USAn musta maanantai ei tullut sinänsä yllätyksenä, sillä USAn talouden perusmekanismeista pystyi jo pitkään päättelemään, ettei järjestelmä voi pyöriä samaan tahtiin loputtomiin. Jokin aika sitten USAn hallitus (eli veronmaksajat) pelasti ostamalla kaksi maan suurinsa asuntoluottolaitosta, mutta nyt suuri pankki päästettiin konkurssiin asti. Asiasta lisää mm. HS:n pääkirjoituksessa: Pahinta ei ehkä ole vielä nähty finanssimarkkinoiden kriisissä.

USAn talousluvut ovat näyttäneet noususuhdannetta jo pari vuosikymmentä (mitä nyt yksi dotcom-kupla välissä puhkesi), mutta todellisuudessa maa on ollut taantumassa, kenties jopa lamassa jo vuosia. Tämä ei ole näkynyt julkisesti, koska talouden tunnuslukuja on säädetty – jokainen hallitus on aina muuttanut laskukaavoja, jotta taloudella näyttäisi menevän paremmin. Esimerkiksi inflaationa käytetään ns. “core inflation”-lukua, joka ei ole todellinen inflaatio, vaan josta on poistettu ruoan ja polttoaineen hinnat, ja myöhemmin asuntojenkin hinnat. Eli vaikka kaikkien hinnat ovat nousseet merkittävästi, ruoan hinta jopa 10% vuodessa, eivät ne näy raportoidussa inflaatiossa. Tämän lisäksi inflaatiota on korjattu substituutio- ja hedonismikorjauksilla. Substituutio tarkoittaa, että jos jonkin tuotteen hinta nousee, korvataan se vertailukorissa halvemmalla vastaavalla. Hedonismi taas tarkoittaa, että jos tuotteeseen tulee uusia ominaisuuksia ja siten sen nautittavuus lisääntyy, pitäisi tuote laskea korissa nautinnon lisäystä vastaavalla alennuksella. Eli jos TV:n uudessa samanhintaisessa mallissa on vaikkapa digitv-ominaisuus, lasketaan TV:n hinta nyt korissa vaikkapa 20% alennuksella, koska kuluttaja saa enemmän. Vaikka missään kaupassa kuluttaja ei enää saa sitä televisiota tällä 20% alennuksella ja ilman tätä lisäominaisuutta. Lisätietoja mm täältä: US Inflation Much Higher Than Reported: Get Ready For 10% Inflation | LIVING OFF DIVIDENDS & PASSIVE INCOME Näitä inflaatiokorjauksia kun poistaa ja tarkastelee USAn talouskehitystä, on siellä huideltu jo toista vuosikymmentä noin 10% vuosi-inflaation tahdissa. Myös työttömyystilastoista on siivottu pois “pysyvästi työttömät”. Ja silti USAn keskuspankki on pitänyt korkotason alhaisena, jotta bisnes ei hidastuisi.

Inflaatio tuntuu olevan sellainen pakollinen paha, mutta oikeasti näin ei ole. Maailman talouden inflaatio vuosina 1600-1900 oli 0%. Ainoastaan sotien aikana rahan arvo laski, kun valtiot ottivat lainaa ja loivat rahaa tyhjästä, mutta sotien jälkeen rahan arvo palasi ennalleen. Mutta kun rahan arvo irrotettiin kultakannasta maailmansotien melskeessä, ei ollut enää mitään pakottamassa arvoa ennalleen – valtiot voivat painaa rahaa tarpeen mukaan, mikä tietysti aiheuttaa myös inflaatiota. Esimerkiksi Saksassa koettu hyperinflaatio johtui holtittomasta rahan tekemisestä. Mainitaan nyt tässä, että vain 5% maailman rahasta on käteisenä. Loput on pelkkiä bittejä pankkien tietokannoissa.

Mistä raha sitten saa arvonsa, kun kerran kultaa tai hopeaa ei enää käytetä arvon mittana? Rahan arvo on velassa, eli lupauksessa, että joku maksaa velan takaisin. Kun kuluttaja ottaa lainaa pankista, hän tekee lupauksen maksaa lainan takaisin. Tämä velkakirja on siis se arvoa tuova paperi. Ja kun pankilla on paperi, jossa joku lupaa maksaa vaikkkapa 10000€, on pankilla ikäänkuin virtuaalisesti 10000€ rahaa, se vain on lainassa. Noh, tässä ei vielä ole ongelmaa, mutta kun tämä 10000€ käytännössä menee kuluttajan oman pankin tilille, on tällä pankilla (joka voi olla sama tai eri pankki) oikeus lainata 90% tästä rahasta jollekulle muulle kuluttajalle. Ja kun tämä 9000€ lainataan ja talletetaan toiselle tilille, voidaan sen perusteella taas lainata 90% eteenpäin, yhä uudelleen ja uudelleen. Lopulta tuo alkuperäinen 10000€:n laina on paisunut noin sadan tuhannen euron arvoisiksi lainoiksi. Ja koko tämän summan takeena on siis ainoastaan se alkuperäinen velkakirja kymppitonnista.

Tämä ei yleensä ole ongelma, sillä useimmat kuluttajat eivät tarvitse rahaansa käteisenä samanaikaisesti. Kun joku haluaa rahansa tililtään, pankilla yleensä on sen verran käteistä annettavana. Ja jos ei ole, on pankkien yhteisiä turvarahastoja, joista rahaa saa. Nytkin HS:n kirjoituksessa mainittiin, että

Rikkaiden teollisuusmaiden kymmenen suurta pankkia kiirehti yhdessä perustamaan 70 miljardin dollarin hätärahaston helpottamaan tilanteen luomia luottopaineita.

Eli rahaa siltä varalta, että kuluttajat alkavat suurissa määrin nostaa rahojaan pankeista ulos. Koska pankeilla itsellään sitä rahaa on vain murto-osa talletusten määrästä.

Tähän mennessä todettu: USAn taloudelliset tunnusluvut näyttävät liioitellun positiivista kuvaa. Kaikki raha perustuu kuluttajien, yritysten ja valtioiden pankeilta ottamaan velkaan (ei siis kultaan).

Kultakannasta irtoaminen oli tietysti siinä mielessä kivaa, että talouden kasvua rajoitti kullan hankkimisvauhti – talous ei voinut kasvaa nopeammin kuin valtioiden kultavarannot kasvoivat. Kun rahan arvo ei perustu mihinkään, talouden kasvuakaan ei rajoita mikään. Ja taloushan onkin kasvanut sen viimeiset 80 vuotta. Nyt otetaan jo itsestäänselvyytenä, että talouden on vuosittain kasvettava. Jos kasvua on vain vähän, ollaan huolissaan. Vaikka kestävän kehityksen kannaltahan mikään ei voi jatkuvasti kasvaa.

Maailman talousjärjestelmän on kuitenkin kasvettava jatkuvasti. Ja syy tähän on todella yksinkertainen: Koska kaikki käytössä oleva raha on lainattu pankeilta, olkoon summa vaikka gaziljoona, on tänäkin vuonna maksettava tästä summasta korkoa pankeille, vaikkapa 4% gaziljoonasta. Jotta tämä korko voidaan maksaa, on sitä varten oltava rahaa. Mutta koska kaikki raha on lainattu pankeilta, koron maksamiseen tarvitaan lisää rahaa, eli pankeilta on lainattava tänä vuonna 4% gaziljoonasta ihan vain korkojen maksamiseksi. Ja näin maailmassa olevan rahan määrä kasvaa väkisinkin jatkuvasti, koska olemassaolevalle rahalle eli lainalle on maksettava korkoa ja sitä saa vain lainaamalla lisää.

Nopeasti ajatellen tuo yllä kuvattu mekanismi ei kuulosta kovin toimivalta. Mutta kyllä se toimii – kunhan talous kasvaa yhtä nopeasti kuin uutta lainaa on otettava korkojen maksamiseen. Jos ja kun talous kasvaa heikommin, uutta rahaa tehdään vähemmän kuin korkoihin tarvitaan, joten jotkut lainanottajat menevät konkurssiin ja heidän lainansa muuttuvat arvottomiksi. Luottotappion kärsii se pankki, joka lainan on antanut.

Yksittäiset konkurssit tietysti eivät maailmaa hetkauta. Mutta isommaksi ongelma paisuu, kun enemmän lainoja muuttuu arvottomaksi. Jos siis vaikkapa USAn kansalaisten kulutusinto heikkenee ja siten talouskasvu hidastuu (tai pysähtyy, tai talous alkaa jopa pienentyä), alkaa firmoja mennä nurin ja niiden lainat jäävät maksamatta. Kun näitä tapahtuu paljon, alkavat pankit kärsiä luottotappioista ja pahimmassa tapauksessa luotottajia (kuten nyt USAn kaksi suurinta asuntoluotottajaa ja nyt suuri pankki) alkaa mennä nurin, jos valtio ei niitä pelasta (tekemällä lisää rahaa).

Eli: Nykyinen kroonisen talouskasvun aika (viimeiset 80 vuotta) on itseään ruokkiva järjestelmä, joka voi toimia vain niin kauan kun talous todella pystyy kasvamaan. Jos ja kun talouskasvu pysähtyy, lainoista alkaa tulla luottotappiota yleisen lainakorkoprosentin tahdissa.

Mikä sitten sai talouskasvun pysähtymään USAssa nyt? Vaikka moni ekonomisti voisi olla yllä kirjoitetun kanssa eri mieltä, niin ekonomistienkin mielestä Tuotto=Työ*Pääoma, tai jokin sen johdannainen. Oleellisesti työvoimaa tarvitaan tuoton saamiseksi. Työvoimaa taas on se energia, jota ihmiset voivat tuottaa. Valtaosa tästä energiasta ei ole lihasvoimaa, vaan halvan öljyn mahdollistamaa lisäenergiaa (jolla liikutetaan työkoneita, ruokaa ja ihmisiä, ja tuotetaan suuri osa ruoasta, raakamateriaalista ja hyödykkeistä). Kuten uutisissa on nähty, halpaa öljyä ei enää ole. Öljyn kysyntä kasvaa jatkuvasti, kun kiinalaiset haluavat jääkaapin ja auton joka kotiin. Mutta öljyn tuotanto ei ole viimeiseen neljään vuoteen kasvanut lainkaan, lisääntyneestä kysynnästä huolimatta. Valtaosa öljytutkijoista on sitä mieltä, että olemme saavuttaneet öljytuotantohuipun ja tästä eteenpäin öljyn tuotanto tulee hidastumaan, koska uutta öljyä on yhä vaikeammissa paikoissa ja pienemmissä varannoissa. Jos ja kun öljyn määrä vähenee, samalla vähenee se hyötyenergian tuotanto, jota talousjärjestelmään saadaan. Ja tuotto tulee laskemaan, vaikka jo tuoton pysymistä samalla tasolla pidetään huonona suorituksena nykyisessä jatkuvan kasvun maailmassa.

Kuinka tästä sitten päästään taas uuteen nousuun? Tuskin mitenkään. Jatkuva kasvu on idealismia, jota on nyt halvalla öljyllä saatu viimeiset 80 vuotta pönkitettyä, mutta nyt se on loppumassa. Me tulemme tulevaisuudessa muistelemaan 90- lukua ja 2000-luvun alkuvuosia kultaisena aikana. Tulevat polvet taas poskettoman tuhlailun aikakautena. Olemme suurten muutosten edessä. Paluuta kivikaudelle tuskin tapahtuu, mutta elintaso tulee länsimaissa laskemaan. Siihen voi jo nyt varautua opettelemalla pärjäämään vähemmällä tavaralla, liikkumisella ja energialla.

HS:n pääkirjoitus päättyy näin:

Euroopan talouskasvun on ennustettu olevan ensi vuonna vain 0,5 prosenttia – tämän jälkeen ehkä vähemmänkin. Suomessa on elätelty toiveita vielä 1,5 prosentin kasvusta, mutta maanantaina OP-Pohjolan talousennusteessa kasvuarvio oli enää yksi prosentti.

Koskakohan uskalletaan valtamediassa sanoa ääneen, että talouskasvu voi olla negatiivinen? Viimeistään sitten kun se todella menee negatiiviseksi. Ai niin, ainahan niitä talouden mittareita voi säätää siten, että tilanne näyttää paremmalta, kuten USAssa on tehty 80-luvulta alkaen. Ongelma tässä tietysti on se, että valehtelu ei asiantilaa todella muutu. Nyt nähtiin, että manipuloinnilla saatiin pari vuosikymmentä keinotekoista talouskasvua, mutta että jäljet lopulta johtavat sylttytehtaaseen.

Harvinaisen poikkeuksen suomalaisen valtamedian selkärangattomaan hyssyttelyyn tarjosi Aamulehden pääkirjoitus: Talous ei homeopatialla parane. Suosittelen lukemaan.

Lisätietoja:

• US Inflation Much Higher Than Reported: Get Ready For 10% Inflation | LIVING OFF DIVIDENDS & PASSIVE INCOME
• Pahinta ei ehkä ole vielä nähty finanssimarkkinoiden kriisissä – HS.fi – Pääkirjoitus
• Money As Debt (55 minuutin video rahamarkkinoiden viimeisen 100 vuoden kehityksestä)
• The Crash Course | Chris Martenson (videomuotoinen pikakurssi talouden, ympäristön ja energian suhteesta)
• The Energy Standard (asiantunteva blogi englanniksi ja suomeksi öljy- ja energiataloudesta)

Saa olla eri mieltä, kunhan perustelee mielipiteensä, mielellään lähdeviitteen kera.

Edit 19.9.2008: Korjasin uudelleenlainauksen summiin lipsahtaneen kirjoitusvirheen. Kommenteissa tarkemmin.