Koululaisen arkea pisa-tutkimuksen varjossa

Siltamissa 6.3. puhuttiin koulumenestyksestä ja -viihtyvyydestä.
Markku Niemivirta kommentoi 14.2.-16.2. alkanutta Helsingin sanomien kirjoituksia koululaisten ja nuorten huonosta hyvinvoinnista Suomessa WHO:n tutkimuksen perusteella. Markku oli saanut raportoitujen tutkimusten salaisten aineistojen jakaumat ja instrumentit käyttöönsä ja pyöritellyt niitä itse. Data perustuu maakohtaisiin keskiarvoihin, joten erottelutarkkuus on varsin huono. Lisäksi nuorten hyvinvointia mittaavat indikaattorit on painotettu huonosti. Painotetaan tulosta yhteisten aterioiden määrästä (jossa Suomi on viimeisenä) eikä esim. vanhempien ja lasten yhteisten keskustelujen määrää (jossa Suomi kolmantena). Eikä huomata, että yhteisten aterioiden määrä ei välttämättä tarkoita, että vanhemmat eivät olisi paikalla, vaan että lapset ovat muissa riennoissa. Kaverisuhteista ei kysytty lainkaan. Lopulta siinä keskiarvomittarissa Suomi on aika tarkkaan keskiarvossa, eli ei lainkaan huonosti. Hieman kysymyksien painotuksia vaihtamalla Suomen sijoitus saadaan muutetuksi mihin sijoitukseen tahansa.
Paradoksaalista: Kouluviihtyvyys ja PISA-tutkimuksen tulokset ovat negatiivisesti korreloivia (R=0.23). Koettu koulukiusaus taas on positiivisesti korreloiva WHO:n kouluviihtyvyyden kanssa(R=0.204). PISA-tuloksen ja asenteen koulua kohtaan välinen negatiivinen korrelaatio on R=0.56. Eli jotain on pielessä jos koulukiusaamisen lisääntyminen lisää myös kouluviihtyvyyttä. Ja jotain on pielessä mittareissa. Kun oppilailta kysytään, valtaosan mielestä koulu ei ole ajanhukkaa tai hyödytöntä. Mielipide tylsyydestä on tasaisemmin jakautunutta.
Pääpointti: Suomen koululaiset eivät voi huonosti. Hyvin pisassa menestyneistä maista Suomessa hyvinvointi on parasta. Populaariuutisointi on (taas) yksinkertaistanut asioita vääristäen.
Ja lopuksi motivaatiosta: Motivaatiota tutkiessa oppilaat jakautuvat 5-6 profiiliin, joissa on normiryhmän lisäksi tyypillisesti oppimis- ja suoritusorientoituneet ryhmät, sekä sitoutumattomat ja välttämisorientoituneet ryhmät. Stressin ja pahoinvoinnin osuus on sekä hyvin että huonosti menestyneissä ryhmissä suurta ja pientä – oppimisorientoituneet ja sitoutumattomat voivat paremmin, menestys- ja välttämisorientoituneet huonommin. Sukupuolierot ovat vakaat mutta pienet – sukupuoli vaikuttaa parin prosentin verran ryhmään sijoittumista. Tyttöjä on enemmän oppimisorientoituneissa, poikia taas suoritus- ja välttämisorientoituneissa.