CC-workshop

Creative Commons -teemaan liittyvä IP Redesign -workshop
järjestettiin Taideteollisen korkeakoulun Mediakeskun Lumeen tv-studiossa
13.6.2005. Tässä tärkeimpiä havaintoja. Koko keskustelu tulee
audiovisuaalisesti nettiin, joten en tässä tiivistä kaikkea, vaan vain
joitain itseäni kiinnostaneita yksityiskohtia.

I: Building on the past

Kari-Hans Kommonen (Medialaboratorio/Arki), Ville Oksanen (Effi), Marjut
Salokannel (Helsingin yliopisto), Ilkka Tuomi (Meaning Processing Oy).

Keskustelu toimi alustuksena workshopille. Lähdettiin antiikin kreikasta ja
keskiajasta lähtien miettimään patentoinnin ja tekijänoikeuksien
kehittymistä.

Keskeisin kysymys: Onko patenttijärjestelmä todella saanut aikaan enemmän
innovaatiota takaamalla keksijälleen monopolioikeuden? Tähän ei ole
vastausta, mutta jos näin ei ole, järjestelmää pitäisi ilmeisesti jotenkin
korjata. Ja nykyisin lainsäädäntö menee väärään suuntaan, rakentaen
tekijänoikeusjärjestelmän päälle parasuojausta, eli lailla suojattuja
teknisiä rajoituskeinoja, joiden rikkomisyrittäminen on aina lainvastaista,
vaikka itse käyttötarkoitus (vaikkapa laillinen lainaaminen) olisi sallittu.

Sivuhuomio: USA oli 1900-luvun alkuun asti tiedon nettotuoja eikä ollut
mukana patenttijärjestelmässä. Se siis toimi hyvin aktiivisesti piraattina,
tehostaen omaa talouttaan muiden keksinnöillä. Kun tasapaino alkoi kääntyä
nettoviennin puolelle, alkoi USA syyttää piratismista kehitysmaita.

Kansantalous-käsite on vanhentunut – talous on globaalia. Siksipä
valtioidenväliset sopimukset, kuten patenttijärjestelmä, ovat vanhentuneita.
Käytännössä yritykset pitävät kaiken salaisena, jonka julkistaminen ei ole
pakollista – tällöin taataan monopolioikeus patentoimalla.

IP on nykyisin kuuma peruna, koska alunperin teollisuuspartnereille
tarkoitettu sopimuskäytäntö alkoi digitaaliteknikan myötä vaikuttaa
yksityishenkilöiden elämään. Marjut Salokanteleen mielestä nykyisen
kaltaiseen monikansallisten oikeudenhaltijoiden aloittamaan hyökkäyssotaan
ei olisi pitänyt joutua. Lainsäädäntö on muuttumassa monikansallisten
yritysten eduksi heikentäen yksityishenkilöiden oikeuksia.

Tekniset rajoitusjärjestelmät (DRM) rajoittavat vapaata käyttöä ja siten
myös uuden tiedon syntymistä, sanoo Ilkka Tuomi. DRM:ssä ei myöskään ole
vanhentumista, joten ne ovat käytännössä ikuisia. Ne myös rajoittavat
yksityisyyden ja sananvapauden oikeuksia, koska DRM-suojattu teos voi sekä
estää siteeraamisen että lähettää tekijälleen tietoja omasta käytöstään.
Myös monet muut perusoikeudet, kuten taiteesta nauttiminen ja tieteen
tekeminen ovat vaarassa.

Nykyinen Suomessa läpi menossa oleva laki on opetusministeriön hyvin
kevyesti valmistelema, jossa ei ole otettu lainkaan huomioon esimerkiksi
tehtyä tutkimusta, tieteen näkökulmaa tai juuri mitään muutakaan, paitsi
aktiivisesti lobbaavien tekijänhaltijatahojen etu. Kuulemma
opetusministeriön virkamiehiä “ei kiinnosta”, “eikä ole resursseja”.

II: Vertaisverkot

Herkko Hietanen (Creative Commons), Kai Kuikkaniemi (New Music Community),
Tommi Kyyrä (Suomen ääni- ja kuvatallennetuottajat ry), Sanna Marttila
(Medialaboratorio/Arki), Tommo Reti (Hiit).

Vaikka paneelissa olikin tavallaan vastakkaisten osapuolten edustajia, oli
lähtökohta yhteinen: laillisen materiaalin jakaminen on todella hieno asia,
laittoman materiaalin jakamista kukaan ei hyväksy. Median jakamista ja
käyttöähän tämä osuus sitten käsittelikin.

Varkaus-käsite on näköjään kiistanalainen: Jos joku saa sinulta jotain, joka
ei ole sinulta pois, niin onko se varkaus? Kyyrä sanoo, että on, Hietanen
sanoo, että se on kunnianloukkaus. Kyyrän argumentointi noin muutenkin oli
hyvin tyypillistä tekijänoikeushaltijan argumentointia: hyökkäävää ja
defensiivistä, ei lainkaan vastaanottavaa, toisen sanojen vääntelyä. Sinänsä
ymmärrän kyllä Kyyrän ja teollisuuden aseman ja edun, mutta
yhteistyöhaluisempi asenne ei haittaisi.

Hietasella oli ehdotus kaikkia tyydyttäväksi ratkaisuksi: tv-lupamaksu! Eli
kiinteä summa oikeudesta käyttää mediaa haluamallaan tavalla. Tällöin
operaattori voisi seurata liikennettä, maksut voitaisiin jakaa tekijöille
oikeudenmukaisesti, käyttäjät voisivat ladata mediaa luvallisesti.

Kai Kuikkaniemi edusti pieniä musiikintekijöitä ja kritisoi osaa Teoston
toimintatavoista, jotka eivät edistä pienten toimijoiden hyvinvointia. Mm.
se, että vain 20% musiikin hinnasta tulee tekijälle, on hänen mielestään
aika pieni osuus.

Teemu Arina muistutti long tail -ilmiöstä. Tekijänoikeuksien omistajien
osuus tulee väkisinkin pienenemään, kun pienten tekijöiden saatavuus ja
jakelu lisääntyvät.

Itsestä tuntuisi, että levy-yhtiön tulisi keskittyä palveluihin, eikä
bittien myyntiin. Palvelut, kuten mainonta, koulutus, rahoitus yms. ovat
edelleen tarpeellisia, mutta ei bittien myynti enää ole ydinliiketoimintaa.
Ihan oikeasti. Tommi Kyyrä sanoi, että alan työpaikat ovat vähentyneet 25%.
Voi voi. Suomessa on rakennetyöttömyyttä monilla muillakin aloilla. Kun
yhteiskunta muuttuu ja tiettyä työtä ei enää tarvita, ihmisiä jää
työttömiksi. Silloin on työntekijöiden uudelleenkouluttauduttava ja firmojen
haettava uusia ansaintamalleja. Levybisneksessä riittää kyllä palvelutyötä
tehtäväksi.

III: Collaborative Creation

Teemu Leinonen (Medialaboratorio/Learning Environments Groups), Maija
Blåfield (Galleria Huuto), Jussi-Ville Heiskanen (Suomen Wikipedia), Teemu
Arina (Dicole), Arto Teräs (FLUG).

Luonteeltaan melkoisen paljon yhteistyöhenkisempi keskustelu. Wikipediasta
todettiin, että talkooajattelu on meille suomalaisille tuttua, kun taas
USAssa on ollut paljon vaikeampaa keksiä sopivaa metaforaa, koska tällainen
toimintatapa on heidän kulttuurissaan vieraampi.

Liiketoiminnan osalta oman toiminnan avaaminen mahdollistaa yhteisen
kehittämisen ja muiden työstä hyötymisen – samalla kun muut hyötyvän sinun
tekemästäsi työstä. GPL ja CC ovat välineitä, jotka juridisesti takaavat
tasapuolisen toiminnan.

Avoin lisenssi mahdollistaa yhteisön muodostumisen, koska tällöin avoin
tuote muodostuu jaetuksi objektiksi, joka kokoaa yhteisön ympärilleen.
Tietysti yhteisön rakentuminen on vaikea prosessi ja vaatii paljon muutakin
kuin tuotteen.

Yhteisön hallintahierarkioita (jotka voivat olla yhteiselossakin toistensa
kanssa): demokratia (äänestys), do-ocracy (tekijä päättää) ja meritorcracy
(laadun tuottaja päättää). Eric Raymondin katedraali vastaan basaari kertoo
tästä.

Yhteisöissä on usein kiltamainen rakenne, jossa siis aloittelijat oppivat
mestareilta, erilaisia alaryhmiä muodostuu luonnollisesti. Kiltojen huono
puoli on kuitenkin osallistumisen rajaaminen ja tiedon ja osaamisen
salaaminen. Toisaalta niin kauan kun erillisiä sertifikaatteja ei ole, vaan
arvovalta syntyy osaamisesta ja osallistumisesta, ei tällainen kehitys ole
vaarana.

IV: Loppukeskustelu

Ohjelmistopatenteista todettiin, että ne ovat uhka ohjelmistotuotannolle,
mutta lähinnä käyttäjän näkökulmasta, koska yhteisöllisesti kehitetyn
tuotteen tekijää on vaikea osoittaa, mutta rahakkaita käyttäjiä voidaan
lähestyä korvausvaatimuksilla.

Herkko nosti kollektiivikorvauksen (tv-lupamaksun) rinnalle esiin
pohjoismaisen jokamiehen oikeuden, joka koskee omistusoikeutta. USAssa
muiden mailla pyöräilystä joutuu vankilaan, täällä ei. Ja nykyinen
lainsäädäntö on tuhoamassa jokamiehen oikeutta.

Lisäajatuksena vielä nostettiin eri kulttuurien toimintatapoja. Suomalainen
talkoo on tietysti yksi asia, mutta muissakin kulttuureissa on erilaisia,
yllättäviäkin perinteisiä toimintatapoja, jotka voivat toimia uusien
ratkaisujen malleina.