Antiikin filosofeista Platon on ehdottomasti merkittävin länsimaisen filosofian kehitykselle. Monet hänen ajatuksistaan ovat toimineet pohjana jatkokehitykselle, mutta eivät itsessään ole käytännöllisiä, kuten vaikkapa Platonin utopistinen valtio-oppi. Platonin ideaoppi sen sijaan on suoraan sovellettavissa nykyaikaiseen oliosuunnitteluun ja -ohjelmointiin sekä aivojen toiminnan mallintamiseen.
Ideaoppi lyhyesti
Platonin mukaan maailma jakautuu kahteen: aistein havaittavaan muuttuvaan osaan ja ajatuksin ja päättelemällä tavoitettavaan, pysyvään ideoiden osaan. Platonin mielestä ideat olivat arvokkaampia, tärkeämpiä ja todellisempia kuin havaittavan maailman asiat, sillä ilman näitä ideoita emme pysty ymmärtämään ympäröivää maailmaammekaan. Selittävä asia on arvokkaampi kuin asia, jonka se selittää.
Otetaanpa esimerkki: Jos näen vaikkapa ystäväni koiran Roopen, tiedän, että se on koira. Ja että se on koira samoin kuin kaikki muutkin koirat. Silti tämä yksittäinen koira on ainutlaatuinen ja erilainen kuin kaikki muut koirat. Jossain on siis olemassa koiruuden idea, joka kertoo, mitä on olla koira. Tätä koiran ideaa ei voida havaita millään aisteilla, vaan sen voi saavuttaa vain ajattelemalla.
Toki ihminen, joka ei ole koskaan nähnyt koiraa, ei voi ymmärtää koiran nähdessään, että tämä on koira. Ja että spanielilla olisi jotain yhteistä bulldogin kanssa. Vasta, kun hän oppii tämän yhdistävän asian, saa hän käyttöönsä koiran käsitteen. Tätä ennen hän voi luokitella nämä asiat eläimiksi, nelijalkaisiksi eläimiksi tai vaikkapa vain uusiksi, tunnistamattomiksi olennoiksi.
Yksittäinen koira kuuluu havaintojen maailmaan. Se on muuttuva ja häilyvä – vain juuri ja juuri olemassa tietyllä ajan hetkellä. Koiran idea sen sijaan on Platonin mukaan muuttumaton ja pysyvä. Totuus voidaan Platonin mielestä saavuttaa vain tutkimalla pysyviä ideoita, sillä eihän absoluuttinen totuus voi tietenkään löytyä väliaikaisista havainto-olioista, jotka eivät ole edes kunnolla olemassa. Tällä perusteella Platon nostaa filosofit (joka tässä ei tarkoita ammattinimikettä vaan ajattelumallia) arvokkaimmiksi ihmisiksi ja valtio-opissaan hallitsijoiksi. Moraaliselta kannalta Platonin mukaan kaikki ihmiset toimivat niin oikein kuin voivat. Syy hyveen rikkomiseen on tiedon puute. Jos ihminen ei tiedä, mikä on oikein hänen itsensä ja kaikkien kannalta, hän voi tehdä jotain väärin. Tästä syystä Platonin hallitsijat tulisi kouluttaa huolellisesti ja monilla tavoin tarkista, että he ovat mahdollisimman viisaita.
Olio-ohjelmointi ideaopin mittakaavassa
Olio-ohjelmointi ja oliosuunnittelu (yhdessä oliosuuntautuminen) ovat tulleet ohjelmistoalalle viimeisen kymmenen vuoden aikana hitaasti mutta varmasti. Nykyisin lähes kaikki ohjelmistot tehdään oliokäsitteen avulla. Mutta mitä tällä on tekemistä Platonin ideaopin kanssa?
Olio-ohjelmisto koostuu kymmenistä tai sadoista yksittäisistä olioista (object), jotka keskustelevat toistensa kanssa ja yhdessä saavat ohjelman kokonaisuutena toimimaan niin kuin on tarkoitettu. Nämä oliot vastaavat Platonin käsitystä havaintomaailman olioista – kun ohjelma sammutetaan, häviävät nämä olio. Kun se käynnistetään uudelleen, luodaan uusia olioita, jotka aloittavat toimintansa alusta. Ne ovat siis väliaikaisia, vain juuri ja juuri olemassa.
Jokaisella oliolla on luokka (class), johon se kuuluu. Tällä luokalla on nimi (“koira”) ja se kertoo, mitä tietoja (pituus, paino, rotu, nimi, nälkäisyys) tämäntyyppisillä olioilla on. Se kertoo myös, mitä tällaiset oliot voivat tehdä (haukkua, juosta, syödä). Luokka vastaa siis Platonin ideaa. Luokka on pysyvä ja kun luomme luokasta ilmentymiä (siis fyysisiä olioita), määrittyvät näiden olioiden ominaisuudet täysin luokassa olevista tiedoista. Vaikka fyysiset oliot kuolisivat, niiden idea, siis luokka, on edelleen olemassa. Tämä luokka on olemassa vaikkei yhtään fyysistä olioita olisikaan sillä hetkellä olemassa.
Oliosuunnittelussa keskitytään nimenomaan näiden luokkien suunnitteluun ja laatimiseen. Kun ne ovat valmiit, käynnistetään ohjelma, jolloin jotain kautta luodaan jostain luokasta ensimmäinen olio, joka alkaa toimia ja luo vuorostaan uusia olioita ja näin oliomaailma muodostuu ja alkaa toimia. Oliosuuntautumisessa ei siis missään vaiheessa suunnitella yksittäistä oliota, vaan kaikki kirjoitettu koodi kuuluu johonkin luokkaan. Oliosuuntautuminen on siis Platonin ideaopin mukaan puhtainta filosofista ajattelua, jossa mahdollisimman vähän joudutaan tekemisiin epätäydellisen fyysisen maailman väliaikaisten olioiden kanssa.
Tarkempi ideaopin tarkastelu
Platon suhtautui moniin asioihin varsin terävästi, mutta se annettakoon koko länsimaisen filosofian uranuurtajalle anteeksi. Kerron tässä kuitenkin jotain ajatuksia, joita itselleni heräsi ideaoppia tutkiessani ja verratessani sitä monivuotisen oliosuunnittelukokemukseni antamiin käsityksiin.
Ensinnäkin Platonin mielestä yksilöoliot eivät sinällään ole tiedettävissä eikä niillä ole juuri mitään arvoa. Ne tarvitsevat taakseen idean, jotta ne voitaisiin ymmärtää. Tämä onkin sinällään totta, sillä jos ihmisellä ei ole jostain havaitsemastaan asiasta mitään käsitystä (eli hän ei tiedä, mikä se on), ei hän pysty juurikaan ymmärtämään sitä. Mutta yksilöolioita tutkimalla voidaan kuitenkin selvittää niiden ominaisuuksia ja tällä tavalla saada yhteyksiä tuttuihin käsitteisiin. Vaikka Platonin mielestä ideat ovat pysyviä, eivät ne ole pysyviä ihmisyksilön tai ihmiskunnan kannalta. Ennen kuin ihminen on jollain tavalla oppinut vaikkapa käsitteen “talo”, ei hän ymmärrä sen tarkoitusta. Kannattaa ajatella sylivauvaa, jolla ei ole vielä mitään kokemusta maailmasta – se ei myöskään ymmärrä yhtään mitään. Vasta vähitellen se alkaa oppia yhdistämään asioita, havaitsemaan yhtäläisyyksiä ja luokittelemaan niitä mielessään. Ideat siis syntyvät ihmisen päässä, ja myös kuolevat, jos hän unohtaa asioita tai menettää ymmärryksensä kokonaan.
Ihmiskunta kokonaisuutena on paljon stabiilimpi ideoidensa suhteen, mutta aina välillä syntyy uusia ideoita. Esimerkiksi mustan aukon idea on uusi eikä se ole ollut antiikin aikana tiedossa. Se, ovatko ideat olemassa universaalisti meistä riippumatta, onkin sitten vaikeampi todentaa.
Joka tapauksessa havaittavilla yksilöolioilla on myös oma arvonsa, sillä niitä tutkimalla voidaan päätellä, mitä piirteitä niiden ideaan kuuluu. Kaikilla koirilla on jotain yhteisiä asioita, jotka kuuluvat koiran ideaan. Kaikilla niillä on esimerkiksi jonkinlainen karvoitus, vaikkakin se on joka lajilla erilainen. Koiran ideaan kuuluu siis karvoitus. Koirilla on myös pituus ja paino, vaikka joka yksilö onkin erikokoinen ja -painoinen. Yksilöt ovat yksilöllisiä, mutta tämä itse ominaisuus eli pituus tai paino, on niille kaikille yhteinen. Koiran ideassa on siis tällainen tieto, joka sitten voi yksilökohtaisesti vaihdella.
Platon suosi jatkuvasti mahdollisimman abstraktien ja yleisten käsitteiden tutkimista. Yksilöolioiden sijaan käsitteitä. Oliosuuntautumisessakin abstrahointi ja yhä yleisempien luokkien (ideoiden) tutkiminen on suotavaa, sillä tämä tekee ohjelmistosta joustavamman ja helpommin laajennettavan.
Platon puhuu myös ehdollisesta olemisesta. Hevoset eivät voi olla olemassa ellei hevosen idea ole olemassa. Yksilöoliot ovat siis riippuvaisia niiden ideasta. Platon voisi jatkaa ajatustaan pidemmälle ja ryhtyä erottelemaan ideoitaankin, mutta sitä hän ei ilmeisesti tehnyt. Hänen jakonsa jäi havainto-olioiden ja ideoiden väliin.
Sillä samoin kuin yksittäinen hevonen vaatii hevosen idean, samoin
hevosen idea vaatii eläimen idean. Ja eläimen idea vaatii vuorostaan
sellaisia ideoita kuin elämän, elinympäristön ja ravinnon. Platonin ajatusta
jatkamalla voitaisiin päätellä, että elämän idea on arvokkaampi ja pysyvämpi kuin eläimen idea, sillä ilman elämää ei voi olla eläintä. Entä mitä sitten elämän idea vaatii? Tätä ajatusketjua jatkamalla päästään varsin vaikeisiin asioihin hyvinkin nopeasti. Samoin vaikkapa ideoiden kuten ihminen, hyve tai tieto riippuvuussuhteita tutkimalla joudutaan nopeasti vaikeisiin asioihin – mistä filosofiassa juuri onkin kyse.
Platonin mukaan ideoita ei voida johtaa aistimaailmasta. Nykyisin erotellaan kolme eri päättelytapaa: induktio (yleistäminen), deduktio (johtaminen) ja abduktio. Kaksi ensimmäistä tapaa ovat loogisesti päteviä ja tuottavat aina oikean lopputuloksen, jos lähtökohdat ovat oikeita. Abduktio sen sijaan on ihmiselle ominainen ajattelumalli, jossa säännöt tai mallit (eli ideat) keksitään havainnoimalla niiden seurauksia. Abduktiossa lopputulos (eli keksitty idea) ei ole välttämättä oikea, mutta toisaalta abduktiota käyttämällä voidaan tehdä suuriakin “neronleimauksia”.
Kun Platon sanoo, ettei ideoita voi johtaa aistimaailmasta, on hän oikeassa,
sillä havaintoja tekemällä ei voida loogisesti pätevästi yleistämällä tai
johtamalla saada selville havaintojen takana olevia ideoita. Mutta
abduktiota käyttämällä ihmisaivo pystyy tekemään epäloogisia ja huonosti
perusteltavissa olevia johtopäätöksiä.
Tätä eroa aistimaailman ja ideamaailman välillä Platon korostaa ja on sitä
mieltä, että ideoiden on oltava olemassa ennen kuin voimme millään tavalla
ymmärtää niihin liittyviä havaintoja. Itse kuitenkin näkisin, että ymmärrys
ideasta voi tulla havaintoja tutkimalla abduktiivisen ajattelun kautta:
Tutkijalle tulee mieleen useita eri teorioita, jotka voisivat päteä
havaintotilanteessa. Tämän jälkeen hän käy teoriat läpi ja yrittää arvioida,
mikä niistä olisi kaikkein mielekkäin ja todennäköisimmin oikea. Tällä
tavallahan tiedettä nykyisin tehdään.
Platonin ideoiden arvotus tuntuu myös tarpeettoman jyrkältä yleensä ottaen, vaikkakin se on hyödyllistä moraalifilosofian kannalta. Platon ei hyväksynyt
ideoiden maailmaansa “huonoja” ideoita, kuten pahetta tai vaikkapa lokaa.
Myös ihmisen ideasta hän oli epävarma. Platon halusi pitää ideamaailmansa
puhtaana ja virheettömänä. Platonin mukaan kaikki ideat olivat tosia ja
ettei vääriä ideoita ollutkaan. Itse kuitenkin ajattelen, että ihmisellä
itsellään voi olla hyvinkin vääristyneitä ideoita erilaisista asioista.
Juuri sitähän oppiminenkin on – käsitteellistä muutosta eli vanhojen
käsitteiden (siis ideoiden) parantelua, tarkennusta ja myös silloin tällöin
romuttamista.
Platonin yhteiskuntaoppi on myös mielenkiintoinen, mutta toimiakseen
valitettavasti vaatisi, että ihminen toimisi rationaalisesti ja loogisesti.
Platonin yhteiskunnassa kukaan ei omistaisi mitään, vaan kaikki olisi
yhteistä. Johtajina olisivat parhaat filosofit, jotka olisivat lähimpänä
totuuden ymmärtämistä. Ja jokainen olisi tyytyväinen omaan paikkaansa
yhteiskunnassa. Platonin mukaan ihmisillä on luontaisia taipumuksia, joiden
mukaan heidät pitäisi asettaa omalle paikalleen yhteiskunnassa. Kovasti
tulee mieleen Intian kastijärjestelmä, vaikka siellä paikka valitaankin
suvun, ei taitojen mukaan. Platon tyrmää demokratian täysin, sillä jos kansa
tekee päätökset, kansan mielipiteeseen voidaan aina vaikuttaa “retoriikalla
ja hämäyksellä”. Nykyisin puhutaan mainoskampanjoista esimerkiksi
presidentinvaalin yhteydessä.
Platon oli hämmästyttävän edistyksellinen myös ilmeisesti länsimaisen
kulttuurin ensimmäisenä feministinä. Hän päätteli varsin hyvin, että jos
ihmiset valitaan tehtäviinsä heidän ominaisuuksiensa suhteen, naisilla ja
miehillä on täysin samat lähtökohdat kuhunkin tehtävään. Kuluikin pari
tuhatta vuotta ennen kuin kukaan muu alkoi tätä ajatusta hyväksyä.
Ideaoppi ja kognitio
Platonin ideaoppi ideoineen ja havainto-olioineen tarjoaa ihmisille luonnollisen kognitiivisen työvälineen – sanaston. Voimme sanoa, että “Tuo tuossa on hevonen.” Uuden idean myötä meillä on käytössämme uusi sana, uusi käsite. Sanaston laajentaminen (eli uusien ideoiden omaksuminen) parantaa viestintä- ja ajattelukykyämme. Sen sijaan, että joudumma sanomaan “Tuo tuossa on nelijalkainen ihmisen korkuinen karvainen kavioeläin, jolla voi ratsastaa”, voimme sanoa “Tuo tuossa on hevonen.” Tehokkaampaa.
Samoin tehostuu myös ajattelumme. Kun jokin käsite on meille tarpeeksi tuttu, voimme käyttää sitä monimutkaisemman perustavammista käsitteistä koostuvan selityksen sijaan. Kun huomioon otetaan ihmisen työmuistin kapasiteetti, on tämä hyöty päivänselvä.
Ihmisen työmuistiin mahtuu 4-7 käsitettä samanaikaisesti. Enempää ihminen ei siis voi yhdellä kertaa työstää – loput saadaan joko palautettua pitkäkestoisesta muistista tai sitten ei, mutta samaan aikaan enempää ei päässä pysy. Mutta käsite voi olla kuinka monimutkainen ja kehittynyt tahansa. Käsite voi olla vaikkapa väri tai muoto (pikkulapsella), mutta miksei myöskin molekyyli, lämpölaajeneminen, kirja, galaksi, kirjain, integraali tai tuli. Kunhan jokin käsite on omaksuttu ja se on tarpeeksi tuttu, se vie työmuistista vain yhden paikan.
Tämä selittää asiantuntijuuden – miksi johonkin alaan perusteellisesti perehtynyt henkilö pystyy suorituksiin, jotka maallikolle olisivat aivan mahdottomia. Kun maallikko joutuu pyörittämään päässään peruskäsitteitä ja siirtelemään niitä jatkuvasti pois toistensa tieltä, pystyy asiantuntija käyttämään monimutkaisempia käsitteitä siten, että hän saa kaiken mahtumaan työmuistiinsa ja pystyy saavuttamaan halutun lopputuloksen nopeammin, virheettömämmin, laadukkaammin ja vaivattomammin.
Platonin ideaoppi on myös läheisessä suhteessa ihmisen aivojen toimintaan, sillä ne toimivat hyvin pitkälle näiden ideoiden kanssa. Kun aivot aktivoidaan jollakin käsitteellä, kuten vaikkapa “laiva”, palautuu pitkäkestoisesta muistista automaattisesti erilaisia käsitteitä, jotka liittyvät “laivan” ideaan. Kukin ihminen tuottaa käsitteet hieman eri järjestyksessä ja joillakin voi olla yksilöllisiä linkkejä käsitteiden välillä, mutta kaikilta luultavasti tulevat ennemmin tai myöhemmin käsitteet kuten “meri”, “järvi”, “vesi”, “kala”, “moottori”, “purje”, “matkustaja”, “matka”, “liikkuminen”, “kulkuväline” ja niin edespäin. Kukin käsite on jollain tavalla yhdistyneenä käsitteeseen “laiva” tai sitten johonkin muuhun esiin tulleeseen käsitteeseen. Kun laivasta tulee mieleen vaikkapa meri, tulee merestä puolestaan mieleen kala. Laivalla ja kalalla ei sinänsä ole paljonkaan tekemistä toistensa kanssa, mutta tämä käsitteiden aktivoituminen tapahtuu automaattisesti eikä sitä oikein voi tietoisesti estää. Ja kun käsitteet laiva ja kala on aktivoitu, voi seuraavaksi tulla esiin vaikkapa “kalastaja-alus”. Aivoista voi tulla ulos myös muistoja havainto-olioista, kuten tietystä laivamatkasta tai jostain muusta yksittäisestä asiasta. Aivoihin on siis tallentunut Platonin ideoiden lisäksi myös muistoja yksilöolioista.
Leave a Reply