The art of engagement design (previously known as gamification)

What’s the difference between a boring tool or game, and an engaging one? For something to be engaging, it needs to be easily understandable, and appealing; it needs to provide various different mechanics that appeal to different people, without forcing all of them on anyone. In a word, it needs engagement design, the concious act of designing something to be engaging. Some of you may have heard of this approach by its old name, gamification.

[Read more…]

“Meillä on uusi puhelinvastaaja!”, ajatuksia työkaluista ja organisaatiokulttuurista

En muista koskaan nähneeni lehdistötiedotetta tai asiakaskirjettä, jossa yritys retostelee uudella puhelinvastaajallaan. Voi tietysti olla, että joskus kultaisella 60-luvulla tästä olisi väännetty uutinen, mutta epäilen. Se, että puhelin ensi kertaa tulee firmaan on tietty ollut kova juttu, mutta se, että puhelinvastaajassa on uusi hieno valikkorakenne ei ole uutinen. Asiakasta se ei kiinnosta, lehdistöstä puhumattakaan. Silti näen harva se viikko asiakaskirjeitä ja muita tiedotteita, joissa sanotaan “Meillä on uudet verkkosivut!” tai viime aikoina: “Meillä on Facebook/Twitter/tms!”. Väitän, että yritys ei tiedä, mihin se näitä välineitä käyttää, jos siltä tulee tällaista tiedotusta asiakkaiden suuntaan. [Read more…]

A critical view towards Social Network Analysis in education

I’m starting to write about my PhD research in my blog. Even though I have colleagues who blog about their research, such as Riina Vuorikari, and I’m one of the leading social media experts in Finland, it just hasn’t occured to me to combine these two activities. Maybe it’s about time. [Read more…]

Tarinat, oppiminen, kolmannet tilat, turva-alueet ja lähikehityksen vyöhykkeet

Tässä kirjoituksessa yhdistän ajatuksiani

  1. Myytti-lautapeli

    Myytti-lautapeli

    oppimispsykologiasta, etenkin venäläisestä kulttuuripsykologian perinteestä

  2. tarkastamastani taidekasvatuksen maisterin opinnäytetyöstä, jossa kehitettiin Myytti-niminen lautapeli
  3. TaiKissa järjestetyn innovaatioseminaarin esiintyjien Marita Liulia ja Kai Hakkarainen puheenvuoroista
  4. Sometu-verkoston 1. megatapahtuman powerpoint-karaokesta sekä luovan kirjoittamisen sessiosta [Read more…]

Visuaalisuuden merkitys esityksen pitämisessä

Viime aikoina esitystekniikan merkitys on noussut keskustelun aiheeksi. Luultavasti monipuolisin keskustelu on Sometu-verkoston aiheessa Twitter kapina HighEdWeb konferenssissa (joka oikeastaan käsittelee MindTrek-konferenssissa Pekka Himasen keynote-esitystä). Monet julkiset suomalaiset puhujat ovat havainneet, että oman esityksen ryydittäminen hienommilla slaideilla eli dioilla (niin, slide on suomeksi dia, ei kalvo) on ns. Hyvä Juttu. Esimerkiksi Teemu Arina tunnetaan näyttävistä dioistaan ja Harto Pönkä visualisoi tilastollista dataa kivasti omissa dioissaan. Myös Turre Legalin blogissa todetaan, että esittäminen on taito jonka voi oppia. Ja omassa kirjassanikin (Sosiaalinen media opetuksessa) ohjastan sivuilla 61 ja 64-65 opettajia elävöittämään niitä diapakkojaan hyödyntämällä netin avoimia kuvakirjastoja ja videopalveluita. [Read more…]

H0, null hypothesis – challenge your preconceived notions

After listening to Göte Nyman at TEDxHelsinki about Null hypothesis (H0), I just had to write down some thoughts that arose from it. First a recap:

Göte presented examples from popular news media, such as “coke and pepsi activate different areas of the brain”. Well duh, if they are experienced differently, someone might assume that the experience manifests itself as brain activity. So the null hypothesis behind the news item was that coke and pepsi affect the brain in the same way. So the point was that looking at the assumptions behind “revelations” tells you something about the naïve assumptions people generally have about the topic. I mean, it’s not news unless it challenges current thinking. So each scandalous headline reveals something about the assumptions of the editor about what the audience thinks about the topic. [Read more…]

Social Media Affordances – slidecast of my keynote presentation

I just gave a short keynote presentation at the 6th European Conference on e-Guidance. Here are the presentation slides and my speech bundled into a slidecast.

Did the 100!

As most people should know, physical exercise is essential in keeping the brain in good working condition. So I’ve tried to stay active, with badminton, cycling, nordic walking, and from May of this year, with Wii Fit. The latest exercise idea started as a Facebook group called “Punnertajat”, which got several people at my work place following the 100 pushups programme. It’s basically a six week programme, after which you should be able to do 100 consecutive pushups.

Well, I was already able to do 40 pushups, thanks to my exercise on Wii Fit, although Wii uses a different approach to exercise, and makes you do very slow and thorough pushups, whereas the 100 pushups programme uses quick interval training. Anyway, my progress can be seen in the Push ups logger. Two days ago I finished week 6, and just now I managed to do 100 consecutive pushups. The first 75 were a breeze, but after that things got very hard. Had to take one short breather at 85 pushups, but managed to crunch my way to 100, with every limb shaking.

I can warmly recommend the programme to anyone wanting to improve their upper body – you can start even if you only can do a few pushups, and gradually build your strength. The interval type training seems very efficient – it got me from 40 to 100, and basically all it took was about 10 minutes of training 3 times a week.

Oppiminen ja opetus 2000-luvulla

Ohessa viime talvena pitämäni esitys tästä aiheesta. Esitys käy läpi koululaitoksen historiallisen kehityksen, nykykäsityksen oppimisesta sekä uuden teknologian ja sen tuoman kulttuurimuutoksen opetusalalla.

Esitys kuvineen on avoimesti lisensoitu (CC BY-SA), joten sitä saa jatkokäyttää itse kuten haluaa, kunhan julkaistessa mainitsee minut ja käyttää samaa lisenssiä.

Markkinatalous, yliopistot ja onnellisuus

Tässä ajatuksia, jotka heräsivät kuunnellessani Arthur Warmothin haastattelua aiheesta “Psychology, Economics, and Learning Communities”.

Nykyinen talousjärjestelmä ja näkymättömän käden periaate (“markkinat hoitaa kaiken”) ei itse asiassa hoidakaan kaikkea hyvin. Markkinat hoitavat erinomaisesti yksilöiden tarpeet (kuluttajat) ja yksilöiden sijoitukset (sijoittajat), mutta eivät palvele hyvin yhteisiä asioita (commons) eli kansalaisten tarpeita. Yhteistä ovat esimerkiksi luonto, sivistys, kulttuurielämä, onnellisuus ja useimmat muutkin korkeammat tarpeet. Ja internetissä commons ymmärretään tarkoittamaan kaikkea yhteiseen käyttöön annettua sisältöä, esimerkkinä vaikkapa Wikimedia Commons.

Yksi ajatus nykyisen talousjärjestelmän parantamiseksi olisi perustaa säätiöitä huolehtimaan yhteisistä tarpeista. Näiden säätiöiden ei tule toimia rahallisen kannattavuuden perusteella eikä markkinatalouden sääntöjen mukaan, vaan vain yhteisen hyvän puolesta.

Yliopistot ovat tavallaan se säätiö, joka huolehtii kansan sivistyksestä ja opista. Nykyisin yliopistojen halutaan kuitenkin muuttuvan yhä enemmän yrittäjähenkisiksi ja markkinatalouden säännöillä toimiviksi. Markkinatalous (eli maksimaalisen ahneuden periaate) ei toimi yhteiseksi hyväksi, joten yliopistot muuttuvat väkisinkin palvelemaan yksilöllisiä tarpeita, eli tutkintojen suorittamista ja uramahdollisuuksien avaamista. Korkeammat arvot ja tavoitteet jäävät, koska ne eivät markkinataloudessa kannata – rahaa ei tule tarpeeksi sijoituksiin nähden. Jos yhteiskunnan sivistys ja onnellisuus ovat todella rahalla mitattavissa, niin tässähän ei ole mitään vikaa. Mutta miksi sekä Mohammed Yunus (Nobelin rauhan palkinto, 2006) että Äiti Teresa (Nobelin rauhan palkinto 1979) ovat USAssa käydessään todenneet, että USAn ihmiset ovat surkeammassa tilassa kuin Intian slummien asukkaat tai Bangladeshin köyhät? Vaikka rahalla mitattuna USAn kansalaiset ainakin vielä ovat maailman rikkaimpia, jotain kuitenkin puuttuu, kun elämä koostuu työstä ja kuluttamisesta. Sekö on Suomenkin innovaatiostrategian perimmäinen tavoite? Bruttokansantuotteen kasvattaminen optimoimalla kansalaisten työura ja maksimoimalla kulutus, eli krääsän ostaminen? Vai olisiko elämässä jotain muutakin?

Warmothin mukaan olemme ehdollistuneet ajattelemaan omaisuutta ja tuottoa tietyllä tavalla, yksilöllisenä mammonan haalimisena. Jos olisimme oppineet erilaisen omaisuuden käsitteen, johon kuuluisi vaikkapa yhteisen hyvän lisääminen, onnellisuus ja hyvinvointi, voisi yhteiskunta olla melkoisen erilainen. Tienaamisen ja kuluttamisen sijaan ihmiset ehkä välittäisivät lähimmäisistään, tekisivät yhdessä juttuja (milloin sinä viimeksi osallistuit talkoisiin, suomalaiseen perinteeseen?) ja pysähtyisivät nauttimaan elämästään jatkuvat oravanpyörän sijaan.

Konkreettinen esimerkki: Minä lainaan rahaa Kiva-järjestön kautta kehitysmaihin. En saa lainalleni lainkaan rahallista korkoa. Mutta se hyvän olon tunne, kun voin konkreettisesti auttaa muita pärjäämään elämässään, on moninkertaisesti arvokkaampaa – ja riittää siihen, että lainaan rahaa yhä uudelleen ja uudelleen.

Onko ihminen pohjimmiltaan kilpaileva vai yhteistyötä tekevä olento? Onko kilpailu vai yhteistyö tuonut merkittävimmät edistysaskeleet? Sodassa tapahtuva tekninen kehitys pohjaa toisaalta kilpailuun kansakuntien välillä, toisaalta yhteistyöhön maiden sisällä. Keskiajalla tieteen kehitys pysähtyi, kun avoimuus ja yhteistyö unohdettiin jokaisen vartioidessa kateellisesti omia ajatuksiaan. Nimitys “pimeä keskiaika” kertoo paljon.

Lisätietoja, kuunneltavaa ja perusteluja englanniksi podcastissa: Shrink Wrap Radio #158

Tags: , , politiikka, talous