Maailma muuttuu – hyviä uutisia

Tämä teksti perustuu tohtori Dennis Meadowsin haastatteluun. Dennis Meadows kirjoitti jo 30 vuotta sitten kirjan, jossa käsiteltiin rajallisen planeetan dynamiikkaa. Kirjasta tuli uusi painos hiljattain (“Limits to Growth”) ja huolestuttavaa on se, että ne asiat, joista 30 vuotta sitten kirjoitettiin teoreettisina tulevina asioina ovat nyt konkreettisesti tapahtumassa, mutta poliitikkojen ja tavallisen kansan suussa näistä asioista ei vieläkään puhuta. Pääsen hyviin uutisiin tekstin lopussa, aluksi asian tiivistelmää ja pohdintaa.

Kansakunnan kehittymistä mitataan perinteisesti BKT:llä eli bruttokansantuotteella, tai tarkemmin sen kasvulla. Sinänsä mittari voisi olla mikä tahansa muukin, vaikkapa onnellisuuden kasvu. Edistyksen mittaaminen kansantuotteella tarkoittaa, että joka vuosi täytyy tuottaa enemmän. Sinänsä tietysti kiva juttu, että on enemmän kaikkea. Mutta jos ajattelee pitkällä tähtäimellä, niin kuinka ihmeessä voidaan tuottaa joka vuosi enemmän ja enemmän? Jos tavoite on 4%:n BKT:n vuosikasvu, niin ollaanko Suomessa 100 vuoden päästä 50 kertaa rikkaampia? Ja 1000 vuoden päästä 100 triljoonaa kertaa rikkaampia? Ihanko totta? Tähänkö uskovat kaikki Suomen päättäjät?

Kun realistisesti ajattelee, niin tämä planeetta on tietyn kokoinen ja siinä on puhdasta vettä, viljeltävää maata, öljyä, metsää ja muita resursseja vain tietty määrä. Jatkuva kasvu tarvitsee jatkuvasti kasvavia resursseja. Tietysti teknologiset innovaatiot voivat parantaa tehokkuutta ja saattaa uusia resursseja käytettäväksi, mutta johonkin se planeetta loppuu.

Kuten Meadows jo 30 vuotta sitten kirjassaan näki, resurssien rajat alkavat vaikuttaa haitallisesti samanaikaisesti, sillä jonkin resurssin parempi riittävyys mahdollistaa vähemmällä pärjäämisen muilla alueilla. Eli jos on tarpeeksi puhdasta vettä, pärjää vähemmällä energialla, ja jos on tarpeeksi energiaa, pärjää vähemällä vedellä tai huonommalla viljelymaalla (koska energialla voidaan tuottaa lannoitteita). Joten jokseenkin helposti käy niin, että todellisia ongelmia tulee vasta sitten, kun rajat kaikessa saavutetaan.

Ja nyt siinä sitten ollaan. Halpa energia on loppunut, jonka näkee yhä nousevissa bensan ja sähkön hinnoissa. Halpa ruoka on loppunut, jonka näkee 20-50% viimeisen vuoden aikana Suomessa nousseissa ruokatarpeiden hinnoissa. Ilmakehänkin käyttäminen hiilidioksikin kaatopaikkana alkaa loppua, koska siihen ei enää enempää sovi ilman varsin huolestuttavia sivuvaikutuksia.

Länsi-Eurooppalaisen elintasolla tällä planeetalla voi kestävästi elää ehkä 250 miljoonaa ihmistä. Kestävä tarkoittaa, että pärjätään ilman fossiilisia öljy- ja vesivarantoja eli eletään joka vuosi sillä, mitä luonto (pääasiassa auringon energian kautta) vuodessa tuottaa. Maailmassa on kohta 6,5 miljardia ihmistä, joten joko suurin osa ihmisistä kuolee pois seuraavan 30-50 vuoden aikana tai maailmassa on paljon vähemmän ihmisiä, jotka elävät nykyisten länsimaiden hyvällä elintasolla.

Ekonomistit ovat yleensä ensimmäisinä toteamassa, että mitään ongelmaa ei ole, koska heidän mallinsa eivät tällaista näytä. Valitettavasti ekonomistien regressiomallit eivät ole täydellisiä – niissä on vain ne luvut, joista on ollut historiallista dataa ja jotka ovat muuttuneet. Heidän malleissaan ei ole ollut esimerkiksi jäljellä olevan käyttämättömän öljyn määrää, koska siitä ei ole ollut luotettavia lukuja saatavissa. Joten heidän mallinsa eivät itse asiassa päde tilanteessa, jossa se öljy alkaa huveta. Eräskin haastattelussa mainittu ekonomisti oli 70-luvulla ennustanut, että 2000-luvun pahin ongelma tulee olemaan se, että öljyä on liikaa ja että se on siksi lähes arvotonta. No ei ihan mennyt oikein.

Meadows on 30 vuoden aikana muuttunut entistäkin pessimistisemmäksi, koska 30 vuoden aikana maailman valtiot eivät ole tehneet mitään näiden tosiasioiden huomioimiseksi. Kaikki tavoittelevat talouskasvua, elintason paranemista ja yhä enemmän omaan taskuun pelaamista. 30 vuotta sitten olisi vielä ollut se 30 vuotta aikaa tehdä asialle jotain, nyt on jo kiire. Mutta keskustelu ei ole juurikaan edennyt tekoihin. Tähän on ilmeisesti kaksi syytä:

1. USAn media on yritysten omistama ja yritysintressien kontrolloima. Mitään, mikä heikentäisi yritysten kannattavuutta lyhyellä tähtäimellä ei uutisoida (ainakaan liian näkyvästi). Kuluttajat halutaan pitää kuluttajina, jotka ostavat mahdollisimman paljon, vaikka velaksi, jotta yritykset saavat tulosta.

2. Maailman demokratiat toimivat varsin pitkälti vaalikausien mukaan – toimenpiteet toteutetaan siten, että maksimoidaan itsen ja oman puolueen jälleenvalintamahdollisuudet ensi kaudella.

Tässä tilanteessa tarvittavat poliittiset toimenpiteet ovat sellaisia, että ne ovat muutaman vuoden tähtäimellä elintasoa heikentäviä, mutta pidemmällä tähtäimellä auttavat yhteiskuntaa selviämään edes jotenkin eheänä.

Esimerkki: Polttoaineen hinnan noustessa kuljetusala useimmissa maissa on alkanut valittaa lakkojen ja muiden tekojen muodossa ja vaatii polttoaineen hinnan alentamista. Tämä on juuri se väärä suunta. Päinvastoin polttoaineen hintaa tulisi verotuksessa tehdä vielä kalliimmaksi (ei ehkä Suomessa, mutta USAssa, Kiinassa ja OPEC-maissa, joissa polttoaineen halpaa hintaa ylläpidetään valtion tukiaisin), jotta yhteiskunta alkaisi sopeutua kalliiseen polttoaineeseen, koska polttoaineen hinta tulee seuraavina vuosikymmeninä väistämättä moninkertaistumaan. Parempi, että sopeutuminen siihen alkaa jo nyt, eikä sitten kun on pakko.

Selkänä vaarana ongelmia vähättelevällä “kaikki on hyvin”-politiikalla on, että planeetan resurssit saadaan niin pahasti ylikulutettua, että tuloksena on romahdus. Kasvumalleja on periaatteessa neljä, jotka voivat olla biologian tunnilta tuttuja eläinpopulaatioista:

1. Ylikulutus ja romahdus: Pieni populaatio kasvaa eksponentiaalisesti, kunnes se ylittää ympäristön kantokyvyn jatkaen kasvuaan. Jonkin ajan päästä riistohyödynnetty ympäristö ei enää kykene populaatiota kannattamaan, jolloin populaatio romahtaa murto-osaan entisestä tuhoisin seurauksin.

2. Tasapaino (S-käyrä): Populaation kasvu hidastuu ennen kantorajan ylitystä muodostaen S:n muotoisen käyrän, ja tasoittuu kantorajalle. Tällä hetkellä ihmiskunta on jo resurssienkäytössä ylittänyt maapallon kantorajan, joten tämä malli ei enää ole mahdollinen. 30 vuotta sitten oltaisiin ehkä ehditty.

3. Oskillaatio: Kantoraja ylittyy jonkin verran, kääntyy laskuun, nousee taas, kääntyy laskuun, ja yhä pienemmin heilahduksin kantorajan ympärillä tasoittuu kantorajaan.

4. Eksponentiaalinen kasvu: Kasvu jatkuu eksponentiaalisesti kantorajan yli eikä pysähdy tai hidastu ikinä. Tämä on se perinteisten ekonomistien mielestä realistinen malli.

Kysymys on nyt lähinnä siitä, onko edessä oskilloiva (3) vai romahtava (1) malli. Mitä pidempään kulutus jatkuu nykytahdilla, sitä todennäköisemmin edessä on romahdus.

Oli edessä kumpi malli tahansa, tarkoittaa se elintason laskua länsimaissa. USAssa tämä tulee olemaan Eurooppaa vakavampi muutos. Muutokseen kuuluu autoilun vähentyminen, ihmisten muuttaminen lähemmäs työpaikkojaan ja lähiöiden häviäminen, joukkoliikenteen lisääntyminen, liharuoan vähentyminen, matkustelun väheneminen, kulutuksen väheneminen. USAn talous on II maailmansodasta asti rakennettu yhä kasvavan kulutuksen varaan, joten kulutuksen vähentyessä sen talous on pahassa romahdusvaarassa, kun se nytkin jo nitisee liitoksistaan.

Euroopassa joukkoliikenne ja kaupunkien rakenteet ovat huomattavasti paremmassa kunnossa tulevaa silmällä pitäen. Meidän kaupunkimme ovat paikallisesti elinvoimaisia ja joukkoliikenne on pääosin toimivaa. Mutta edelleen muutos seuraavan kahden vuosikymmenen kuluessa tulee tarkoittamaan kansan silmissä “köyhtymistä”. Enää ei ole varaa syödä lihaa joka päivä, ajaa autolla töihin, käydä etelän matkalla, asua sähkö- tai öljylämmityksellä talvisin, viettää kesiä mökillä grillaten, kuluttaa turhaan.

Ilmastonmuutos on tänä vuonna noussut kaikkien tietoisuuteen ja yritykset käyttävät sitä mainoskikkanaan. Nyt on tärkeä ymmärtää, että ilmastonmuutos ja hiilidioksidipäästöt ovat vain yksi ongelmistamme. Puhdas juomavesi on loppumassa suurimmasta osasta maailmaa, joskaan ei Suomesta ihan vielä. Viljelykelpoinen maa vähenee jatkuvasti tehoviljelyn seurauksena, mutta onneksi Suomessa sentään on älytty vuoroviljellä palstoja. Meret ryöstökalastetaan tyhjiksi, toivottavasti ei Suomen järviä. Öljyn tuotanto hidastuu joten halpaa öljyä ja energiaa ja kuljetusta ei enää ole saatavilla. Suomessa voitaisiin turvetta polttamalla tuottaa tarvittava sähkö 20 vuoden ajan (jos olisi olemassa tarvittava infrastruktuuri sen turpeen tarpeeksi nopealle kuljetukselle voimaloihin), sitten sekin olisi loppu.

Kaikki tulee kalliimmaksi, koska tätä kaikkea ei enää riitä 6,5 miljardille ihmiselle. Hyvä jos miljardille.

Lopuksi ne hyvät uutiset: Tulevina vuosina tapahtuva taantuma tai romahdus on luultavasti Suomessa suhteellisesti helpompi kestää kuin monessa muussa paikassa. Puhdas vesi ei meiltä lopu, viljelysmaata on pidetty vuoroviljelyllä jokseenkin hyvässä kunnossa, kylät ja useimmat kaupunginosat ovat vielä elinvoimaisia. Vaikeus tietysti tulee olemaan suhteellisen pitkät etäisyydet ja polttoaineen hirveä hinta. En ihmettelisi, vaikka polttoaine menisi jossain vaiheessa kortille – tärkeät kuljetukset tehdään, mutta huviajelua rajoitetaan. Ja kun hiilidioksidipäästöt todennäköisesti vain pahenevat hiilivoiman yleistyessä, tuleva ilmastonmuutos voi ehkä jopa parantaa ruoantuotantomahdollisuuksia Suomessa, vaikka eipä noita sääkuvioita oikeasti kukaan osaa ennalta varmuudella tietää. Toivotaan, ettei Golf-virta pysähdy ja että napajäätiköt eivät sula…

Yleiset ohjeet: Opettele pärjäämään vähemmällä ja matkustamaan vähemmän. Varmista että osaat jotain sellaista, mitä tarvitaan mahdollisen pienen tai suuremman romahduksen jälkeenkin.

Ilmatieteen laitokselta vihdoin tiukkaa faktaa ilmastonmuutoksesta

Ilmatieteen laitos julkaisi hiljattain minisivuston ilmastonmuutoksesta. Sivustolla on selitetty tiiviisti muutoksen syyt, ilmaston mekanismit ja sitten seuraukset. Esimerkiksi seuraava kuva on varsin informatiivinen ja kertoo, mitä tapahtuu jos keskilämpötila nousee asteen, kaksi…. tai kuusi.

Ilmastonmuutoksen vaikutuksia
Kuvan asiallisuudesta kertoo se, että kuusi astettakaan ei näytä katastrofilta. Mutta käytännössähän tämä tarkoittaa, että kaikki napajääätiköt sulavat, meren pinta nousee noin 100 metriä, jolloin rannikot siirtyvät kaikkialla kymmeniä tai satoja kilometrejä sisämaahan päin. Tällöin menetämme kaikki suuret kaupungit ja valtaosan esim. energialaitoksista, jotka ovat merien rannikoilla. Tampereesta tulisi ilmeisesti rannikkokaupunki ja Suomen suurin kaupunki, sillä nykyään suuremmat olisivat veden alla. Ja lämpötilanmuutos käytännössä tuhoaisi kaikki nykyiset kasvillisuudet uusien lajien siirtyessä etelästä. Sadekuviot menevät uusiksi (etenkin gulf-virta pysähtyy) joten Suomen sääolot ja ruoantuotantomahdollisuudet ovat aika iso kysymysmerkki. Joka tapauksessa tässä vaiheessa ei enää tarvitse pelätä mitään inflaatiosta tai stagflaatiosta kuten nykyään talousanalyytikot huolehtivat, koska ihmiskunta menee vauhdilla kohti keskiaikaa. Vai kuka meistä osaa edes tehdä valurautapannua ilman tehtaita ja sähköä?

Onneksi kuusi astetta on tosi paljon, eikä sitä välttämättä koskaan saavuteta. Eletään Toivossa, sanoin lapamato. Ehkä USAn uusi hallinto muuttaa ilmastopolitiikkaansa. Toisaalta kun se halvan öljyn tuotanto ei enää riitä, luonnollinen korvike on hiilivoima, jota sekä USAssa että Kiinassa on riittävästi useaksi vuosikymmeneksi. Joten ei tässä mitkään helpot ilmastotalkoot edessä ole.

Tags: , , , ,

Ihmistyön hinta

Viime viikonlopulla olin vaeltamassa Evolla. Siellä taas kerran konkretisoitui, kuinka pirun työlästä on edes 20 kilon taakkaa kuljettaa yhtään pidempiä matkoja. Tietysti matkat Helsingistä Evolle ja takaisin tehtiin kahdella autolla ja kun vaelluksen jälkeen autolla hurautettiin muutamassa minuutissa sama matka, jota oltiin 24 tuntia taaperrettu ja siinä samalla liikuteltiin 700 kilon kokoista autoa, moottorin ja bensiinin ja öljyn merkitys jotenkin avautui ihan uudella tavalla.

Selvitetäänpä asiaa näin: Siirretään 700 kiloa autoa, 240 kiloa ihmisiä ja 60 kiloa matkatavaroita (yhteensä 1000 kilogrammaa) 100 kilometrin matka.

Öljytynnyri sisältää 159 litraa öljyä. Yksi maitopurkillinen (eli litra) raakaöljyä sisältää rapiat 10kWh energiaa. Energiataloudellisesti öljyn muuntaminen bensiiniksi ei juurikaan muuta näitä lukuja – öljylitrasta saa vähän yli litran bensiiniä, joka sisältää hieman vähemmän energiaa litraa kohti.

Auto kulkee nykyisin 100 kilometriä 4-10 litralla bensiiniä. Kuorman kanssa voidaan laskea vaikkapa 10 litraa sadalle. Energiaa siis kulutetaan noin 100kWh, jotta auto sisältöineen saadaan sinne 100 kilometrin päähän. Tietysti on muistettava, että moottori haaskaa melkoisen osan energiasta muuhun kuin auton siirtämiseen – bensiininkulutuksella kilpailevissa “autoissa” yhdellä litralla ajellaan yli tuhat kilometriä.

Yksi hyväkuntoinen ihminen voi tuottaa 100W työtä pidemmänkin aikavälin. Jos lasketaan normaalia työaikaa, niin vuodessa työtunteja kertyy noin 1600 (lomat ja keskimääräiset sairaspoissaolot poistettuna), joten vuodessa ihmisestä saa puristettua noin 160kWh energiaa.

Jos nyt oletetaan, että ihmiset joutuvat työntämään tuon auton sen 100 kilometriä samalla energiahyötysuhteella, menee tuon 100kWh:n tuottamiseen 10:ltä ihmiseltä 22 normaalia työpäivää. Eli sellainen kevyt tunnin ajomatka muuttuukin 10 työläisen kuukausipalkaksi ja kuukauden köröttelyksi.

Okei, ehkei ole realistista olettaa yhtä huonoa hyötysuhdetta ihmistyölle, tahi edes sitä 700 kilon autoakaan. Vaelluksella hyvässä maastossa pystyimme viime viikonloppuna kuljettamaan itsemme lisäksi sen oman 15-20 kilon rinkkamme noin 3 kilometrin tuntivauhdilla. 100 kilometrin matka olisi siis 3-4 päivää jolloin ei juuri muuta tehdä kuin kävellään rinkka selässä, syödään välillä ja nukutaan yöt. Ja tämä olettaen, että kengät, jalat ja paikat noin yleensä kestävät.

No niin, jos nyt vedetään taas vähän isompaa perspektiiviä… Maailmassa tuotetaan ja käytetään päivittäin reilut 80 miljoonaa tynnyriä öljyä, siis suuruusluokkaa 120 tuhatta terawattituntia (120 miljardia kWh). Melkoinen osa tästä tietysti menee materiaalituotantoon eikä energiantuotantoon, mutta 90 prosenttia liikenteestä ja 40 prosenttia energiantuotannosta maailmalla tuotetaan öljyllä. Eli jos jostain saataisiin 50 miljardia kWh energiaa, voitaisiin öljyn käyttö energiantuotannossa lakkauttaa, joskin edelleen jäisi käteen se ongelma, että miten ihmeessä saadaan polttoainetta maailman miljardeihin liikennevälineisiin (plug in -hybridit ovat tulossa kyllä, mutta ei se vanha autokanta ihan ilmaiseksi ja heti mihinkään uudistu).

50 miljardia kWh. Yksi ihminen tuottaa vuodessa 160 kWh. Joten jos jostain saadaan 800 miljoonaa ihmistä polkemaan kuntopyöriä 8 tuntia päivässä jatkuvasti, on energiantuotanto hanskattu. Tai sitten ei. Nimittäin ne 800 miljoonaa ihmistä tarvitsevat ruokaa ja sen ruoan tuotantoon tarvitaan energiaa. Ja itse asiassa myös melkoinen kasa öljypohjaisia myrkkyjä ja lannoitteita. Saikos tästä mitään järkevää johtopäätöstä? Ei oikein. Enemmän tämä oli tällaista numeroiden pyörittelyä mittakaavojen selventämiseksi itselleni. Ehkä joku muukin tästä saa jotain irti.

Mutta joo – ensi kerralla kun käyt tankkaamassa autoa, muista että jokainen autoon hulahtanut litra vastaa yhden ihmisen 3 viikon työpanosta. Että onko se 1,3 euroa bensalitrasta oikeasti kovin kova hinta? Jos ja kun öljyntuotanto alkaa merkittävästi heiketä niin että kysyntää ei saada enää tyydytettyä, öljyn hinta alkaa nousta oikeasti. Ja teoriassa yläraja on tuossa ihmistyön hinnassa – kun litra öljyä on kalliimpi kuin perustyöläisen 3 viikon palkka, ei öljyä enää energiaksi kukaan osta (paitsi jos energiaa ei muuten saa siinä muodossa jossa sitä tarvitsee). Ja kannattaa muistaa, että valtaosa maailman ihmisistä itse asiassa saa palkkaa 3 viikon työpanoksesta noin 20 dollaria eli 15 euroa. Että siinä sitä maapalloistumista.