Ilmasto, öljy ja hampurilaiset

Tänään on Blog Action Day 2009, aiheena ilmastonmuutos. Blogaan aiheesta vähän mutkan kautta.

Hiilidioksidipäästöt (co2) ovat tietysti iso osa ilmaston lämmittävää kaasupäästöä. Niitä tulee hiilestä, maakaasusta sekä öljystä. Kun niitä polttaa. Vähän niin kuin freonit piti 80-90-luvulla poistaa jääkaapeista, pitäisi autoista ja energialaitoksista poistaa poltettavat fossiiliset polttoaineet. Tilannehan on tosi yksinkertainen: maankuoreen on viimeisen 200 miljoonan vuoden aikana kertynyt eläin- ja kasvimateriaalia, josta on muodostunut öljyä, maakaasua ja hiiltä. Nyt melkoinen osa tästä kertymästä on 100 vuoden aikana poltettu takaisin ilmakehään. Niin, vesi poislukien kasvit ja eläimet ovat pitkälti hiiliyhdisteistä koostuvia. Tämä hiili kertyy kasveihin ilmakehän hiilidioksidista ja eläimiin kasveista. Mitä enemmän biomassaa (joka ei maadu), sitä enemmän hiiltä kerääntyy ilmakehästä pois.

No niin, lämmittää ilmakehään muukin kuin hiilidioksidi. Metaani on hyvä esimerkki, sillä päästessään sopivaan ilmakehän kerrokseen se on moninkertaisesti tehokkaampi lämmittäjä kuin co2. Ja mikäs metaania tuottaakaan? No ne miljardit lehmät, joita pitkin maailmaa, etupäässä USAssa, pidetään maidon ja lihan tuottamiseen. Naudanlihan syönti on kertaluokkaa pahempi ilmastorikos kuin sianlihan syönti. Ja samaan pahaan kategoriaan kyllä menee maito, juusto, jäätelö… Kaikki märehtijät ovat melkoisia metaanin tuottajia. Ja jos joku on edelleen sitä mieltä, että “kyllähän sitä ilmaa riittää, mitä tässä hötkyilemään” niin tässä mittakaavaan piirrettynä kaikki maailman vesi ja kaikki maailman ilma. Ei niitä kovin paljoa ole, helposti ne 100 vuoden aikana saa saastutettua pilalle.

Öljyä tuotetaan maailmassa noin 100 miljoonaa tynnyriä päivässä. Tai no viime aikoina vähän vähemmän, mitä nyt on lama ja kaikkea. Laman hyvä puoli on ollut öljyn kysynnän väheneminen, koska tuotanto on vähentynyt. Mutta tämä on vain väliaikaista. Kun lamasta päästään ohi, tuotanto lähtee taas nousuun ja öljyn kysyntä kasvaa. Tämä tarkoittaa myös hintojen nousua, koska öljyn tuotantohan ei oikeastaan tästä nykyisestä tuotantomäärästä enää nouse. Maan kuoressa on kuitenkin vain rajallisesti öljyä – ja ne suurimmat ja tuottavimmat öljylähteet on jo pumpattu melko tyhjiin. En tarkoita, että öljy loppuisi mitenkään lähiaikoina, ehei. Mutta kun öljykenttä alkaa tyhjentyä, sieltä on vaikea saada enää yhtä nopeasti sitä öljyä. Kun paine vähenee, pitää pumpata koneilla (jotka käyttävät osan öljystä toimintaansa) tai pumpata vettä öljykenttään paineen nostamiseksi (taas palaa öljyä veden pumppaamiseen). Öljy tuskin loppuu ikinä, koska sen tuotanto väkisinkin asymptoottisesti lähenee nollaa. Lopputulema on se, että öljyä on saatavilla yhä vähemmän per päivä, ihan sama mitä yritetään. Ja jos kysyntä on edelleen se 100 miljoonaa tynnyriä päivässä, hinnat nousevat ja joku jää ilman.

Eli lopulta öljyn (ja siten liikenteen saastuttamisen) osalta homma ratkeaa ihan sillä, että halpa öljy on lopussa. Pakko siirtyä muihin energiansiirtomenetelmiin, ilmaston tilanteesta riippumatta.

No ne muut energiansiirtomenetelmät ovat käytännössä joko sähkö tai vety (no okei, kuumassa vedessäkin energiaa on, muttei riittävästi). Molempia pitää tuottaa. Tuotannon vaihtoehdot ovat joko fossiiliset lähteet (hiili ja maakaasu, öljy yhä vähemmän), ydinenergia (joskin se uraanikin alkaa hiljaksiin loppua maailman uraanikaivoksista), tai aurinkopohjaiset menetelmät (aurinkoenergia, aurinkolämpöenergia, tuulivoima, puuenergia, vesivoima, vuorovesivoima…). Sekä fossiiliset että ydinpolttoaineet loppuvat ennen pitkää. Aurinko sen sijaan jatkaa toimintaansa vielä seuraavat 10 miljardia vuotta. Jos voimme ottaa energiamme suoraan siitä, mitä auringon valo tuottaa, emmekä ajan kanssa kerääntyneistä säästöistä, on meillä kestävä ratkaisu.

Loppukaneettina voisi todeta, että öljy todellakin on ollut ihmiskunnan kehitykselle ratkaisevan tärkeä aine. Yksi litra öljyä sisältää enemmän energiaa kuin mikään muu tuntemamme polttoaine (paitsi ehkä uraani). Koko 1900-luku on ollut äärimmäisen halvan energian aikaa, mikä tarkoittaa myös äärimmäistä rikkautta. Koskaan ennen (ja mahdollisesti koskaan toiste) ei ihmisillä ole ollut niin paljon energiaa käytettävissään. Meitä seuraava sukupolvi tulee olemaan köyhempää, koska heillä on per capita vähemmän energiankulutusmahdollisuuksia.

Mutta ei se köyhyys mitään, vähemmälläkin luultavasti pärjäisi kuin millä on tämä vuosisata kerskakulutettu. Kunhan vaan ilmakehä olisi vielä hengityskelpoinen, lämpötila ruoantuotannolle suosiollinen, puhdasta vettäkin jossain, niin joo ja hedelmällistä viljelymaatakin olisi kiva olla vähäsen jäljellä.

Edellinen sota käytiin öljystä. Seuraava käydään puhtaasta vedestä, sitä seuraava luultavasti viljelymaasta (tai toisin päin, katsoo miten käy).

PS. Jos öljykriisi kriisiytyy ja öljyn hinta nousee meille suomalaisille kestämättömän korkeaksi, on Suomen maaperässä sen verran turvesuota, että sillä voidaan 25 vuoden ajan tuottaa koko Suomen energiantarve, mukaanlukien liikenne. Turvepöntöt autojen perässä kyllä haisevat sitten tosi pahalle, mutta kyllä niillä liikkumaan pääsee. Toisaalta sen 25 vuoden jälkeen ei sitten enää turvetta olekaan. Turve uusiutuu sen verran hitaasti, että se melkein on kategorisoitava fossiilisten polttoaineiden puolelle.

PPS. Tai jos se fuusioenergia joskus onnistuu, on siinäkin yksi ratkaisu. Se vaan on ollut “30 vuoden päästä” viimeiset 20 vuotta.

Linkkejä:

Blogged with the Flock Browser

Tags: , , , , , , ,

USAn talouskriisin taustaa

USAn musta maanantai ei tullut sinänsä yllätyksenä, sillä USAn talouden perusmekanismeista pystyi jo pitkään päättelemään, ettei järjestelmä voi pyöriä samaan tahtiin loputtomiin. Jokin aika sitten USAn hallitus (eli veronmaksajat) pelasti ostamalla kaksi maan suurinsa asuntoluottolaitosta, mutta nyt suuri pankki päästettiin konkurssiin asti. Asiasta lisää mm. HS:n pääkirjoituksessa: Pahinta ei ehkä ole vielä nähty finanssimarkkinoiden kriisissä.

USAn talousluvut ovat näyttäneet noususuhdannetta jo pari vuosikymmentä (mitä nyt yksi dotcom-kupla välissä puhkesi), mutta todellisuudessa maa on ollut taantumassa, kenties jopa lamassa jo vuosia. Tämä ei ole näkynyt julkisesti, koska talouden tunnuslukuja on säädetty – jokainen hallitus on aina muuttanut laskukaavoja, jotta taloudella näyttäisi menevän paremmin. Esimerkiksi inflaationa käytetään ns. “core inflation”-lukua, joka ei ole todellinen inflaatio, vaan josta on poistettu ruoan ja polttoaineen hinnat, ja myöhemmin asuntojenkin hinnat. Eli vaikka kaikkien hinnat ovat nousseet merkittävästi, ruoan hinta jopa 10% vuodessa, eivät ne näy raportoidussa inflaatiossa. Tämän lisäksi inflaatiota on korjattu substituutio- ja hedonismikorjauksilla. Substituutio tarkoittaa, että jos jonkin tuotteen hinta nousee, korvataan se vertailukorissa halvemmalla vastaavalla. Hedonismi taas tarkoittaa, että jos tuotteeseen tulee uusia ominaisuuksia ja siten sen nautittavuus lisääntyy, pitäisi tuote laskea korissa nautinnon lisäystä vastaavalla alennuksella. Eli jos TV:n uudessa samanhintaisessa mallissa on vaikkapa digitv-ominaisuus, lasketaan TV:n hinta nyt korissa vaikkapa 20% alennuksella, koska kuluttaja saa enemmän. Vaikka missään kaupassa kuluttaja ei enää saa sitä televisiota tällä 20% alennuksella ja ilman tätä lisäominaisuutta. Lisätietoja mm täältä: US Inflation Much Higher Than Reported: Get Ready For 10% Inflation | LIVING OFF DIVIDENDS & PASSIVE INCOME Näitä inflaatiokorjauksia kun poistaa ja tarkastelee USAn talouskehitystä, on siellä huideltu jo toista vuosikymmentä noin 10% vuosi-inflaation tahdissa. Myös työttömyystilastoista on siivottu pois “pysyvästi työttömät”. Ja silti USAn keskuspankki on pitänyt korkotason alhaisena, jotta bisnes ei hidastuisi.

Inflaatio tuntuu olevan sellainen pakollinen paha, mutta oikeasti näin ei ole. Maailman talouden inflaatio vuosina 1600-1900 oli 0%. Ainoastaan sotien aikana rahan arvo laski, kun valtiot ottivat lainaa ja loivat rahaa tyhjästä, mutta sotien jälkeen rahan arvo palasi ennalleen. Mutta kun rahan arvo irrotettiin kultakannasta maailmansotien melskeessä, ei ollut enää mitään pakottamassa arvoa ennalleen – valtiot voivat painaa rahaa tarpeen mukaan, mikä tietysti aiheuttaa myös inflaatiota. Esimerkiksi Saksassa koettu hyperinflaatio johtui holtittomasta rahan tekemisestä. Mainitaan nyt tässä, että vain 5% maailman rahasta on käteisenä. Loput on pelkkiä bittejä pankkien tietokannoissa.

Mistä raha sitten saa arvonsa, kun kerran kultaa tai hopeaa ei enää käytetä arvon mittana? Rahan arvo on velassa, eli lupauksessa, että joku maksaa velan takaisin. Kun kuluttaja ottaa lainaa pankista, hän tekee lupauksen maksaa lainan takaisin. Tämä velkakirja on siis se arvoa tuova paperi. Ja kun pankilla on paperi, jossa joku lupaa maksaa vaikkkapa 10000€, on pankilla ikäänkuin virtuaalisesti 10000€ rahaa, se vain on lainassa. Noh, tässä ei vielä ole ongelmaa, mutta kun tämä 10000€ käytännössä menee kuluttajan oman pankin tilille, on tällä pankilla (joka voi olla sama tai eri pankki) oikeus lainata 90% tästä rahasta jollekulle muulle kuluttajalle. Ja kun tämä 9000€ lainataan ja talletetaan toiselle tilille, voidaan sen perusteella taas lainata 90% eteenpäin, yhä uudelleen ja uudelleen. Lopulta tuo alkuperäinen 10000€:n laina on paisunut noin sadan tuhannen euron arvoisiksi lainoiksi. Ja koko tämän summan takeena on siis ainoastaan se alkuperäinen velkakirja kymppitonnista.

Tämä ei yleensä ole ongelma, sillä useimmat kuluttajat eivät tarvitse rahaansa käteisenä samanaikaisesti. Kun joku haluaa rahansa tililtään, pankilla yleensä on sen verran käteistä annettavana. Ja jos ei ole, on pankkien yhteisiä turvarahastoja, joista rahaa saa. Nytkin HS:n kirjoituksessa mainittiin, että

Rikkaiden teollisuusmaiden kymmenen suurta pankkia kiirehti yhdessä perustamaan 70 miljardin dollarin hätärahaston helpottamaan tilanteen luomia luottopaineita.

Eli rahaa siltä varalta, että kuluttajat alkavat suurissa määrin nostaa rahojaan pankeista ulos. Koska pankeilla itsellään sitä rahaa on vain murto-osa talletusten määrästä.

Tähän mennessä todettu: USAn taloudelliset tunnusluvut näyttävät liioitellun positiivista kuvaa. Kaikki raha perustuu kuluttajien, yritysten ja valtioiden pankeilta ottamaan velkaan (ei siis kultaan).

Kultakannasta irtoaminen oli tietysti siinä mielessä kivaa, että talouden kasvua rajoitti kullan hankkimisvauhti – talous ei voinut kasvaa nopeammin kuin valtioiden kultavarannot kasvoivat. Kun rahan arvo ei perustu mihinkään, talouden kasvuakaan ei rajoita mikään. Ja taloushan onkin kasvanut sen viimeiset 80 vuotta. Nyt otetaan jo itsestäänselvyytenä, että talouden on vuosittain kasvettava. Jos kasvua on vain vähän, ollaan huolissaan. Vaikka kestävän kehityksen kannaltahan mikään ei voi jatkuvasti kasvaa.

Maailman talousjärjestelmän on kuitenkin kasvettava jatkuvasti. Ja syy tähän on todella yksinkertainen: Koska kaikki käytössä oleva raha on lainattu pankeilta, olkoon summa vaikka gaziljoona, on tänäkin vuonna maksettava tästä summasta korkoa pankeille, vaikkapa 4% gaziljoonasta. Jotta tämä korko voidaan maksaa, on sitä varten oltava rahaa. Mutta koska kaikki raha on lainattu pankeilta, koron maksamiseen tarvitaan lisää rahaa, eli pankeilta on lainattava tänä vuonna 4% gaziljoonasta ihan vain korkojen maksamiseksi. Ja näin maailmassa olevan rahan määrä kasvaa väkisinkin jatkuvasti, koska olemassaolevalle rahalle eli lainalle on maksettava korkoa ja sitä saa vain lainaamalla lisää.

Nopeasti ajatellen tuo yllä kuvattu mekanismi ei kuulosta kovin toimivalta. Mutta kyllä se toimii – kunhan talous kasvaa yhtä nopeasti kuin uutta lainaa on otettava korkojen maksamiseen. Jos ja kun talous kasvaa heikommin, uutta rahaa tehdään vähemmän kuin korkoihin tarvitaan, joten jotkut lainanottajat menevät konkurssiin ja heidän lainansa muuttuvat arvottomiksi. Luottotappion kärsii se pankki, joka lainan on antanut.

Yksittäiset konkurssit tietysti eivät maailmaa hetkauta. Mutta isommaksi ongelma paisuu, kun enemmän lainoja muuttuu arvottomaksi. Jos siis vaikkapa USAn kansalaisten kulutusinto heikkenee ja siten talouskasvu hidastuu (tai pysähtyy, tai talous alkaa jopa pienentyä), alkaa firmoja mennä nurin ja niiden lainat jäävät maksamatta. Kun näitä tapahtuu paljon, alkavat pankit kärsiä luottotappioista ja pahimmassa tapauksessa luotottajia (kuten nyt USAn kaksi suurinta asuntoluotottajaa ja nyt suuri pankki) alkaa mennä nurin, jos valtio ei niitä pelasta (tekemällä lisää rahaa).

Eli: Nykyinen kroonisen talouskasvun aika (viimeiset 80 vuotta) on itseään ruokkiva järjestelmä, joka voi toimia vain niin kauan kun talous todella pystyy kasvamaan. Jos ja kun talouskasvu pysähtyy, lainoista alkaa tulla luottotappiota yleisen lainakorkoprosentin tahdissa.

Mikä sitten sai talouskasvun pysähtymään USAssa nyt? Vaikka moni ekonomisti voisi olla yllä kirjoitetun kanssa eri mieltä, niin ekonomistienkin mielestä Tuotto=Työ*Pääoma, tai jokin sen johdannainen. Oleellisesti työvoimaa tarvitaan tuoton saamiseksi. Työvoimaa taas on se energia, jota ihmiset voivat tuottaa. Valtaosa tästä energiasta ei ole lihasvoimaa, vaan halvan öljyn mahdollistamaa lisäenergiaa (jolla liikutetaan työkoneita, ruokaa ja ihmisiä, ja tuotetaan suuri osa ruoasta, raakamateriaalista ja hyödykkeistä). Kuten uutisissa on nähty, halpaa öljyä ei enää ole. Öljyn kysyntä kasvaa jatkuvasti, kun kiinalaiset haluavat jääkaapin ja auton joka kotiin. Mutta öljyn tuotanto ei ole viimeiseen neljään vuoteen kasvanut lainkaan, lisääntyneestä kysynnästä huolimatta. Valtaosa öljytutkijoista on sitä mieltä, että olemme saavuttaneet öljytuotantohuipun ja tästä eteenpäin öljyn tuotanto tulee hidastumaan, koska uutta öljyä on yhä vaikeammissa paikoissa ja pienemmissä varannoissa. Jos ja kun öljyn määrä vähenee, samalla vähenee se hyötyenergian tuotanto, jota talousjärjestelmään saadaan. Ja tuotto tulee laskemaan, vaikka jo tuoton pysymistä samalla tasolla pidetään huonona suorituksena nykyisessä jatkuvan kasvun maailmassa.

Kuinka tästä sitten päästään taas uuteen nousuun? Tuskin mitenkään. Jatkuva kasvu on idealismia, jota on nyt halvalla öljyllä saatu viimeiset 80 vuotta pönkitettyä, mutta nyt se on loppumassa. Me tulemme tulevaisuudessa muistelemaan 90- lukua ja 2000-luvun alkuvuosia kultaisena aikana. Tulevat polvet taas poskettoman tuhlailun aikakautena. Olemme suurten muutosten edessä. Paluuta kivikaudelle tuskin tapahtuu, mutta elintaso tulee länsimaissa laskemaan. Siihen voi jo nyt varautua opettelemalla pärjäämään vähemmällä tavaralla, liikkumisella ja energialla.

HS:n pääkirjoitus päättyy näin:

Euroopan talouskasvun on ennustettu olevan ensi vuonna vain 0,5 prosenttia – tämän jälkeen ehkä vähemmänkin. Suomessa on elätelty toiveita vielä 1,5 prosentin kasvusta, mutta maanantaina OP-Pohjolan talousennusteessa kasvuarvio oli enää yksi prosentti.

Koskakohan uskalletaan valtamediassa sanoa ääneen, että talouskasvu voi olla negatiivinen? Viimeistään sitten kun se todella menee negatiiviseksi. Ai niin, ainahan niitä talouden mittareita voi säätää siten, että tilanne näyttää paremmalta, kuten USAssa on tehty 80-luvulta alkaen. Ongelma tässä tietysti on se, että valehtelu ei asiantilaa todella muutu. Nyt nähtiin, että manipuloinnilla saatiin pari vuosikymmentä keinotekoista talouskasvua, mutta että jäljet lopulta johtavat sylttytehtaaseen.

Harvinaisen poikkeuksen suomalaisen valtamedian selkärangattomaan hyssyttelyyn tarjosi Aamulehden pääkirjoitus: Talous ei homeopatialla parane. Suosittelen lukemaan.

Lisätietoja:

Saa olla eri mieltä, kunhan perustelee mielipiteensä, mielellään lähdeviitteen kera.

Edit 19.9.2008: Korjasin uudelleenlainauksen summiin lipsahtaneen kirjoitusvirheen. Kommenteissa tarkemmin.

Maailma muuttuu – hyviä uutisia

Tämä teksti perustuu tohtori Dennis Meadowsin haastatteluun. Dennis Meadows kirjoitti jo 30 vuotta sitten kirjan, jossa käsiteltiin rajallisen planeetan dynamiikkaa. Kirjasta tuli uusi painos hiljattain (“Limits to Growth”) ja huolestuttavaa on se, että ne asiat, joista 30 vuotta sitten kirjoitettiin teoreettisina tulevina asioina ovat nyt konkreettisesti tapahtumassa, mutta poliitikkojen ja tavallisen kansan suussa näistä asioista ei vieläkään puhuta. Pääsen hyviin uutisiin tekstin lopussa, aluksi asian tiivistelmää ja pohdintaa.

Kansakunnan kehittymistä mitataan perinteisesti BKT:llä eli bruttokansantuotteella, tai tarkemmin sen kasvulla. Sinänsä mittari voisi olla mikä tahansa muukin, vaikkapa onnellisuuden kasvu. Edistyksen mittaaminen kansantuotteella tarkoittaa, että joka vuosi täytyy tuottaa enemmän. Sinänsä tietysti kiva juttu, että on enemmän kaikkea. Mutta jos ajattelee pitkällä tähtäimellä, niin kuinka ihmeessä voidaan tuottaa joka vuosi enemmän ja enemmän? Jos tavoite on 4%:n BKT:n vuosikasvu, niin ollaanko Suomessa 100 vuoden päästä 50 kertaa rikkaampia? Ja 1000 vuoden päästä 100 triljoonaa kertaa rikkaampia? Ihanko totta? Tähänkö uskovat kaikki Suomen päättäjät?

Kun realistisesti ajattelee, niin tämä planeetta on tietyn kokoinen ja siinä on puhdasta vettä, viljeltävää maata, öljyä, metsää ja muita resursseja vain tietty määrä. Jatkuva kasvu tarvitsee jatkuvasti kasvavia resursseja. Tietysti teknologiset innovaatiot voivat parantaa tehokkuutta ja saattaa uusia resursseja käytettäväksi, mutta johonkin se planeetta loppuu.

Kuten Meadows jo 30 vuotta sitten kirjassaan näki, resurssien rajat alkavat vaikuttaa haitallisesti samanaikaisesti, sillä jonkin resurssin parempi riittävyys mahdollistaa vähemmällä pärjäämisen muilla alueilla. Eli jos on tarpeeksi puhdasta vettä, pärjää vähemmällä energialla, ja jos on tarpeeksi energiaa, pärjää vähemällä vedellä tai huonommalla viljelymaalla (koska energialla voidaan tuottaa lannoitteita). Joten jokseenkin helposti käy niin, että todellisia ongelmia tulee vasta sitten, kun rajat kaikessa saavutetaan.

Ja nyt siinä sitten ollaan. Halpa energia on loppunut, jonka näkee yhä nousevissa bensan ja sähkön hinnoissa. Halpa ruoka on loppunut, jonka näkee 20-50% viimeisen vuoden aikana Suomessa nousseissa ruokatarpeiden hinnoissa. Ilmakehänkin käyttäminen hiilidioksikin kaatopaikkana alkaa loppua, koska siihen ei enää enempää sovi ilman varsin huolestuttavia sivuvaikutuksia.

Länsi-Eurooppalaisen elintasolla tällä planeetalla voi kestävästi elää ehkä 250 miljoonaa ihmistä. Kestävä tarkoittaa, että pärjätään ilman fossiilisia öljy- ja vesivarantoja eli eletään joka vuosi sillä, mitä luonto (pääasiassa auringon energian kautta) vuodessa tuottaa. Maailmassa on kohta 6,5 miljardia ihmistä, joten joko suurin osa ihmisistä kuolee pois seuraavan 30-50 vuoden aikana tai maailmassa on paljon vähemmän ihmisiä, jotka elävät nykyisten länsimaiden hyvällä elintasolla.

Ekonomistit ovat yleensä ensimmäisinä toteamassa, että mitään ongelmaa ei ole, koska heidän mallinsa eivät tällaista näytä. Valitettavasti ekonomistien regressiomallit eivät ole täydellisiä – niissä on vain ne luvut, joista on ollut historiallista dataa ja jotka ovat muuttuneet. Heidän malleissaan ei ole ollut esimerkiksi jäljellä olevan käyttämättömän öljyn määrää, koska siitä ei ole ollut luotettavia lukuja saatavissa. Joten heidän mallinsa eivät itse asiassa päde tilanteessa, jossa se öljy alkaa huveta. Eräskin haastattelussa mainittu ekonomisti oli 70-luvulla ennustanut, että 2000-luvun pahin ongelma tulee olemaan se, että öljyä on liikaa ja että se on siksi lähes arvotonta. No ei ihan mennyt oikein.

Meadows on 30 vuoden aikana muuttunut entistäkin pessimistisemmäksi, koska 30 vuoden aikana maailman valtiot eivät ole tehneet mitään näiden tosiasioiden huomioimiseksi. Kaikki tavoittelevat talouskasvua, elintason paranemista ja yhä enemmän omaan taskuun pelaamista. 30 vuotta sitten olisi vielä ollut se 30 vuotta aikaa tehdä asialle jotain, nyt on jo kiire. Mutta keskustelu ei ole juurikaan edennyt tekoihin. Tähän on ilmeisesti kaksi syytä:

1. USAn media on yritysten omistama ja yritysintressien kontrolloima. Mitään, mikä heikentäisi yritysten kannattavuutta lyhyellä tähtäimellä ei uutisoida (ainakaan liian näkyvästi). Kuluttajat halutaan pitää kuluttajina, jotka ostavat mahdollisimman paljon, vaikka velaksi, jotta yritykset saavat tulosta.

2. Maailman demokratiat toimivat varsin pitkälti vaalikausien mukaan – toimenpiteet toteutetaan siten, että maksimoidaan itsen ja oman puolueen jälleenvalintamahdollisuudet ensi kaudella.

Tässä tilanteessa tarvittavat poliittiset toimenpiteet ovat sellaisia, että ne ovat muutaman vuoden tähtäimellä elintasoa heikentäviä, mutta pidemmällä tähtäimellä auttavat yhteiskuntaa selviämään edes jotenkin eheänä.

Esimerkki: Polttoaineen hinnan noustessa kuljetusala useimmissa maissa on alkanut valittaa lakkojen ja muiden tekojen muodossa ja vaatii polttoaineen hinnan alentamista. Tämä on juuri se väärä suunta. Päinvastoin polttoaineen hintaa tulisi verotuksessa tehdä vielä kalliimmaksi (ei ehkä Suomessa, mutta USAssa, Kiinassa ja OPEC-maissa, joissa polttoaineen halpaa hintaa ylläpidetään valtion tukiaisin), jotta yhteiskunta alkaisi sopeutua kalliiseen polttoaineeseen, koska polttoaineen hinta tulee seuraavina vuosikymmeninä väistämättä moninkertaistumaan. Parempi, että sopeutuminen siihen alkaa jo nyt, eikä sitten kun on pakko.

Selkänä vaarana ongelmia vähättelevällä “kaikki on hyvin”-politiikalla on, että planeetan resurssit saadaan niin pahasti ylikulutettua, että tuloksena on romahdus. Kasvumalleja on periaatteessa neljä, jotka voivat olla biologian tunnilta tuttuja eläinpopulaatioista:

1. Ylikulutus ja romahdus: Pieni populaatio kasvaa eksponentiaalisesti, kunnes se ylittää ympäristön kantokyvyn jatkaen kasvuaan. Jonkin ajan päästä riistohyödynnetty ympäristö ei enää kykene populaatiota kannattamaan, jolloin populaatio romahtaa murto-osaan entisestä tuhoisin seurauksin.

2. Tasapaino (S-käyrä): Populaation kasvu hidastuu ennen kantorajan ylitystä muodostaen S:n muotoisen käyrän, ja tasoittuu kantorajalle. Tällä hetkellä ihmiskunta on jo resurssienkäytössä ylittänyt maapallon kantorajan, joten tämä malli ei enää ole mahdollinen. 30 vuotta sitten oltaisiin ehkä ehditty.

3. Oskillaatio: Kantoraja ylittyy jonkin verran, kääntyy laskuun, nousee taas, kääntyy laskuun, ja yhä pienemmin heilahduksin kantorajan ympärillä tasoittuu kantorajaan.

4. Eksponentiaalinen kasvu: Kasvu jatkuu eksponentiaalisesti kantorajan yli eikä pysähdy tai hidastu ikinä. Tämä on se perinteisten ekonomistien mielestä realistinen malli.

Kysymys on nyt lähinnä siitä, onko edessä oskilloiva (3) vai romahtava (1) malli. Mitä pidempään kulutus jatkuu nykytahdilla, sitä todennäköisemmin edessä on romahdus.

Oli edessä kumpi malli tahansa, tarkoittaa se elintason laskua länsimaissa. USAssa tämä tulee olemaan Eurooppaa vakavampi muutos. Muutokseen kuuluu autoilun vähentyminen, ihmisten muuttaminen lähemmäs työpaikkojaan ja lähiöiden häviäminen, joukkoliikenteen lisääntyminen, liharuoan vähentyminen, matkustelun väheneminen, kulutuksen väheneminen. USAn talous on II maailmansodasta asti rakennettu yhä kasvavan kulutuksen varaan, joten kulutuksen vähentyessä sen talous on pahassa romahdusvaarassa, kun se nytkin jo nitisee liitoksistaan.

Euroopassa joukkoliikenne ja kaupunkien rakenteet ovat huomattavasti paremmassa kunnossa tulevaa silmällä pitäen. Meidän kaupunkimme ovat paikallisesti elinvoimaisia ja joukkoliikenne on pääosin toimivaa. Mutta edelleen muutos seuraavan kahden vuosikymmenen kuluessa tulee tarkoittamaan kansan silmissä “köyhtymistä”. Enää ei ole varaa syödä lihaa joka päivä, ajaa autolla töihin, käydä etelän matkalla, asua sähkö- tai öljylämmityksellä talvisin, viettää kesiä mökillä grillaten, kuluttaa turhaan.

Ilmastonmuutos on tänä vuonna noussut kaikkien tietoisuuteen ja yritykset käyttävät sitä mainoskikkanaan. Nyt on tärkeä ymmärtää, että ilmastonmuutos ja hiilidioksidipäästöt ovat vain yksi ongelmistamme. Puhdas juomavesi on loppumassa suurimmasta osasta maailmaa, joskaan ei Suomesta ihan vielä. Viljelykelpoinen maa vähenee jatkuvasti tehoviljelyn seurauksena, mutta onneksi Suomessa sentään on älytty vuoroviljellä palstoja. Meret ryöstökalastetaan tyhjiksi, toivottavasti ei Suomen järviä. Öljyn tuotanto hidastuu joten halpaa öljyä ja energiaa ja kuljetusta ei enää ole saatavilla. Suomessa voitaisiin turvetta polttamalla tuottaa tarvittava sähkö 20 vuoden ajan (jos olisi olemassa tarvittava infrastruktuuri sen turpeen tarpeeksi nopealle kuljetukselle voimaloihin), sitten sekin olisi loppu.

Kaikki tulee kalliimmaksi, koska tätä kaikkea ei enää riitä 6,5 miljardille ihmiselle. Hyvä jos miljardille.

Lopuksi ne hyvät uutiset: Tulevina vuosina tapahtuva taantuma tai romahdus on luultavasti Suomessa suhteellisesti helpompi kestää kuin monessa muussa paikassa. Puhdas vesi ei meiltä lopu, viljelysmaata on pidetty vuoroviljelyllä jokseenkin hyvässä kunnossa, kylät ja useimmat kaupunginosat ovat vielä elinvoimaisia. Vaikeus tietysti tulee olemaan suhteellisen pitkät etäisyydet ja polttoaineen hirveä hinta. En ihmettelisi, vaikka polttoaine menisi jossain vaiheessa kortille – tärkeät kuljetukset tehdään, mutta huviajelua rajoitetaan. Ja kun hiilidioksidipäästöt todennäköisesti vain pahenevat hiilivoiman yleistyessä, tuleva ilmastonmuutos voi ehkä jopa parantaa ruoantuotantomahdollisuuksia Suomessa, vaikka eipä noita sääkuvioita oikeasti kukaan osaa ennalta varmuudella tietää. Toivotaan, ettei Golf-virta pysähdy ja että napajäätiköt eivät sula…

Yleiset ohjeet: Opettele pärjäämään vähemmällä ja matkustamaan vähemmän. Varmista että osaat jotain sellaista, mitä tarvitaan mahdollisen pienen tai suuremman romahduksen jälkeenkin.

Ihmistyön hinta

Viime viikonlopulla olin vaeltamassa Evolla. Siellä taas kerran konkretisoitui, kuinka pirun työlästä on edes 20 kilon taakkaa kuljettaa yhtään pidempiä matkoja. Tietysti matkat Helsingistä Evolle ja takaisin tehtiin kahdella autolla ja kun vaelluksen jälkeen autolla hurautettiin muutamassa minuutissa sama matka, jota oltiin 24 tuntia taaperrettu ja siinä samalla liikuteltiin 700 kilon kokoista autoa, moottorin ja bensiinin ja öljyn merkitys jotenkin avautui ihan uudella tavalla.

Selvitetäänpä asiaa näin: Siirretään 700 kiloa autoa, 240 kiloa ihmisiä ja 60 kiloa matkatavaroita (yhteensä 1000 kilogrammaa) 100 kilometrin matka.

Öljytynnyri sisältää 159 litraa öljyä. Yksi maitopurkillinen (eli litra) raakaöljyä sisältää rapiat 10kWh energiaa. Energiataloudellisesti öljyn muuntaminen bensiiniksi ei juurikaan muuta näitä lukuja – öljylitrasta saa vähän yli litran bensiiniä, joka sisältää hieman vähemmän energiaa litraa kohti.

Auto kulkee nykyisin 100 kilometriä 4-10 litralla bensiiniä. Kuorman kanssa voidaan laskea vaikkapa 10 litraa sadalle. Energiaa siis kulutetaan noin 100kWh, jotta auto sisältöineen saadaan sinne 100 kilometrin päähän. Tietysti on muistettava, että moottori haaskaa melkoisen osan energiasta muuhun kuin auton siirtämiseen – bensiininkulutuksella kilpailevissa “autoissa” yhdellä litralla ajellaan yli tuhat kilometriä.

Yksi hyväkuntoinen ihminen voi tuottaa 100W työtä pidemmänkin aikavälin. Jos lasketaan normaalia työaikaa, niin vuodessa työtunteja kertyy noin 1600 (lomat ja keskimääräiset sairaspoissaolot poistettuna), joten vuodessa ihmisestä saa puristettua noin 160kWh energiaa.

Jos nyt oletetaan, että ihmiset joutuvat työntämään tuon auton sen 100 kilometriä samalla energiahyötysuhteella, menee tuon 100kWh:n tuottamiseen 10:ltä ihmiseltä 22 normaalia työpäivää. Eli sellainen kevyt tunnin ajomatka muuttuukin 10 työläisen kuukausipalkaksi ja kuukauden köröttelyksi.

Okei, ehkei ole realistista olettaa yhtä huonoa hyötysuhdetta ihmistyölle, tahi edes sitä 700 kilon autoakaan. Vaelluksella hyvässä maastossa pystyimme viime viikonloppuna kuljettamaan itsemme lisäksi sen oman 15-20 kilon rinkkamme noin 3 kilometrin tuntivauhdilla. 100 kilometrin matka olisi siis 3-4 päivää jolloin ei juuri muuta tehdä kuin kävellään rinkka selässä, syödään välillä ja nukutaan yöt. Ja tämä olettaen, että kengät, jalat ja paikat noin yleensä kestävät.

No niin, jos nyt vedetään taas vähän isompaa perspektiiviä… Maailmassa tuotetaan ja käytetään päivittäin reilut 80 miljoonaa tynnyriä öljyä, siis suuruusluokkaa 120 tuhatta terawattituntia (120 miljardia kWh). Melkoinen osa tästä tietysti menee materiaalituotantoon eikä energiantuotantoon, mutta 90 prosenttia liikenteestä ja 40 prosenttia energiantuotannosta maailmalla tuotetaan öljyllä. Eli jos jostain saataisiin 50 miljardia kWh energiaa, voitaisiin öljyn käyttö energiantuotannossa lakkauttaa, joskin edelleen jäisi käteen se ongelma, että miten ihmeessä saadaan polttoainetta maailman miljardeihin liikennevälineisiin (plug in -hybridit ovat tulossa kyllä, mutta ei se vanha autokanta ihan ilmaiseksi ja heti mihinkään uudistu).

50 miljardia kWh. Yksi ihminen tuottaa vuodessa 160 kWh. Joten jos jostain saadaan 800 miljoonaa ihmistä polkemaan kuntopyöriä 8 tuntia päivässä jatkuvasti, on energiantuotanto hanskattu. Tai sitten ei. Nimittäin ne 800 miljoonaa ihmistä tarvitsevat ruokaa ja sen ruoan tuotantoon tarvitaan energiaa. Ja itse asiassa myös melkoinen kasa öljypohjaisia myrkkyjä ja lannoitteita. Saikos tästä mitään järkevää johtopäätöstä? Ei oikein. Enemmän tämä oli tällaista numeroiden pyörittelyä mittakaavojen selventämiseksi itselleni. Ehkä joku muukin tästä saa jotain irti.

Mutta joo – ensi kerralla kun käyt tankkaamassa autoa, muista että jokainen autoon hulahtanut litra vastaa yhden ihmisen 3 viikon työpanosta. Että onko se 1,3 euroa bensalitrasta oikeasti kovin kova hinta? Jos ja kun öljyntuotanto alkaa merkittävästi heiketä niin että kysyntää ei saada enää tyydytettyä, öljyn hinta alkaa nousta oikeasti. Ja teoriassa yläraja on tuossa ihmistyön hinnassa – kun litra öljyä on kalliimpi kuin perustyöläisen 3 viikon palkka, ei öljyä enää energiaksi kukaan osta (paitsi jos energiaa ei muuten saa siinä muodossa jossa sitä tarvitsee). Ja kannattaa muistaa, että valtaosa maailman ihmisistä itse asiassa saa palkkaa 3 viikon työpanoksesta noin 20 dollaria eli 15 euroa. Että siinä sitä maapalloistumista.