Tarinat, oppiminen, kolmannet tilat, turva-alueet ja lähikehityksen vyöhykkeet

Tässä kirjoituksessa yhdistän ajatuksiani

  1. Myytti-lautapeli

    Myytti-lautapeli

    oppimispsykologiasta, etenkin venäläisestä kulttuuripsykologian perinteestä

  2. tarkastamastani taidekasvatuksen maisterin opinnäytetyöstä, jossa kehitettiin Myytti-niminen lautapeli
  3. TaiKissa järjestetyn innovaatioseminaarin esiintyjien Marita Liulia ja Kai Hakkarainen puheenvuoroista
  4. Sometu-verkoston 1. megatapahtuman powerpoint-karaokesta sekä luovan kirjoittamisen sessiosta Read the rest of this entry »

Choosing an open license – a Prezi presentation

If you’re wondering about publishing some creative works online, be they text, photos, presentations, videos, podcasts, or whatever, this quick overview of open licenses may help you in choosing what to do. You can basically not publish at all, publish under the normal copyright rules, or select an of several open licenses that will allow your creative works to travel faster through word-of-mouth, benefit from contributions by others, and basically attract a larger audience. Read the rest of this entry »

Avoimen lisenssin valitseminen – Prezi-esitys

Sain vihdoin kasattua ensimmäisen julkisuutta kestävän Prezi-esityksen. Saa zoomailla ja kommentoida. Tätä saa käyttää vaikka oman esityksen taustamateriaalina, jos haluaa, mutta se soveltuu myös ihan itseopiskelunkin tueksi. Jos avoimet lisenssit ja Creative Commons ovat vielä vähän hämärän peitossa, tämä toivottavasti auttaa. Klikkaa alla olevan upotuksen Play-nappia ja sen jälkeen More-valinnasta Full screen, niin tekstit näkyvät riittävän hyvin. Sarkaimella (tabulaattorilla) pääsee kulkemaan esityksessä eteenpäin. Read the rest of this entry »

Visuaalisuuden merkitys esityksen pitämisessä

Viime aikoina esitystekniikan merkitys on noussut keskustelun aiheeksi. Luultavasti monipuolisin keskustelu on Sometu-verkoston aiheessa Twitter kapina HighEdWeb konferenssissa (joka oikeastaan käsittelee MindTrek-konferenssissa Pekka Himasen keynote-esitystä). Monet julkiset suomalaiset puhujat ovat havainneet, että oman esityksen ryydittäminen hienommilla slaideilla eli dioilla (niin, slide on suomeksi dia, ei kalvo) on ns. Hyvä Juttu. Esimerkiksi Teemu Arina tunnetaan näyttävistä dioistaan ja Harto Pönkä visualisoi tilastollista dataa kivasti omissa dioissaan. Myös Turre Legalin blogissa todetaan, että esittäminen on taito jonka voi oppia. Ja omassa kirjassanikin (Sosiaalinen media opetuksessa) ohjastan sivuilla 61 ja 64-65 opettajia elävöittämään niitä diapakkojaan hyödyntämällä netin avoimia kuvakirjastoja ja videopalveluita. Read the rest of this entry »

WordPress plugin for Knowledge Building discussions

Our research group has been working with knowledge building for years now. Some may be familiar with the Fle3 learning environment, built back in 2001. We’ve tried to get someone to create a Moodle plugin for knowledge building, even with the help of a dozen polytechnic students, but without much success.

Hans Põldoja came visiting two weeks ago and said he wanted a knowledge building plugin for WordPress by “next Tuesday”. Well, that wasn’t going to happen, but since our group leader Teemu Leinonen ok’d that I could spend time doing this plugin, I overcame my disgust over the uglyness of PHP and went to work.

Now, after one week, and probably about 20 hours later I have:

  1. Set up SVN and Trac for the project
  2. Got a domain name: fle4.uiah.fi
  3. Taught myself how to create WordPress plugins, basically by looking at these resources:
  1. Writing a Plugin « WordPress Codex
  2. Plugin API « WordPress Codex
  3. Plugin API/Action Reference « WordPress Codex
  4. Plugin API/Filter Reference « WordPress Codex
  5. Option Reference « WordPress Codex
  6. Adding Administration Menus « WordPress Codex
  7. WordPress Coding Standards « WordPress Codex
  8. Inline Documentation « WordPress Codex
  9. Plugin Submission and Promotion « WordPress Codex
  10. I did take a look at a few other plugins that do something similar, but the code quality was so bad that they didn’t help that much.
  • I then tested the plugin on my WordPress site.
  • When I was happy with the result, I applied for hosting at the WordPress Plugin Directory.
  • I then copied my code to the provided Subversion location (where you can checkout the source code as well), waited for the plugin information to be updated, and presto, it was downloadable and installable from within WordPress plugin management screens.
  • Some findings and observations:

    • WordPress development documentation is excellent, and an invaluable resource!
    • Many WordPress plugins (despite the previous point) are of low quality. So if looking for code examples, think carefully what you use.
    • The WordPress API is in general very well made. The Actions and Filters hooks allow plugins to easily effect the places they need to change.
    • The API still has problems – some changes aren’t easy to make using hooks, and need to be manually inserted by editing templates.
    • Some WordPress code still has html and php mixed together (example: the Walker class), which make their extensions really painful.

    But yes, in about half a week of working time I have a functional plugin. You can find it:

    Comments and such about the plugin are welcome at the plugin site. More general comments are welcome here.

    Blogged with the Flock Browser

    Tags: , , , , ,

    Wikiopiston ja Wikikirjaston työnjaosta

    Suomalainen Wikiopisto on vihdoin siirtynyt beta-vaiheesta todelliseen käyttöön ja saanut itselleen osoitteen fi.wikiversity.org. Kerron tässä oman näkemykseni Wikiopiston ja WIkikirjaston välisestä työnjaosta.

    Wikikirjasto on, kuten englanninkielinen esikuvansa Wikibooks, vapaiden oppikirjojen ja muiden opetuksellisesti hyödyllisten tekstien kirjasto, jota kuka tahansa voi muokata ja kehittää eteenpäin. Englanninkielisessä Wikibooksissa on melko vahvasti pyritty ratkaisemaan ylihinnoiteltujen yliopisto-oppikirjojen ongelmaa tarjoamalla ilmaisia vaihtoehtoja näille kalliille teoksille. Suomessa ongelma ei ole näin akuutti joten Wikikirjaston kirjaprojektitkin ovat selvästi pienempiä ja kevyempiä ja usein pyrkivät tarjoamaan edes jotain suomenkielistä oppikirjaa tai -vihkosta oppiaineisiin, joille ei suomenkielistä oppikirjaa ole lainkaan tarjolla.

    Uusi Wikiopisto poikkeaa englanninkielisestä Wikiversitystä vieläkin enemmän. Kun Wikiversityyn tuotetaan oppimateriaalia, oppimisresursseja ja kursseja, on suomalaisessa Wikiopistossa mielenkiinto tarkemmin keskittynyt nimenomaan kurssiena ja oppimistapahtumien organisointiin. Katsomalla Wikiopiston opintotarjontaa tämä käy hyvinkin selväksi, sillä opintotarjonnassa on kursseja, opintopiirejä, lukupiirejä, verkkokonferensseja sekä itseopiskelukursseja.

    Tietysti kaikkein tärkeintä on muistaa, että kaikki on avointa ja vapaata. Uusien toimintamuotojen kokeileminen on sekä sallittua että toivottavaa, mutta perusmissio Wikiopistolla ei ole oppiresurssien (learning objects, anyone?) tuottaminen ja arkistointi, vaan nimenomaan oppimisprosessiin pureutuminen. Voit aloittaa vaikkapa kurssi-ideoihin tutustumalla, jos vaikka pystyisit jonkin kehittelyyn osallistumaan.

    PS. Tämä kaikki on siis omaa tulkintaani. Saa olla eri mieltä.

    Blogged with the Flock Browser

    Tags: , , , ,

    IT-kouluttajien kevätseminaari: Sosiaalinen media oppimisprosessissa

    IT-kouluttajien kaksipäiväinen kevätseminaari käsitteli tänä vuonna sosiaalista mediaa oppimisprosessissa. Aloitimme matkan auringon paistaessa, kulkien sametinpehmeästi Viking XPRS -laivalla ohuen jääkerroksen yli kohti Tallinnaa.

    Menomatkalla Eija ja Tarmo käynnistivät seminaarin johdattelemalla yleisön sosiaalisen median käsitteeseen sekä sen välineiden jaotteluihin. Matka ei ollut pelkkää monologia, vaan seminaariväki pääsi (joutui) myös ryhmissä tutustumaan toisiinsa.

    Päästyämme Tallinnaan hotelliin Tieto-ryhmän Viron maajohtaja kertoi meille Tiedon koulutus- ja kehittymistarpeista ja -käytännöistä. Sen jälkeen tutustuimme Second Life -virtuaalimaailmaan Kansalaisfoorumi SKAF:n kolmen kouluttajan avulla. Tutustuminen oli monille silmiä avaava, mutta aika loppui kesken juuri kun päästiin kiinnostaviin kohtiin.

    Illan ohjelman päätteeksi suuri osa seminaariväestä kävi vielä oopperassa ja Balthasar-ravintolassa.

    Paluumatkalla hotelliin sain napsaistua muutaman kivan maisemakuvan Tallinnan yöstä.

    Toisen seminaaripäivän avasi Anne Rongas, Suomen kenties aktiivisin sosiaalista mediaa avoimesti hyödyntävä opettaja. Anne piti tiiviin katsauksen sosiaalisen median käytössä huomioitaviin seikkoihin omien konkreettisten kurssitoteutuskokemustensa perusteella. Tämän jälkeen hän kävi läpi neljä eri teemaa (yksinäinen opettaja vs. opettajaverkosto, ketteriä välineitä, pedagogisia oivalluksia, jakamisen eetos) 10 kuvan salama-alustustekniikalla ja pisti meidät pohtimaan näitä teemoja itseksemme ja pareittain. Lopuksi Anne keräsi kysymyksemme itselleen ja keräsi seminaarin jälkeen vastauksia omille sivuilleen.

    Seuraavaksi Merja Bauters KP-Lab -hankkeesta kertoi, miten hankkeessa ollaan rakentamassa välinettä sosiaalisen median opetuskäytön helpottamiseen ja pirstaleisuuden hallintaan. Merjan itse tulee vahvasti tutkimuksen piiristä, joten hänen esityksensä oli hyvinkin erilainen kuin muiden opetuksen arkeen perustuvat esitykset. Joidenkin mielestä Merjan esitys meni korkealta ja kovaa, toisten mielestä se oli seminaarin parasta antia.

    Hotellin viimeinen ohjelmanumero oli Irmeli Pietilän fasilitoima ja suunnittelema sosiaalisen median välineitä jäsentävä korttipeli. Ryhmissä selvitettiin, mitä eri välineitä kussakin kategoriassa on, mitkä niistä olivat osallistujille tuttuja ja mitkä niistä olisivat heidän mielestään tärkeimpiä välineitä tutustuttavaksi.

    Kukin ryhmä keräsi viisi välinettä keskelle, jotka olisivat ne tärkeimmät tutustumisen kohteet ja kymmenen niiden ympärille seuraavaksi tutustuttaviksi.

    Paluumatkalla laivassa oli vielä loppupaneeli. Esitysten diat, videoinnit ja eri ryhmätöiden tulokset tulevat lähipäivinä IT-kouluttajien tapahtumasivulle.

    Blogged with the Flock Browser

    PS. Olipa muuten tämän blogikirjoituksen kuvittaminen vähän liiankin helppoa – raahastin vain sopivat kuvat iPhotosta Flock-selaimen blogieditoriin. Flock sujuvasti avaa kyselyikkunan jossa kysyy, minne kuvat laitetaan. Vaihtoehtoina ainakin minulla oli Facebook ja Flickr. Flickriin laitettaessa pystyin kirjoittamaan kuvan tiedot, tagit ja tekemään rajauksetkin suoraan Flockissa, joka sitten hoiti lähetyksen Flickriin ja kuvan lisäämisen muokattavaan tekstiin. Näin sen pitääkin sujua!

    Visuaalisuus ja nimet oppimisympäristössä

    Anne Rongas pohtii visuaalisuutta kirjoituksessaan Väliäkö visuaalisella? ja sanoo mm.

    Miksi visuaalinen on niin tärkeää (ainakin minulle)? Se on kuin arkkitehtuuri ja sisustus ja puutarhasuunnitelma ja liikennejärjestelyt. Jos verkossa visuaalisuus ei tue liikkujaa, ympäristö ei avaudu. Harva uskoo, mikä vaiva on luoda mahdollisimman havainnollista verkkoympäristöä. En todellakaan ole taitava tässä. Muut pankoot nyt paremmaksi.

    Ympäristön nimeksi tuli Penaali. Visuaaliseen ilmeeseen liittyy erilaista normipenaalista löytyvää: kyniä, terotin, klemmari yms. Penaalilla on myös vertauskuvallinen merkitys, kuten testihenkilö totesi: Sieltä löytyy kaikki apu visaisiinkin pulmiin, kunhan vain muistaa ajatella!!

    Lähtökohtahan kaikkien tilojen rakentamiselle on se todellinen tarve. Opetuksessa perimmäinen tarve on oppimistulosten parantaminen. Niitä voi tukea uusilla menetelmillä, pedagogialla ja toimintatavoilla. Toimintatapoja taas voi tukea uusilla välineillä, kuten tällä Annen perustamalla Penaalilla.

    Kukin väline tarjoaa affordansseja ja rajoitteita, eli tarjoaa joitain mahdollisuuksia ja toisaalta rajoittaa toimintoja jollain tavalla. Nämä eivät kuitenkaan ole jokaiselle välineen käyttäjälle itsestäänselviä. Ne pitää tuoda esiin.

    Nimi on tärkeä elementti, sillä se ohjaa välineen käyttäjien ajattelua (frame of mind). “Penaali” nimenä johtaa palveluun tulijan suhtautumaan siihen eri tavalla kuin vaikkapa “Koulutuskeskus” tai “Kahvihuone” tai “Liitutaulu” tai “Kateederi”.

    Palvelun nimen lisäksi myös muut käytetyt termit vaikuttavat toimintaan. Kutsutaanko blogia blogiksi, vai kurssipäiväkirjaksi, vai kurssin kotisivuksi? Onko foorumi foorumi, vai keskustelualue, vai ideointipaikka, vai hengailumesta?

    Myös visuaalinen ilme vaikuttaa. Käytetyllä kuvakielellä saadaan katsojassa aikaan tunnetason reaktioita. Onko kuvitus innostavaa, viileän asiallista, omituista, kunnioitusta herättävää vai ahdistavaa? Tyhjän tilan käytöllä, typografiaa vaihtelemalla, värimaailmaa säätämällä ja kuvia valikoimalla voi samasta palvelusta tehdä tyystin erilaisen. Ja tämä erilaisuus tulee myös vaikuttamaan sen käyttötapaan.

    Kokeilkaapa joskus vaikka katsoa jännityselokuvaa tai toimintaelokuvaa mutta mykistäkää ääni ja soittakaa ihan mitä tahansa muuta musiikkia tilalla. Musiikki on tietysti oma aistimodaliteettinsa, mutta vastaavalla tavalla visuaalinenkin vaikuttaa kokonaisuuteen.

    Itselläni on itse asiassa sama homma kuin Annellakin edessä, kun täytyy rakentaa verkkosivusto tukemaan tammikuussa ilmestyvää Sosiaalinen media opetuksessa -kirjaa. Eli pitää miettiä visuaalista esillepanoa.

    Tags: , , , , , ,

    Tutkivan oppimisen etenemisen kaavakuva

    Tutkivaa oppimista (katso edellinen artikkelini) on aina kuvattu tällä kuvalla, joka on koristanut ensimmäisen tutkivaa oppimista käsittelevän kirjan kantta (joskin kuvatekstit ovat vaihdelleet vuosien varrella):

    Tutkiva oppiminen

    Tämä kuva on kuitenkin enemmän dekoratiivinen kuin kuvaileva, ja oman kokemukseni mukaan johtaa menetelmän soveltajia harhaan, kun he yrittävät kuvaa katsellessaan hahmottaa prosessin etenemistä. Kuvassa on vain yksi sykli, joten useimmat tulkitsevat, että työvaiheet seuraavat toisiaan tässä järjestyksessä, eli jokaista vaihetta voidaan tehdä vaikka 1-2 viikkoa ja sitten siirrytään seuraavaan.

    Tutkivan oppimisen kehittäjät ovat aina sanoneet, ettei TO ole resepti tai menetelmä, vaan malli, jota täytyy soveltaa. Yksittäiset työvaiheet eivät ole tärkeitä, vaan niiden taustalla olevat periaatteet ja oppimistavoitteet ovat oleellisia. Käytännön toteutukset voivat olla hyvinkin erilaisia, kunhan periaatteet toteutuvat.

    Kun tätä kuvaa kuitenkin säännöllisesti näkee opettajien koulutustilaisuuksissa ja kuvaa joko tulkitaan väärin tai sitä selitetään suurella vaivalla, päädyin viimein piirtämään itse kuvan tutkivasta oppimisesta, joka todella kuvaa, miten työvaiheet tulisi järjestää. Mutta koska TO on malli, tässäkin kuvassa on vielä paljon tulkintamahdollisuuksia:

    Tutkivan oppimisen perusvaiheet

    TO-prosessi alkaa kontekstin määrittelyllä, pienryhmien omien tutkimusongelmien esittämisellä ja omien työskentelyteorioiden esittämisellä. Tämän jälkeen päästään iteratiiviseen yhteistyöhön.

    Keskeisin työvaihe on kriittinen arviointi, jota tarvitaan melkeinpä joka välissä. Tämä reflektiivinen ote on olennaisen tärkeä missä tahansa oppimiseen tähtäävässä prosessissa. Kritiikin kohteena voivat olla asetetut ongelmat, teoriat tai itse työskentelytapa.

    Ensimmäinen sykli on teorioiden parantaminen: Saadun kritiikin perusteella omia teorioita joko parannetaan tai ne hylätään vääriksi osoitettuina. Tätä sykliä jatketaan niin kauan kun omien tietojen varassa teorioita voidaan vielä kritisoida ja parantaa.

    Toinen sykli on syventävätn tiedon hakeminen: Tietoa haetaan tietolähteistä, asiantuntijoilta tai itse selvittämällä. Syventävät tiedon varassa voidaan jatkaa teorioiden parantelua ja kritisointia.

    Kolmas sykli on aliongelmien tunnistus: Jos ja kun pääongelman selvittäminen vaatii tietyn toisen ongelman ratkaisua, on se aliongelma, jonka ratkaisussa käytetään samaa menetelmää, eli aloitetaan työskentelyteorioilla, joita parannetaan kriittisen arvioinnin sekä syventävän tiedon avulla.

    Neljäs sykli on aiheen yläpuolelle nouseminen (“rise above”): Kun ongelma on saatu tyydyttävästi ratkaistua, voidaan yhteenvedon jälkeen joko lopettaa, tai nousta tasoa ylemmäs: “Kun nyt tiedämme tämän, mitä korkeamman tason ongelmia haluaisimme seuraavaksi selvittää?”.

    Tässä kuvassa näkyvät kuhunkin työvaiheeseen liittyvät keskeisimmät tehtävät sekä niiden tekijät.

    Tässä vähän yksityiskohtaisemmassa kuvassa näkyvät kuhunkin työvaiheeseen liittyvät keskeiset tehtävät, mutta myös kuvakkeet, jotka kertovat, ketkä kulloinkin työtä tekevät. Kuten kuvasta näkyy, ainoastaan työskentelyteorioiden luominen on tehtävä, jonka oppija tekee itsenäisesti (tavoitteena nyky-ymmärryksen esiin saaminen), kun taas kaikki muut vaiheet tehdään pääasiassa pienryhmänä.

    Ensimmäinen ja toinen sykli (teorioiden parantelu ja syventävän tiedon hankinta) voivat olla yksilöllistä työtä, esim. kun oppija puolustaa omaa teoriaansa tai tekee selvitystyötä itsekseen. Työ voi olla myös ryhmätyötä, kun yhdessä mietitään parannusta teoriaan tai tehdään kokeilua, jolla jotain saadaan selvitettyä.

    Kriittinen arviointi tapahtuu sekä yksilöllisesti, ryhmätyönä että ryhmien välisenä. Yksittäiset oppijat kritisoivat muiden teorioita sekä omassa ryhmässään että muissa ryhmissä. Kun teoriat kehittyvät, niiden kriittinen arviointi tapahtuu yhä enemmän ryhmissä.

    Aliongelmien tunnistaminen tehdään ryhmänä, eli ryhmä päättää, mitä aliongelmia se lähtee ratkaisemaan. Samoin yhteenvedon laatiminen on ryhmän yhteinen tehtävä.

    Kurssitasolla oikeastaan ainoat vaiheet, joissa kaikki toimivat yhdessä, ovat prosessin käynnistys kontekstin asettamisessa, sekä aiheen yläpuolelle kohoaminen. Rise above voi tapahtua pienryhmä kerrallaankin, jos se on kurssijärjestelyiden puitteissa mahdollista, mutta luultavasti tyypillisintä on, että yhden ongelman ratkaisuun menee kokonainen kurssi, ja rise above tapahtuisi jatkokurssilla.

    PS. Kuvat ovat saatavilla täysresoluutiossa sekä vektorimuodossa. Olen lisensoinut ne CC BY -lisenssillä, eli niitä saa käyttää vapaasti mihin tahansa tarkoitukseen, muokata haluamallaan tavalla ja julkaista eteenpäin millä tahansa lisenssillä, kunhan minun nimeni mainitsee. Tietysti jos vastaavan kuvan piirtää itse, ei minua siinä tarvitse mainita – ideat eivät ole suojattuja eikä ajattelua ole kielletty.