminen olisi ollut joka tapauksessa mahdotonta. Mutta itsenäiseen sosiaaliseen mediaan tutustumiseen keräsin kasan linkkejä jotka tässä esittelen:

    1. Sosiaalisen median informaatiotulvassa pärjäämiseen olennaisen tärkeä työkalu on uutisvirtojen lukulaite, eli RSS-lukija. Itse käytän Bloglines-palvelua ja sitä suosittelen muillekin helpoksi kokeilualustaksi. Klikkaa siis itsesi sinne ja tee itsellesi käyttäjätunnus. Vaihtoehtoinen web-pohjainen järjestelmä on esimerkiksi Google Reader. Bloglinesin käyttöönottoon on varsin yksityiskohtaiset englanninkieliset ohjeet: What to do!: Bloglines Screencast.
    2. Nyt voit aloittaa blogeihin tutustumisen. Idea on, että kun kiinnostava blogi tulee vastaan, tilaat sen uutissyötteen lukijaasi. Hyviä opetusaiheisia blogeja on vaikkapa suomalaisessa blogilistassa: Blogilista: Hakemisto: opetusteknologia ja kansainvälisempää kokoelmaa olen itse kerännyt omaan blogrolliini. Blogroll on yksi blogaukseen liittyvistä termeistä, joita on lukuisia. Kattava kokoelma niistä on tietysti Wikipediassa: List of blogging terms.
    3. Kiinnostavan blogin tilaaminen bloglinesiin riippuu selaimestasi. Jos käytät jotain suhteellisen modernia selainta, klikkaamalla RSS-kuvaketta tai -tekstiä selain kysyy sinulta, mihin ohjelmaan tai web-palveluun haluat syötteen tilata. Esimerkiksi Firefox-selaimessa Bloglines on yksi valmis vaihtoehto. Jos käytät IE6:tta, olet jumissa sen ainoan selaimen kanssa, joka ei RSS:ää ymmärrä. Klikkaamalla RSS-syötettä saat esiin vain ruman xml-dokumentin. Mutta ei hätää, kopioi selaimen osoitekentässä oleva osoite leikepöydälle, mene Bloglinesiin ja paina vasemman ylänurkan Add-nappia. Liitä osoite annettuun kenttään ja Bloglines hoitaa loput.
    4. Jos näet blogissa jotain, johon sinulla olisi sanottavaa, on sinulla kaksi vaihtoehtoa. Voit joko kirjoittaa kommentin blogimerkinnän perään – käytännössä kaikissa blogeissa on tähän mahdollisuus eikä tämä vaadi mitään käyttäjätunnuksen luomista. Tämä tapa soveltuu lyhyille kommenteille. Jos taas haluat kirjoittaa laajemman vastineen, on oikea tapa kirjoittaa vastine omaan blogiisi ja viitata alkuperäiseen artikkeliin linkillä. Oman blogin voi ilmaiseksi perustaa vaikkapa Blogilistaan, Bloggeriin tai WordPressiin.
    5. Hyvä tavoite olisi käydä opetusalan blogeja nopeasti silmäillen läpi, kunnes olet tilannut ainakin viitisen blogia lukijaasi. Tämän jälkeen sitten vain muistat käydä lukijassa ainakin pari kertaa viikossa katsomassa, mitä uutta blogeihin on kirjoitettu. Osa blogeista tuottaa monta artikkelia päivässä, joissain taas kirjoitetaan vain pari kertaa kuussa.
    6. Kun kärryillä pysyminen on jotenkin turvattu, voidaan tutustua jo muihinkin palveluihin. Hyvä paikka tutustua yhteisöpalveluihin on Ville Venäläisen perustama Sosiaalinen media oppimisen tukena-ning-ympäristö. Ning on siis avoin palvelu, johon kuka vain voi perustaa omaa aihettaan varten yhteisöpalvelun, jossa jäsenet voivat keskustella, blogata, jakaa kuvia ja videoita ja verkostoitua. Yllä mainitussa ympäristössä kannattaa vähän seikkailla ja tietysti sinne voi liittyä, jos haluaa.
    7. Wiki-puolella opetuskäytössä suosittu palvelu on Wikispaces, joka tarjoaa ilmaiseksi helppokäyttöisiä wikiympäristöjä. Esimerkkiä voi katsoa vaikkapa hakemalla opetusaiheisia wikispaces-ympäristöjä. Oman perustaminen ei maksa mitään.

    Näiden alkuaskeleiden jälkeen sinulla pitäisi olla käytössä uutisvirtojen lukija, jolla pysyt ajan tasalla ainakin joistain maailman tapahtumista, sekä taidot tilata uusia syötteitä aina kun löydät jotain mielenkiintoista. Tästä eteenpäin esimerkiksi erilliset opettajakoulutuksen workshopit voisivat keskittyä eri työkaluihin tutustumiseen ja niiden opetuskäytön pohtimiseen.

    Kommentit, täydennykset ja korjaukset yllä esittämääni ovat tervetulleita, vaikkapa kommentteina tähän blogimerkintään.

    Blogged with Flock

    Tags: , ,

    GPL v3 julkaistu – mitä se tarkoittaa vapaille ohjelmistoille

    GPLv3
    Uusi GPL suojaa ohjelmistoja patenttisodilta ja uusilta väärinkäytöstavoilta, taaten ohjelmistojen käyttäjille ja kehittäjille sekä reilut oikeudet että riittävät vapaudet.

    70% kaikista vapaista ohjelmistoista on lisensoitu Gnu General Public License v2:n eli GPL:n alaisena. GPL:n version 1 kirjoitti Richard Stallman, vapaan ohjelmistoliikkeen pioneeri, vuonna 1989. Version 2 hän kirjoitti vuonna 1991. Molemmat olivat hänen itsensä (ja lakimiesten) tuotoksia.

    Nyt 16 vuoden tauon jälkeen Free Software Foundation on 1,5 vuoden työn tuloksena saanut aikaan version 3. Kun ottaa huomioon kuinka paljon teknologia on kehittynyt 15 vuodessa, GPL v2 on kestänyt ajan hammasta yllättävän pitkään.

    Useimmat ohjelmistot on tarkkaan ottaen lisensoitu “GPL v2:lla tai uudemmalla”, mikä tarkoittaa, että kuka tahansa ohjelmiston levittäjä saa päättää, seuraako versiota 2 tai 3. Tämä tarkoittaa, että valtaosa nykyisistä vapaista ohjelmistoista siirtyy puoliautomaattisesti uuden lisenssin piiriin.

    Pieni osa ohjelmistoista on kuitenkin nimenomaan lisensoitu versiolla 2. Merkittävin tällainen poikkeus on Linuxin ydin, jota Linus Torvalds ylläpitää. Viimeisen vuoden ajan ovatkin nörtit ympäri maailman saaneet seurata eräänlaista nörttien kauniita ja rohkeita, kun Linus ja Richard ovat väitelleet asian ympärillä.

    Noin yleensäkin GPL v3:n laatiminen on ollut todella avoin prosessi, johon kuka tahansa asiasta kiinnostunut on voinut tasavertaisesti osallistua kommentein ja ehdotuksin. Ja tulokset näkyvät: Oikeastaan kenelläkään (paitsi Microsoftilla) ei ole mitään negatiivista sanottavaa uudesta GPL:stä. Sen ovat hyväksyneet useimmat suuret ohjelmisto- ja laitevalmistajat, vaikka edellisen vuoden aikana monet ovatkin olleet epäilevällä kannalla.

    GPL v3:ssa on kaksi erittäin merkittävää muutosta:

    1. Monet kuluttajille suunnatut laitteet, kuten matkapuhelimet, digiboksit ja GPS-navigaattorit, sisältävät avoimia ohjelmistoja. Jotkin laitevalmistajat ovat estäneet laitteissaan olevien ohjelmistojen muokkaamisen ja laitteet erikseen tarkistavat, että niissä on valmistajan oma ohjelmisto. GPL v3 kieltää tämän käytännön. Jos valmistajalla on vapaus laittaa laitteeseensa vapaita ohjelmistokomponentteja, on käyttäjälläkin oltava vapaus ottaa ne pois tai korvata ne toisilla.
    2. GPL v3 toteaa, että sen alaiset ohjelmistot eivät ikinä voi olla “tehokkaita suojakeinoja”, jolloin niiden poistamista ei voida estää Jenkkien DMCA:lla tai kotimaisella Lex Karpelalla (josta saatiin jo ensimmäinen oikeuden päätös).
    3. Microsoft on aloittanut avoimen patenttisodankäynnin vapaita ohjelmistoja vastaan tämän vuoden toukokuussa. Hiljaisempia uhkauksia on nähty jo vuosien ajan ja kun Microsoft tänä keväänä teki ensimmäiset liikkeensä, GPL:ään otettiin mukaan klausuulit vastaavaa hyväksikäyttöä vastaan. Jo vanha GPL v2 kyllä toteaa, että ohjelmiston tekijä antaa ohjelmiston käyttäjälle kaikki neljä vapautta (vapaus käyttää, tutkia, jaella ja parantaa), muttei erikseen sano, että jälkikäteen ei saa tulla lyömään patenttisalkulla päähän. Joten GPL v3 erikseen toteaa, että jos jakelet GPL:n alaisia ohjelmistoja, lupaudut samalla ettet hyökkää patenteillasi ketään kyseisten ohjelmistojen käyttäjiä vastaan. Microsoftin hämärä diili Novellin ja muiden yritysten kanssa nimenomaan pyrkii hajoita-ja-hallitse-periaatteella sirpaloimaan avointen ohjelmistojen yhteisön, antamalla patenttisuojan esim. vain Novellin asiakkaille, muttei muille. GPL v3:n alaisen ohjelmiston tapauksessa tällainen epäreilu patenttisuoja ei kelpaa – suoja annetaan kaikille.

    GPL:ssä on vielä liuta pienempiä parannuksia, kuten että se erikseen sallii peer-to-peer-verkkojen käytön ohjelmistojen levitykseen (koska P2P:ssähän ohjelmaa kopioiva samalla jakaa sitä muille, jolloin hänen GPL v2:n alla tulisi erikseen tarjota myös lähdekoodit saataville – hyvä esimerkki siitä, että uudet teknologiat voivat helposti rikkoa lisenssin tai lain kirjainta vastaan, vaikka lisenssin henkeä ei rikotakaan).

    Todetaan vielä jälkikirjoituksena, että Microsoftin väitteet 235 patenttirikkomuksesta avoimissa ohjelmistoissa eivät ikinä tule kestämään päivänvaloa. Jos patentit olisivat oikeasti hyviä, ne olisi jo nimetty ja oikeusjutut isoja firmoja vastaan käynnistetty. Koska Microsoft tyytyy vain pelottelemaan eikä edes suostu kertomaan mitä patentteja muka rikotaan, tilanne on klassinen FUD. Avoimia ohjelmistoja tekevät tahot eivät voi itsekään alkaa tonkia Microsoftin patentteja, vaikka ne julkisia ovatkin, sillä tällöin riskinä on, että heitä voidaan syyttää selvemmin jonkin patentin tahallisesta rikkomisesta, jos heillä on siitä jotain tietoa. Ja muistetaan nyt sekin, että Bill Gates vuonna 1991 oli itse ohjelmistopatenttien vastustaja. Mutta ei taida Bill enää pystyä luomaansa kolossia hallitsemaan.

    Otetaan esimerkiksi patentti 7016055, jonka Microsoft sai vuoden 21.3.2006. Nimeltään patentti on “Synchronization of Plugins”, mutta tiivistelmässä todetaan, että

    “A system and process for ensuring the smooth flow of electronic ink is described. Dynamic rendering is give priority over other event handlers. Priority may be the use of one or more queues to order when events occur and may be performing dynamic rendering prior to other steps.” (sic)

    Kuulostaa hienolta – miten virtuaalisen musteen saa valumaan luonnollisen oloisesti esimerkiksi piirto-ohjelmassa. Siihenhän voi kehitellä vaikka minkälaisia hienoja tekniikoita ja algoritmeja, mutta tuo tiivistelmä viittaa lähinnä etuoikeusjonoon (priority queue). Patentin lukemalla voi todeta, ettei patentti sisällä oikeasti mitään muuta. Microsoft on siis saanut patentin idealle, että digitaalinen muste leviää kivemmin, kun sitä tekee korkeammalla prioriteetilla kuin muita järjestelmän toimintoja. Samalla tavallahan Windowsin hiiren kursoriakin on liikuteltu yli 10 vuotta ja priority queue lienee tuttu käsite kaikille ohjelmointiin tutustuneille – ehkä siksi, että se on ollut peruskauraa jo vuosikymmenten ajan. Eli jos ja kun muutkin Microsoftin patentit ovat samaa tasoa, ei niiden kanssa ikinä uskalleta oikeuteen asti, josta ne naurettaisiin ulos alta aikayksikön.

    Enemmän yllä oleva esimerkki kyllä kertoo USA:n patenttitoimiston surkeasta tilasta. Onneksi meillä EU:ssa ei vielä ole softapatentteja – Microsoftilla on kyllä pitkä jono niitä odottamassa läpipääsyään EU:ssakin. Lisätietoja softapatenteista on vaikkapa EFFIn sivuilla.

    Sähköyhtiön kilpailuttaminen ja web-designin merkitys

    Kilpailutimme eilen sähköyhtiömme käyttämällä Energiamarkkinaviraston erinomaista sahkonhinta.fi-palvelua. Palvelu osaa laittaa kaikki sähköyhtiöt hinnan mukaiseen järjestykseen sekä graafisesti näyttää uusiutuvat, fossiilisen sekä ydinenergian osuuden kunkin yhtiön energiantuotannossa. Listan voi (joskin vähän hankalasti) järjestää hinnan sijaan myös ekologisuuden mukaan. Nyt entinen yhtiömme Helsingin Energia kyllä tarjoaa ympäristöpennin (joka meillä olikin), mutta se takaa vain 1000kWh ekologista energiaa lopun tullessa pääasiassa fosiillisten polttoaineiden polttamisesta.

    Suomesta löytyy jopa 15 sähkölaitosta, jotka voivat tarjota 100% uusiutuvista luonnonvaroista tuotettua sähköä. Kävimme läpi näistä 8 edullisinta. Neljä putosi kisasta koska heidän uusiutuviin energianlähteisiinsä kuului esim. puuhakkeen poltto. Vaikka puu onkin hiilidioksidipäästöiltään 0 (koska poltossa vapautuu vain sama määrä, minkä puu on ottanut kasvunsa aikana sisäänsä), tulee siitä kuitenkin muita päästöjä ja voisi se puumateriaali toimia esim. lahomateriaalina metsässäkin. Rajoitimme siis tarjonnan vain niihin, jotka tarjoavat tuotantoaikana täysin puhdasta energiaa, siis käytännössä tuuli- ja vesivoimaa – aurinkovoimaa ei näyttänyt olevan tarjolla. Tietysti nämäkin muodot saastuttavat tarvittavien laitteiden valmistusprosessin yhteydessä, mutta ovat kuitenkin siitä puhtaammasta päästä. (Vai ovatko? Kiinnostaisi tietää, saastuttaako high-tech-tuulivoimalan valmistusprosessi enemmän kuin esim. vastaavankokoisen puuhakevoimalan rakentaminen ja sen päästöt 20 vuoden ajalta.)

    Lopuista neljästä vaihtoehdosta (jotka energian tuotantomuodon ja hinnan ja muiden ehtojen osalta olivat varsin tasapäisiä) kolme putosi pois huonon web-designin vuoksi – ihme flash-kikkareilla tehdyt tarjouslomakkeet, ihan vaan jotta näyttää kivalta, tai väärin suunnitellut lomakkeet, joissa heti alkuun kysellään yhteystietoja tusinalla kentällä ennen kuin päästään itse asiaan.

    Lopulta voittajaksi karsiutui Kuopion Energia, joka tarjosi siististi puhdasta tuulisähköä järkevään hintaan. Web-sivut ovat asialliset ja hyvin suunnitellut, lomaketta on juuri sopivasti ajaxoitu jotta valinnat sujuvat sutjakkaasti ja yleensä käyttökokemus oli varsin kivuton. Hyvän designin tunnistaakin siitä, että tuotteen avulla tehdään se, mitä halutaan tehdä, eikä mietitä miten se pitäisi tehdä.

    Ihmistyön hinta

    Viime viikonlopulla olin vaeltamassa Evolla. Siellä taas kerran konkretisoitui, kuinka pirun työlästä on edes 20 kilon taakkaa kuljettaa yhtään pidempiä matkoja. Tietysti matkat Helsingistä Evolle ja takaisin tehtiin kahdella autolla ja kun vaelluksen jälkeen autolla hurautettiin muutamassa minuutissa sama matka, jota oltiin 24 tuntia taaperrettu ja siinä samalla liikuteltiin 700 kilon kokoista autoa, moottorin ja bensiinin ja öljyn merkitys jotenkin avautui ihan uudella tavalla.

    Selvitetäänpä asiaa näin: Siirretään 700 kiloa autoa, 240 kiloa ihmisiä ja 60 kiloa matkatavaroita (yhteensä 1000 kilogrammaa) 100 kilometrin matka.

    Öljytynnyri sisältää 159 litraa öljyä. Yksi maitopurkillinen (eli litra) raakaöljyä sisältää rapiat 10kWh energiaa. Energiataloudellisesti öljyn muuntaminen bensiiniksi ei juurikaan muuta näitä lukuja – öljylitrasta saa vähän yli litran bensiiniä, joka sisältää hieman vähemmän energiaa litraa kohti.

    Auto kulkee nykyisin 100 kilometriä 4-10 litralla bensiiniä. Kuorman kanssa voidaan laskea vaikkapa 10 litraa sadalle. Energiaa siis kulutetaan noin 100kWh, jotta auto sisältöineen saadaan sinne 100 kilometrin päähän. Tietysti on muistettava, että moottori haaskaa melkoisen osan energiasta muuhun kuin auton siirtämiseen – bensiininkulutuksella kilpailevissa “autoissa” yhdellä litralla ajellaan yli tuhat kilometriä.

    Yksi hyväkuntoinen ihminen voi tuottaa 100W työtä pidemmänkin aikavälin. Jos lasketaan normaalia työaikaa, niin vuodessa työtunteja kertyy noin 1600 (lomat ja keskimääräiset sairaspoissaolot poistettuna), joten vuodessa ihmisestä saa puristettua noin 160kWh energiaa.

    Jos nyt oletetaan, että ihmiset joutuvat työntämään tuon auton sen 100 kilometriä samalla energiahyötysuhteella, menee tuon 100kWh:n tuottamiseen 10:ltä ihmiseltä 22 normaalia työpäivää. Eli sellainen kevyt tunnin ajomatka muuttuukin 10 työläisen kuukausipalkaksi ja kuukauden köröttelyksi.

    Okei, ehkei ole realistista olettaa yhtä huonoa hyötysuhdetta ihmistyölle, tahi edes sitä 700 kilon autoakaan. Vaelluksella hyvässä maastossa pystyimme viime viikonloppuna kuljettamaan itsemme lisäksi sen oman 15-20 kilon rinkkamme noin 3 kilometrin tuntivauhdilla. 100 kilometrin matka olisi siis 3-4 päivää jolloin ei juuri muuta tehdä kuin kävellään rinkka selässä, syödään välillä ja nukutaan yöt. Ja tämä olettaen, että kengät, jalat ja paikat noin yleensä kestävät.

    No niin, jos nyt vedetään taas vähän isompaa perspektiiviä… Maailmassa tuotetaan ja käytetään päivittäin reilut 80 miljoonaa tynnyriä öljyä, siis suuruusluokkaa 120 tuhatta terawattituntia (120 miljardia kWh). Melkoinen osa tästä tietysti menee materiaalituotantoon eikä energiantuotantoon, mutta 90 prosenttia liikenteestä ja 40 prosenttia energiantuotannosta maailmalla tuotetaan öljyllä. Eli jos jostain saataisiin 50 miljardia kWh energiaa, voitaisiin öljyn käyttö energiantuotannossa lakkauttaa, joskin edelleen jäisi käteen se ongelma, että miten ihmeessä saadaan polttoainetta maailman miljardeihin liikennevälineisiin (plug in -hybridit ovat tulossa kyllä, mutta ei se vanha autokanta ihan ilmaiseksi ja heti mihinkään uudistu).

    50 miljardia kWh. Yksi ihminen tuottaa vuodessa 160 kWh. Joten jos jostain saadaan 800 miljoonaa ihmistä polkemaan kuntopyöriä 8 tuntia päivässä jatkuvasti, on energiantuotanto hanskattu. Tai sitten ei. Nimittäin ne 800 miljoonaa ihmistä tarvitsevat ruokaa ja sen ruoan tuotantoon tarvitaan energiaa. Ja itse asiassa myös melkoinen kasa öljypohjaisia myrkkyjä ja lannoitteita. Saikos tästä mitään järkevää johtopäätöstä? Ei oikein. Enemmän tämä oli tällaista numeroiden pyörittelyä mittakaavojen selventämiseksi itselleni. Ehkä joku muukin tästä saa jotain irti.

    Mutta joo – ensi kerralla kun käyt tankkaamassa autoa, muista että jokainen autoon hulahtanut litra vastaa yhden ihmisen 3 viikon työpanosta. Että onko se 1,3 euroa bensalitrasta oikeasti kovin kova hinta? Jos ja kun öljyntuotanto alkaa merkittävästi heiketä niin että kysyntää ei saada enää tyydytettyä, öljyn hinta alkaa nousta oikeasti. Ja teoriassa yläraja on tuossa ihmistyön hinnassa – kun litra öljyä on kalliimpi kuin perustyöläisen 3 viikon palkka, ei öljyä enää energiaksi kukaan osta (paitsi jos energiaa ei muuten saa siinä muodossa jossa sitä tarvitsee). Ja kannattaa muistaa, että valtaosa maailman ihmisistä itse asiassa saa palkkaa 3 viikon työpanoksesta noin 20 dollaria eli 15 euroa. Että siinä sitä maapalloistumista.

    MacBook+Linux, suomalaiset näppäimet

    Moni muukin lienee huomannut, että MacBookista puuttuu se AltGr. Hakasulkujen ja piippujen etsimisessä meneekin pieni tovi. Mac OS X:ssä ne löytyvät Alt-napin takaa vähän hassuista paikoista, mutta löytyvät kuitenkin. Linuxissa asia ei ole näin hyvin ainakaan automaattisesti. Tarvittavat muutokset tehdään xorg.conf-tiedoston InputDevice-lohkoon, jossa määritetään näppäimistö.

    Okei, pari vaihtoehtoa: Jos tykkää Mac OS X:n sijoitteluista, voi xorg.conf:ssa sanoa

    Option "XkbModel "macbook79"

    ja asia on sitä myöten selvä, joskaan ihan kaikkia erikoisnäppäimiä ei ole suomalaisittain odotetussa paikassa. Tämä vaihtoehto tekee oikean omppunapin oikealla olevan toisen enterin toimimaan AltGr-nappina, eli sillä saadaan ne erikoismerkit, jotka Mac OS X:ssä tulevat Altin takaa. (Huom: Voipi vaatia aika tuoreen Linuxin, mielellään Ubuntun, jossa tuo macbook79 on mukana.)

    Jos tykkää normaalista suomalaisen näppäimistön sijoittelusta, voipi sanoa

    Option "XkbModel" "pc105"
    Option "XkbLayout" "fi"

    jolloin kaikki toimii kuten norminäppiksessä, mutta tällöin näppäimistöstä puuttuu se AltGr. Harmillista. Tilanteen voi korjata lisäämällä toisen seuraavista riippuen siitä, haluaako AltGr:ksi oikean ompun, vaiko sen vieressä olevan turhake-enterin:

    Option "XkbOptions" "lv3:rwin_switch"
    Option "XkbOptions" "lv3:enter_switch"

    Koululaisen arkea pisa-tutkimuksen varjossa

    Siltamissa 6.3. puhuttiin koulumenestyksestä ja -viihtyvyydestä.

    Markku Niemivirta kommentoi 14.2.-16.2. alkanutta Helsingin sanomien kirjoituksia koululaisten ja nuorten huonosta hyvinvoinnista Suomessa WHO:n tutkimuksen perusteella. Markku oli saanut raportoitujen tutkimusten salaisten aineistojen jakaumat ja instrumentit käyttöönsä ja pyöritellyt niitä itse. Data perustuu maakohtaisiin keskiarvoihin, joten erottelutarkkuus on varsin huono. Lisäksi nuorten hyvinvointia mittaavat indikaattorit on painotettu huonosti. Painotetaan tulosta yhteisten aterioiden määrästä (jossa Suomi on viimeisenä) eikä esim. vanhempien ja lasten yhteisten keskustelujen määrää (jossa Suomi kolmantena). Eikä huomata, että yhteisten aterioiden määrä ei välttämättä tarkoita, että vanhemmat eivät olisi paikalla, vaan että lapset ovat muissa riennoissa. Kaverisuhteista ei kysytty lainkaan. Lopulta siinä keskiarvomittarissa Suomi on aika tarkkaan keskiarvossa, eli ei lainkaan huonosti. Hieman kysymyksien painotuksia vaihtamalla Suomen sijoitus saadaan muutetuksi mihin sijoitukseen tahansa.

    Paradoksaalista: Kouluviihtyvyys ja PISA-tutkimuksen tulokset ovat negatiivisesti korreloivia (R=0.23). Koettu koulukiusaus taas on positiivisesti korreloiva WHO:n kouluviihtyvyyden kanssa(R=0.204). PISA-tuloksen ja asenteen koulua kohtaan välinen negatiivinen korrelaatio on R=0.56. Eli jotain on pielessä jos koulukiusaamisen lisääntyminen lisää myös kouluviihtyvyyttä. Ja jotain on pielessä mittareissa. Kun oppilailta kysytään, valtaosan mielestä koulu ei ole ajanhukkaa tai hyödytöntä. Mielipide tylsyydestä on tasaisemmin jakautunutta.

    Pääpointti: Suomen koululaiset eivät voi huonosti. Hyvin pisassa menestyneistä maista Suomessa hyvinvointi on parasta. Populaariuutisointi on (taas) yksinkertaistanut asioita vääristäen.

    Ja lopuksi motivaatiosta: Motivaatiota tutkiessa oppilaat jakautuvat 5-6 profiiliin, joissa on normiryhmän lisäksi tyypillisesti oppimis- ja suoritusorientoituneet ryhmät, sekä sitoutumattomat ja välttämisorientoituneet ryhmät. Stressin ja pahoinvoinnin osuus on sekä hyvin että huonosti menestyneissä ryhmissä suurta ja pientä – oppimisorientoituneet ja sitoutumattomat voivat paremmin, menestys- ja välttämisorientoituneet huonommin. Sukupuolierot ovat vakaat mutta pienet – sukupuoli vaikuttaa parin prosentin verran ryhmään sijoittumista. Tyttöjä on enemmän oppimisorientoituneissa, poikia taas suoritus- ja välttämisorientoituneissa.