IT-kouluttajien kevätseminaari: Sosiaalinen media oppimisprosessissa

IT-kouluttajien kaksipäiväinen kevätseminaari käsitteli tänä vuonna sosiaalista mediaa oppimisprosessissa. Aloitimme matkan auringon paistaessa, kulkien sametinpehmeästi Viking XPRS -laivalla ohuen jääkerroksen yli kohti Tallinnaa.

Menomatkalla Eija ja Tarmo käynnistivät seminaarin johdattelemalla yleisön sosiaalisen median käsitteeseen sekä sen välineiden jaotteluihin. Matka ei ollut pelkkää monologia, vaan seminaariväki pääsi (joutui) myös ryhmissä tutustumaan toisiinsa.

Päästyämme Tallinnaan hotelliin Tieto-ryhmän Viron maajohtaja kertoi meille Tiedon koulutus- ja kehittymistarpeista ja -käytännöistä. Sen jälkeen tutustuimme Second Life -virtuaalimaailmaan Kansalaisfoorumi SKAF:n kolmen kouluttajan avulla. Tutustuminen oli monille silmiä avaava, mutta aika loppui kesken juuri kun päästiin kiinnostaviin kohtiin.

Illan ohjelman päätteeksi suuri osa seminaariväestä kävi vielä oopperassa ja Balthasar-ravintolassa.

Paluumatkalla hotelliin sain napsaistua muutaman kivan maisemakuvan Tallinnan yöstä.

Toisen seminaaripäivän avasi Anne Rongas, Suomen kenties aktiivisin sosiaalista mediaa avoimesti hyödyntävä opettaja. Anne piti tiiviin katsauksen sosiaalisen median käytössä huomioitaviin seikkoihin omien konkreettisten kurssitoteutuskokemustensa perusteella. Tämän jälkeen hän kävi läpi neljä eri teemaa (yksinäinen opettaja vs. opettajaverkosto, ketteriä välineitä, pedagogisia oivalluksia, jakamisen eetos) 10 kuvan salama-alustustekniikalla ja pisti meidät pohtimaan näitä teemoja itseksemme ja pareittain. Lopuksi Anne keräsi kysymyksemme itselleen ja keräsi seminaarin jälkeen vastauksia omille sivuilleen.

Seuraavaksi Merja Bauters KP-Lab -hankkeesta kertoi, miten hankkeessa ollaan rakentamassa välinettä sosiaalisen median opetuskäytön helpottamiseen ja pirstaleisuuden hallintaan. Merjan itse tulee vahvasti tutkimuksen piiristä, joten hänen esityksensä oli hyvinkin erilainen kuin muiden opetuksen arkeen perustuvat esitykset. Joidenkin mielestä Merjan esitys meni korkealta ja kovaa, toisten mielestä se oli seminaarin parasta antia.

Hotellin viimeinen ohjelmanumero oli Irmeli Pietilän fasilitoima ja suunnittelema sosiaalisen median välineitä jäsentävä korttipeli. Ryhmissä selvitettiin, mitä eri välineitä kussakin kategoriassa on, mitkä niistä olivat osallistujille tuttuja ja mitkä niistä olisivat heidän mielestään tärkeimpiä välineitä tutustuttavaksi.

Kukin ryhmä keräsi viisi välinettä keskelle, jotka olisivat ne tärkeimmät tutustumisen kohteet ja kymmenen niiden ympärille seuraavaksi tutustuttaviksi.

Paluumatkalla laivassa oli vielä loppupaneeli. Esitysten diat, videoinnit ja eri ryhmätöiden tulokset tulevat lähipäivinä IT-kouluttajien tapahtumasivulle.

Blogged with the Flock Browser

PS. Olipa muuten tämän blogikirjoituksen kuvittaminen vähän liiankin helppoa – raahastin vain sopivat kuvat iPhotosta Flock-selaimen blogieditoriin. Flock sujuvasti avaa kyselyikkunan jossa kysyy, minne kuvat laitetaan. Vaihtoehtoina ainakin minulla oli Facebook ja Flickr. Flickriin laitettaessa pystyin kirjoittamaan kuvan tiedot, tagit ja tekemään rajauksetkin suoraan Flockissa, joka sitten hoiti lähetyksen Flickriin ja kuvan lisäämisen muokattavaan tekstiin. Näin sen pitääkin sujua!

Seminaari uudesta teknologiasta kouluttajille

Viime syksynä mainitsin useammankin koulutukseen liittyvän uuden teknologian seminaarin ja tapahtuman. Nyt löytyy yksi lisää: Verkko koulutuksessa ja kouluttaja verkossa. Seminaari on kaksipäiväinen ja siinä reissataan Helsingistä Tallinnaan. Tilaisuudessa on siis erinomainen mahdollisuus tutustua kouluttajiin, kouluttajien kouluttajiin ja palveluiden tarjoajiin, sekä oman osaamisen kunnolliseen päivittämiseen.

Seminaarissa käsitellään mm. oppimisalustoja, opintojen ohjausta, verkkoa materiaalivarantona, blogeja ja wikejä, henkilökohtaista oppimisympäristöä (PLE, personal learning environment) ja muita uusia käsitteitä, tällä kertaa varsin kriittisesti ja vertaillen. Miksi kannattaisi käyttää verkkoa omassa oppimis- tai opetustilanteessa? Vai kannattaisiko lainkaan? Entä miten? Näihin haetaan vastauksia lukuisista esityksistä, vapaamuotoisista keskusteluista, sekä loppupaneelista. Seminaariin tulee ilmoittautua 9.2. mennessä ja paikkoja on vain rajallinen määrä.

Seminaari nettiin ilmaiseksi

Sosiaalinen media koulutuksessa -seminaari on ohi. Puolen päivän seminaarissa Tero Karvinen ja Hans Põldoja puhuivat uusista webin mahdollisuuksista koulutuksessa. Itse aiheiden kiinnostavuuden lisäksi minulla oli mielenkiintoinen haaste saada seminaari myös niiden saataville, jotka eivät pystyneet matkustamaan paikan päälle. Ilman kunnon av-välineitä ja budjettia. Mutta näin se onnistui:

Seminaaripaikalla oli kannettava tietokone, jossa Linux-käyttöjärjestelmä, sekä ilmainen Shoutcast Transcoder-ohjelma, joka osaa suoraan pakata esim. linjatuloäänen mp3-muotoon ja lähettää Shoutcast-palvelimelle. Paikalla oli myös kolme mikrofonia ja miksauspöytä, jolla saatiin äänitasot kuntoon. Ääni ohjattiin tietokoneen line in -liitäntään, josta Shoutcast Transcoder vetää signaalin nettiin.

Avuksi siis tarvitaan Shoutcast-palvelin, joka vaatii sellaiset 64 kbps / kuuntelija. Saatavilla on valmiitakin palvelimia, mutta oman voi perustaa, jos laite löytyy – serveriohjelmisto on ilmainen.

Etäosallistujilta vaaditaan ainoastaan mediasoitin, joka osaa soittaa mp3-streameja (Windowsille Winamp tahi Media Player, Macille iTunes, Linuxille mplayer tai xmms).

Äänen välittämisen lisäksi käytimme Skypea keskusteluun. Sekä etäosallistujat että paikalla olijat pääsivät yhteiseen Skype Chatiin, jossa he voivat keskustella, kommentoida, ja kysyä esiintyjiltä. Tämä “backchannel” on jo aiemmin hyväksi havaitsemani käytäntö. Skype Chat pyöri samalla koneella kuin Shoutcast Transcoder, ja ruudun sisältö lähetettiin huoneen toiseen videotykkiin. Seinällä oli siis esiintyjien diojen lisäksi puoli ruutua tätä backchannelia.

Toinen puoli ruutua oli varattu selaimelle, jolla hain Googlesta esityksiä liippaavia sivustoja ja naputtelin ne del.icio.us:iin tagilla itko06. Näin kerättiin kätevästi vakuuttava kirjanmerkkikokoelma kovimmista sosiaalisen verkon resursseista.

Ja parasta hommassa oli, että se toimi täysin ongelmitta. Tätä jos haluaisi parantaa, niin esittäjän koneen työpöydän jakaminen nettiin olisi kiva, nyt etäosallistujien oli itse selattava dioja ja pysyttävä esiintyjän tahdissa.

Plone-seminaari Suomen Plone-osaajille

Olen tänä vuonna mukana Assemblyn järjestämisessä, jossa toimin Plonen ylläpitäjänä ja kehittäjänä. Partyn aikana saitti on melkoisen kuormituksen alainen ja on ihan mielenkiintoista nähdä, kuinka slashdotin kestävä saitti tehdään. Assembly on käyttänyt Plonea pääsivullaan vuodesta 2003, ja saman verran minäkin olen Plonen kanssa töitä tehnyt. Plonen pahin ongelma on se, että Suomessa on Plonea ja Zopea osaavia aika heikosti saatavilla. Jostain syystä kaikki oppilaitokset tuuttaavat ulos PHP-tunkkaajia, tai sitten Java-koodareita. Python, Zope ja Plone eivät ole vielä lyöneet itseään läpi.
Assemblykin on kärsinyt osaajien puutteesta ja joutunut tuottamaan osaajia Keski-Euroopasta. Päätimme siis nyt toteuttaa jo pitkään hautuneen ajatuksen Suomen Plone-osaajien tapaamisesta, jossa verkostoidutaan, ryhdytään yhteistyöhön ja suunnitellaan Zopen ja Plonen promotoimista Suomessa.
Seminaari pidetään perjantaina, 4.8.2006, klo 12-16 Assemblyn yhteydessä, Hartwall Areenalla Helsingissä. Paikkoja on rajoitetusti ja tuntemillemme Plone-osaajille on jo lähetetty henkilökohtaiset kutsut. Mutta vielä on muutama päivä aikaa – jos koet itsesi Plonettajaksi, ota yhteyttä minuun.

CC-workshop

Creative Commons -teemaan liittyvä IP Redesign -workshop
järjestettiin Taideteollisen korkeakoulun Mediakeskun Lumeen tv-studiossa
13.6.2005. Tässä tärkeimpiä havaintoja. Koko keskustelu tulee
audiovisuaalisesti nettiin, joten en tässä tiivistä kaikkea, vaan vain
joitain itseäni kiinnostaneita yksityiskohtia.

I: Building on the past

Kari-Hans Kommonen (Medialaboratorio/Arki), Ville Oksanen (Effi), Marjut
Salokannel (Helsingin yliopisto), Ilkka Tuomi (Meaning Processing Oy).

Keskustelu toimi alustuksena workshopille. Lähdettiin antiikin kreikasta ja
keskiajasta lähtien miettimään patentoinnin ja tekijänoikeuksien
kehittymistä.

Keskeisin kysymys: Onko patenttijärjestelmä todella saanut aikaan enemmän
innovaatiota takaamalla keksijälleen monopolioikeuden? Tähän ei ole
vastausta, mutta jos näin ei ole, järjestelmää pitäisi ilmeisesti jotenkin
korjata. Ja nykyisin lainsäädäntö menee väärään suuntaan, rakentaen
tekijänoikeusjärjestelmän päälle parasuojausta, eli lailla suojattuja
teknisiä rajoituskeinoja, joiden rikkomisyrittäminen on aina lainvastaista,
vaikka itse käyttötarkoitus (vaikkapa laillinen lainaaminen) olisi sallittu.

Sivuhuomio: USA oli 1900-luvun alkuun asti tiedon nettotuoja eikä ollut
mukana patenttijärjestelmässä. Se siis toimi hyvin aktiivisesti piraattina,
tehostaen omaa talouttaan muiden keksinnöillä. Kun tasapaino alkoi kääntyä
nettoviennin puolelle, alkoi USA syyttää piratismista kehitysmaita.

Kansantalous-käsite on vanhentunut – talous on globaalia. Siksipä
valtioidenväliset sopimukset, kuten patenttijärjestelmä, ovat vanhentuneita.
Käytännössä yritykset pitävät kaiken salaisena, jonka julkistaminen ei ole
pakollista – tällöin taataan monopolioikeus patentoimalla.

IP on nykyisin kuuma peruna, koska alunperin teollisuuspartnereille
tarkoitettu sopimuskäytäntö alkoi digitaaliteknikan myötä vaikuttaa
yksityishenkilöiden elämään. Marjut Salokanteleen mielestä nykyisen
kaltaiseen monikansallisten oikeudenhaltijoiden aloittamaan hyökkäyssotaan
ei olisi pitänyt joutua. Lainsäädäntö on muuttumassa monikansallisten
yritysten eduksi heikentäen yksityishenkilöiden oikeuksia.

Tekniset rajoitusjärjestelmät (DRM) rajoittavat vapaata käyttöä ja siten
myös uuden tiedon syntymistä, sanoo Ilkka Tuomi. DRM:ssä ei myöskään ole
vanhentumista, joten ne ovat käytännössä ikuisia. Ne myös rajoittavat
yksityisyyden ja sananvapauden oikeuksia, koska DRM-suojattu teos voi sekä
estää siteeraamisen että lähettää tekijälleen tietoja omasta käytöstään.
Myös monet muut perusoikeudet, kuten taiteesta nauttiminen ja tieteen
tekeminen ovat vaarassa.

Nykyinen Suomessa läpi menossa oleva laki on opetusministeriön hyvin
kevyesti valmistelema, jossa ei ole otettu lainkaan huomioon esimerkiksi
tehtyä tutkimusta, tieteen näkökulmaa tai juuri mitään muutakaan, paitsi
aktiivisesti lobbaavien tekijänhaltijatahojen etu. Kuulemma
opetusministeriön virkamiehiä “ei kiinnosta”, “eikä ole resursseja”.

II: Vertaisverkot

Herkko Hietanen (Creative Commons), Kai Kuikkaniemi (New Music Community),
Tommi Kyyrä (Suomen ääni- ja kuvatallennetuottajat ry), Sanna Marttila
(Medialaboratorio/Arki), Tommo Reti (Hiit).

Vaikka paneelissa olikin tavallaan vastakkaisten osapuolten edustajia, oli
lähtökohta yhteinen: laillisen materiaalin jakaminen on todella hieno asia,
laittoman materiaalin jakamista kukaan ei hyväksy. Median jakamista ja
käyttöähän tämä osuus sitten käsittelikin.

Varkaus-käsite on näköjään kiistanalainen: Jos joku saa sinulta jotain, joka
ei ole sinulta pois, niin onko se varkaus? Kyyrä sanoo, että on, Hietanen
sanoo, että se on kunnianloukkaus. Kyyrän argumentointi noin muutenkin oli
hyvin tyypillistä tekijänoikeushaltijan argumentointia: hyökkäävää ja
defensiivistä, ei lainkaan vastaanottavaa, toisen sanojen vääntelyä. Sinänsä
ymmärrän kyllä Kyyrän ja teollisuuden aseman ja edun, mutta
yhteistyöhaluisempi asenne ei haittaisi.

Hietasella oli ehdotus kaikkia tyydyttäväksi ratkaisuksi: tv-lupamaksu! Eli
kiinteä summa oikeudesta käyttää mediaa haluamallaan tavalla. Tällöin
operaattori voisi seurata liikennettä, maksut voitaisiin jakaa tekijöille
oikeudenmukaisesti, käyttäjät voisivat ladata mediaa luvallisesti.

Kai Kuikkaniemi edusti pieniä musiikintekijöitä ja kritisoi osaa Teoston
toimintatavoista, jotka eivät edistä pienten toimijoiden hyvinvointia. Mm.
se, että vain 20% musiikin hinnasta tulee tekijälle, on hänen mielestään
aika pieni osuus.

Teemu Arina muistutti long tail -ilmiöstä. Tekijänoikeuksien omistajien
osuus tulee väkisinkin pienenemään, kun pienten tekijöiden saatavuus ja
jakelu lisääntyvät.

Itsestä tuntuisi, että levy-yhtiön tulisi keskittyä palveluihin, eikä
bittien myyntiin. Palvelut, kuten mainonta, koulutus, rahoitus yms. ovat
edelleen tarpeellisia, mutta ei bittien myynti enää ole ydinliiketoimintaa.
Ihan oikeasti. Tommi Kyyrä sanoi, että alan työpaikat ovat vähentyneet 25%.
Voi voi. Suomessa on rakennetyöttömyyttä monilla muillakin aloilla. Kun
yhteiskunta muuttuu ja tiettyä työtä ei enää tarvita, ihmisiä jää
työttömiksi. Silloin on työntekijöiden uudelleenkouluttauduttava ja firmojen
haettava uusia ansaintamalleja. Levybisneksessä riittää kyllä palvelutyötä
tehtäväksi.

III: Collaborative Creation

Teemu Leinonen (Medialaboratorio/Learning Environments Groups), Maija
Blåfield (Galleria Huuto), Jussi-Ville Heiskanen (Suomen Wikipedia), Teemu
Arina (Dicole), Arto Teräs (FLUG).

Luonteeltaan melkoisen paljon yhteistyöhenkisempi keskustelu. Wikipediasta
todettiin, että talkooajattelu on meille suomalaisille tuttua, kun taas
USAssa on ollut paljon vaikeampaa keksiä sopivaa metaforaa, koska tällainen
toimintatapa on heidän kulttuurissaan vieraampi.

Liiketoiminnan osalta oman toiminnan avaaminen mahdollistaa yhteisen
kehittämisen ja muiden työstä hyötymisen – samalla kun muut hyötyvän sinun
tekemästäsi työstä. GPL ja CC ovat välineitä, jotka juridisesti takaavat
tasapuolisen toiminnan.

Avoin lisenssi mahdollistaa yhteisön muodostumisen, koska tällöin avoin
tuote muodostuu jaetuksi objektiksi, joka kokoaa yhteisön ympärilleen.
Tietysti yhteisön rakentuminen on vaikea prosessi ja vaatii paljon muutakin
kuin tuotteen.

Yhteisön hallintahierarkioita (jotka voivat olla yhteiselossakin toistensa
kanssa): demokratia (äänestys), do-ocracy (tekijä päättää) ja meritorcracy
(laadun tuottaja päättää). Eric Raymondin katedraali vastaan basaari kertoo
tästä.

Yhteisöissä on usein kiltamainen rakenne, jossa siis aloittelijat oppivat
mestareilta, erilaisia alaryhmiä muodostuu luonnollisesti. Kiltojen huono
puoli on kuitenkin osallistumisen rajaaminen ja tiedon ja osaamisen
salaaminen. Toisaalta niin kauan kun erillisiä sertifikaatteja ei ole, vaan
arvovalta syntyy osaamisesta ja osallistumisesta, ei tällainen kehitys ole
vaarana.

IV: Loppukeskustelu

Ohjelmistopatenteista todettiin, että ne ovat uhka ohjelmistotuotannolle,
mutta lähinnä käyttäjän näkökulmasta, koska yhteisöllisesti kehitetyn
tuotteen tekijää on vaikea osoittaa, mutta rahakkaita käyttäjiä voidaan
lähestyä korvausvaatimuksilla.

Herkko nosti kollektiivikorvauksen (tv-lupamaksun) rinnalle esiin
pohjoismaisen jokamiehen oikeuden, joka koskee omistusoikeutta. USAssa
muiden mailla pyöräilystä joutuu vankilaan, täällä ei. Ja nykyinen
lainsäädäntö on tuhoamassa jokamiehen oikeutta.

Lisäajatuksena vielä nostettiin eri kulttuurien toimintatapoja. Suomalainen
talkoo on tietysti yksi asia, mutta muissakin kulttuureissa on erilaisia,
yllättäviäkin perinteisiä toimintatapoja, jotka voivat toimia uusien
ratkaisujen malleina.