Tutkivaa oppimista (katso edellinen artikkelini) on aina kuvattu tällä kuvalla, joka on koristanut ensimmäisen tutkivaa oppimista käsittelevän kirjan kantta (joskin kuvatekstit ovat vaihdelleet vuosien varrella):

Tämä kuva on kuitenkin enemmän dekoratiivinen kuin kuvaileva, ja oman kokemukseni mukaan johtaa menetelmän soveltajia harhaan, kun he yrittävät kuvaa katsellessaan hahmottaa prosessin etenemistä. Kuvassa on vain yksi sykli, joten useimmat tulkitsevat, että työvaiheet seuraavat toisiaan tässä järjestyksessä, eli jokaista vaihetta voidaan tehdä vaikka 1-2 viikkoa ja sitten siirrytään seuraavaan.

Tutkivan oppimisen kehittäjät ovat aina sanoneet, ettei TO ole resepti tai menetelmä, vaan malli, jota täytyy soveltaa. Yksittäiset työvaiheet eivät ole tärkeitä, vaan niiden taustalla olevat periaatteet ja oppimistavoitteet ovat oleellisia. Käytännön toteutukset voivat olla hyvinkin erilaisia, kunhan periaatteet toteutuvat.

Kun tätä kuvaa kuitenkin säännöllisesti näkee opettajien koulutustilaisuuksissa ja kuvaa joko tulkitaan väärin tai sitä selitetään suurella vaivalla, päädyin viimein piirtämään itse kuvan tutkivasta oppimisesta, joka todella kuvaa, miten työvaiheet tulisi järjestää. Mutta koska TO on malli, tässäkin kuvassa on vielä paljon tulkintamahdollisuuksia:

TO-prosessi alkaa kontekstin määrittelyllä, pienryhmien omien tutkimusongelmien esittämisellä ja omien työskentelyteorioiden esittämisellä. Tämän jälkeen päästään iteratiiviseen yhteistyöhön.

Keskeisin työvaihe on kriittinen arviointi, jota tarvitaan melkeinpä joka välissä. Tämä reflektiivinen ote on olennaisen tärkeä missä tahansa oppimiseen tähtäävässä prosessissa. Kritiikin kohteena voivat olla asetetut ongelmat, teoriat tai itse työskentelytapa.

Ensimmäinen sykli on teorioiden parantaminen: Saadun kritiikin perusteella omia teorioita joko parannetaan tai ne hylätään vääriksi osoitettuina. Tätä sykliä jatketaan niin kauan kun omien tietojen varassa teorioita voidaan vielä kritisoida ja parantaa.

Toinen sykli on syventävätn tiedon hakeminen: Tietoa haetaan tietolähteistä, asiantuntijoilta tai itse selvittämällä. Syventävät tiedon varassa voidaan jatkaa teorioiden parantelua ja kritisointia.

Kolmas sykli on aliongelmien tunnistus: Jos ja kun pääongelman selvittäminen vaatii tietyn toisen ongelman ratkaisua, on se aliongelma, jonka ratkaisussa käytetään samaa menetelmää, eli aloitetaan työskentelyteorioilla, joita parannetaan kriittisen arvioinnin sekä syventävän tiedon avulla.

Neljäs sykli on aiheen yläpuolelle nouseminen (“rise above”): Kun ongelma on saatu tyydyttävästi ratkaistua, voidaan yhteenvedon jälkeen joko lopettaa, tai nousta tasoa ylemmäs: “Kun nyt tiedämme tämän, mitä korkeamman tason ongelmia haluaisimme seuraavaksi selvittää?”.

Tässä vähän yksityiskohtaisemmassa kuvassa näkyvät kuhunkin työvaiheeseen liittyvät keskeiset tehtävät, mutta myös kuvakkeet, jotka kertovat, ketkä kulloinkin työtä tekevät. Kuten kuvasta näkyy, ainoastaan työskentelyteorioiden luominen on tehtävä, jonka oppija tekee itsenäisesti (tavoitteena nyky-ymmärryksen esiin saaminen), kun taas kaikki muut vaiheet tehdään pääasiassa pienryhmänä.

Ensimmäinen ja toinen sykli (teorioiden parantelu ja syventävän tiedon hankinta) voivat olla yksilöllistä työtä, esim. kun oppija puolustaa omaa teoriaansa tai tekee selvitystyötä itsekseen. Työ voi olla myös ryhmätyötä, kun yhdessä mietitään parannusta teoriaan tai tehdään kokeilua, jolla jotain saadaan selvitettyä.

Kriittinen arviointi tapahtuu sekä yksilöllisesti, ryhmätyönä että ryhmien välisenä. Yksittäiset oppijat kritisoivat muiden teorioita sekä omassa ryhmässään että muissa ryhmissä. Kun teoriat kehittyvät, niiden kriittinen arviointi tapahtuu yhä enemmän ryhmissä.

Aliongelmien tunnistaminen tehdään ryhmänä, eli ryhmä päättää, mitä aliongelmia se lähtee ratkaisemaan. Samoin yhteenvedon laatiminen on ryhmän yhteinen tehtävä.

Kurssitasolla oikeastaan ainoat vaiheet, joissa kaikki toimivat yhdessä, ovat prosessin käynnistys kontekstin asettamisessa, sekä aiheen yläpuolelle kohoaminen. Rise above voi tapahtua pienryhmä kerrallaankin, jos se on kurssijärjestelyiden puitteissa mahdollista, mutta luultavasti tyypillisintä on, että yhden ongelman ratkaisuun menee kokonainen kurssi, ja rise above tapahtuisi jatkokurssilla.

PS. Kuvat ovat saatavilla täysresoluutiossa sekä vektorimuodossa. Olen lisensoinut ne CC BY -lisenssillä, eli niitä saa käyttää vapaasti mihin tahansa tarkoitukseen, muokata haluamallaan tavalla ja julkaista eteenpäin millä tahansa lisenssillä, kunhan minun nimeni mainitsee. Tietysti jos vastaavan kuvan piirtää itse, ei minua siinä tarvitse mainita – ideat eivät ole suojattuja eikä ajattelua ole kielletty.

Olen toiminut tutkivan oppimisen parissa sekä opettajana, tutkijana että ohjelmistokehittäjänä jo 7 vuotta. Ajattelin vähän avata omia näkemyksiäni tästä pedagogisesta menetelmästä. Tutkivan oppimisenhan on kehittänyt Kai Hakkaraisen tutkimusryhmä ja he ovat julkaisseet aiheesta jo muutaman kirjankin. Jos aihe ei ole vielä tuttu, lukaisepa ko. tutkimusryhmän oma kuvaus tutkivasta oppimisesta. Seuraavassa pureudun enemmän menetelmän soveltamiseen ja omiin tulkintoihini.

Lyhyesti tiivistäen tutkiva oppiminen on pedagoginen malli, jossa sosiaaliskonstruktivismin periaatteilla rakennetaan ongelmalähtöisen oppimisen ja projektioppimisen päälle uusi, jakamista ja asiantuntijatyötä korostava malli. Prosessissa keskitytään kohteena olevan ongelman ymmärtämiseen ja vaiheittaiseen ratkaisemiseen siihen liittyvien aliongelmien kautta. Tämän asiantuntijatyön tuloksena oppija saa syvällisen ymmärryksen käsitellystä teemasta, mutta myös harjaannusta monissa asiantuntijatyön kriittisissä taidoissa.

Tutkiva oppiminen on kuin asiantuntijatyön apupyörä: se auttaa harjoittelemaan asiantuntijatyön toimintoja ja ymmärtämään työn kokonaisuutta; toisaalta se myös ohjaa sellaisiin käytäntöihin, jotka edistävät reflektiota, työssä oppimista ja organisaation oppimista. Kun taidot on opittu, apupyörät voi ottaa pois – tutkivan oppimisen menetelmän sääntöjä ei enää tarvitse noudattaa, kun reflektiivinen asiantuntijatyö sujuu automaattisesti.

Tutkivalla oppimisella on kaksi tavoitetta: oppimistavoitteet ja työtavoitteet. Osallistujalle ensisijaisina esiintyvät työtavoitteet: projektilla on tietty päämäärä ja aikataulu, joiden mukaan työtä tehdään. Työtä voi tehdä monella tavalla, mutta ammattaitaitoiseen asiantuntijatyöhön kuuuluu tiettyjä arvoja ja periaatteita, kuten ideointi, kriittisyys, yhteistyö, syvenevä ongelmanratkaisu ja kokonaisuuksien hahmottaminen. Tutkiva oppiminen tekee nämä hyvän ammattilaisen työssä usein itsestään tapahtuvat toimenpiteet näkyviksi, jolloin niitä voidaan harjoitella.

Lisäksi tutkivaan oppimiseen kuuluvat oppimistavoitteet, joiden toteutumisesta opettajalla tietysti on merkittävä huoli. Perusajatus on, että asiasisältö opitaan riittävän syvällisesti pelkästään tekemällä aiheeseen liittyvää asiantuntijamaista ongelmanratkaisua, ja seuraamalla muita pienryhmiä saadaan asiasisällön hallintaan laajuutta. Lisäksi käytetyt toimintamuodot parantavat useiden tärkeiden taitojen hallintaa: ajan hallinta, kritiikin antaminen ja vastaanottaminen, omien käsitysten kyseenalaistaminen, yhteistyö, mediakriittisyys, tiedonhakutaidot, jäsennystaidot, ja monia muita.

Helposti tutkivan oppimisen käyttöönotossa tämä tavoitteiden kahtiajakoisuus voi johtaa kurssinkin kahtiajakoisuuteen: tutkivaa oppimista käytetään oppimistavoitteiden toteuttamiseen teoreettisessa työssä, kun taas projektityötä tehdään tästä erillisenä. Tämä on kuitenkin väärä tulkinta – teoreettinen selvitystyö ja käytännön projektityö tulee pitää yhdessä, koska yhdessä ne ovat tietotyöläisenkin työssä.

Jos projektityössä tehdään oikeita kokeita, prototyyppejä tai tuotetaan jotain, on tämä kaikki syventävän tiedon hakua tutkivan oppimisen termejä käyttäen. Syventävää tietoa ei ole vain valmis asiantuntijoiden julkaisema tieto, vaan myös tieto, joka itse selvitetään empiirisesti, eli tekemällä jotain ja katsomalla, mitä seurauksia siitä on.

Tutkiva oppiminen ei voi olla kurssin päätavoite, sillä se on vain tukimalli, jonka avulla kehittävää asiantuntijatyötä harjoitellaan.