Päivähoitoa vai varhaiskasvatusta?

Helsingin yliopiston Siltamat -tapahtumassa alan tutkijat selvittivät, onko varhainen päivähoito lapselle hyväksi vai pahaksi. Itse asiassa käteen ei paljonkaan muistiinpanoja jäänyt, sillä kovin paljon varmaa ei pystytty sanomaan. Tässä kuitenkin omaan päähäni jäänyt anti:
EU:ssa Suomi on ainutlaatuisessa asemassa. Kaikissa muissa maissa valtaosa 3-vuotiaista kuuluu valtion kontrolloimaan varhaiskasvatukseen. 6-vuotiaista käytännössä 100% on tässä toiminnassa mukana. Suomessa näin ei ole. Meillä ei ole varhaiskasvatusta, vaan päivähoitoa. Ja kunnallisten päiväkotien lisäksi on hoitolisiä, perhepäivähoitoa ja muita muotoja, joita ei lasketa virallisesti varhaiskasvatukseen. No, tietysti voidaan sitten kysyä, että mitä sitten?
USA:ssa ja myös Ruotsissa on julkaistu tutkimuksia, jotka ovat osoittaneet esiopetuksen parantavan yksilöiden koulumenestystä, ansioita sekä sosiaalisia taitoja. Toisaalta USAn tutkimuksissa kohderyhmänä olivat slummilapset, eli kontrolliryhmänä olivat sitten köyhät perheet ja virikkeettömät kodit. Tulokset eivät yllätä. Ruotsin tutkimus on otettava vakavammin, sillä siitä ei ilmeisesti ole noin räikeitä metodologisia mokia ole löytynyt.
Mikko Ojalan itse tekemät tutkimukset Suomessa taas antavat erilaisen kuvan: pienen lapsen vieminenpäivähoitoon ei tunnu vaikuttavan yhtään mihinkään. Harmillista, sillä Ojala selvästi haluaisi ajaa tehokkaampaa varhaiskasvatusjärjestelmää Suomeen.
Siis mitä? Taitaa olla niin, että lapsen hyvinvointiin vaikuttavat monet laadulliset tekijät. Jos olot kotona ovat hyvät, turvallinen kiintymyssuhde vanhempaan saadaan muodostettua, virikkeitä on tarjolla ja myös samanikäistä seuraa sosiaalisten taitojen harjoittamiseen, nykyinen päivähoitojärjestelmä tuskin pystyy antamaan mitään. Mutta jos olot kotona ovat heikommin, voi päiväkoti tarjota oikeastaan sen kaiken, mikä kotoa jää puuttumaan. Ainakin jotenkin. Tähän liittyy tietenkin päivähoidon käytäntöjen parantaminen, omahoitajien ja omaryhmien käyttöönotto, jne.
Syitä suomalaisen päivähoidon “tehottomuuteen” voi olla useita. Voi olla, että suomalaiset vanhemmat hoitavat lapsensa riittävän hyvin. Ja voi olla, että koska suomen kielen lukeminen ja kirjoittaminen on niin helppo oppia, ei meillä tarvita sitä 3-4 vuoden valmentavaa koulutusta, jota muissa EU-maissa lapsille annetaan, ja silti pärjäämme Pisa-testeissä erinomaisesti.
Ja koko tämä keskustelu “subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta” häviäisi, jos päivähoidon sijaan käytettäisiin sanaa “varhaiskasvatus”. Ennemmin alettaisiin katsoa pitkään vanhempia, jotka eivät päästäisi lapsiaan osallistumaan varhaiskasvatukseen. Mutta ilmeisesti meikäläisen päivähoidon ja EU-tason varhaiskasvatuksen välillä on vissi ero, vaikka päiväkodin työntekijäksi voikin valmistua yliopistotason tutkinnolla.