Maailma muuttuu – hyviä uutisia

Tämä teksti perustuu tohtori Dennis Meadowsin haastatteluun. Dennis Meadows kirjoitti jo 30 vuotta sitten kirjan, jossa käsiteltiin rajallisen planeetan dynamiikkaa. Kirjasta tuli uusi painos hiljattain (“Limits to Growth”) ja huolestuttavaa on se, että ne asiat, joista 30 vuotta sitten kirjoitettiin teoreettisina tulevina asioina ovat nyt konkreettisesti tapahtumassa, mutta poliitikkojen ja tavallisen kansan suussa näistä asioista ei vieläkään puhuta. Pääsen hyviin uutisiin tekstin lopussa, aluksi asian tiivistelmää ja pohdintaa.
Kansakunnan kehittymistä mitataan perinteisesti BKT:llä eli bruttokansantuotteella, tai tarkemmin sen kasvulla. Sinänsä mittari voisi olla mikä tahansa muukin, vaikkapa onnellisuuden kasvu. Edistyksen mittaaminen kansantuotteella tarkoittaa, että joka vuosi täytyy tuottaa enemmän. Sinänsä tietysti kiva juttu, että on enemmän kaikkea. Mutta jos ajattelee pitkällä tähtäimellä, niin kuinka ihmeessä voidaan tuottaa joka vuosi enemmän ja enemmän? Jos tavoite on 4%:n BKT:n vuosikasvu, niin ollaanko Suomessa 100 vuoden päästä 50 kertaa rikkaampia? Ja 1000 vuoden päästä 100 triljoonaa kertaa rikkaampia? Ihanko totta? Tähänkö uskovat kaikki Suomen päättäjät?
Kun realistisesti ajattelee, niin tämä planeetta on tietyn kokoinen ja siinä on puhdasta vettä, viljeltävää maata, öljyä, metsää ja muita resursseja vain tietty määrä. Jatkuva kasvu tarvitsee jatkuvasti kasvavia resursseja. Tietysti teknologiset innovaatiot voivat parantaa tehokkuutta ja saattaa uusia resursseja käytettäväksi, mutta johonkin se planeetta loppuu.
Kuten Meadows jo 30 vuotta sitten kirjassaan näki, resurssien rajat alkavat vaikuttaa haitallisesti samanaikaisesti, sillä jonkin resurssin parempi riittävyys mahdollistaa vähemmällä pärjäämisen muilla alueilla. Eli jos on tarpeeksi puhdasta vettä, pärjää vähemmällä energialla, ja jos on tarpeeksi energiaa, pärjää vähemällä vedellä tai huonommalla viljelymaalla (koska energialla voidaan tuottaa lannoitteita). Joten jokseenkin helposti käy niin, että todellisia ongelmia tulee vasta sitten, kun rajat kaikessa saavutetaan.
Ja nyt siinä sitten ollaan. Halpa energia on loppunut, jonka näkee yhä nousevissa bensan ja sähkön hinnoissa. Halpa ruoka on loppunut, jonka näkee 20-50% viimeisen vuoden aikana Suomessa nousseissa ruokatarpeiden hinnoissa. Ilmakehänkin käyttäminen hiilidioksikin kaatopaikkana alkaa loppua, koska siihen ei enää enempää sovi ilman varsin huolestuttavia sivuvaikutuksia.
Länsi-Eurooppalaisen elintasolla tällä planeetalla voi kestävästi elää ehkä 250 miljoonaa ihmistä. Kestävä tarkoittaa, että pärjätään ilman fossiilisia öljy- ja vesivarantoja eli eletään joka vuosi sillä, mitä luonto (pääasiassa auringon energian kautta) vuodessa tuottaa. Maailmassa on kohta 6,5 miljardia ihmistä, joten joko suurin osa ihmisistä kuolee pois seuraavan 30-50 vuoden aikana tai maailmassa on paljon vähemmän ihmisiä, jotka elävät nykyisten länsimaiden hyvällä elintasolla.
Ekonomistit ovat yleensä ensimmäisinä toteamassa, että mitään ongelmaa ei ole, koska heidän mallinsa eivät tällaista näytä. Valitettavasti ekonomistien regressiomallit eivät ole täydellisiä – niissä on vain ne luvut, joista on ollut historiallista dataa ja jotka ovat muuttuneet. Heidän malleissaan ei ole ollut esimerkiksi jäljellä olevan käyttämättömän öljyn määrää, koska siitä ei ole ollut luotettavia lukuja saatavissa. Joten heidän mallinsa eivät itse asiassa päde tilanteessa, jossa se öljy alkaa huveta. Eräskin haastattelussa mainittu ekonomisti oli 70-luvulla ennustanut, että 2000-luvun pahin ongelma tulee olemaan se, että öljyä on liikaa ja että se on siksi lähes arvotonta. No ei ihan mennyt oikein.
Meadows on 30 vuoden aikana muuttunut entistäkin pessimistisemmäksi, koska 30 vuoden aikana maailman valtiot eivät ole tehneet mitään näiden tosiasioiden huomioimiseksi. Kaikki tavoittelevat talouskasvua, elintason paranemista ja yhä enemmän omaan taskuun pelaamista. 30 vuotta sitten olisi vielä ollut se 30 vuotta aikaa tehdä asialle jotain, nyt on jo kiire. Mutta keskustelu ei ole juurikaan edennyt tekoihin. Tähän on ilmeisesti kaksi syytä:
1. USAn media on yritysten omistama ja yritysintressien kontrolloima. Mitään, mikä heikentäisi yritysten kannattavuutta lyhyellä tähtäimellä ei uutisoida (ainakaan liian näkyvästi). Kuluttajat halutaan pitää kuluttajina, jotka ostavat mahdollisimman paljon, vaikka velaksi, jotta yritykset saavat tulosta.
2. Maailman demokratiat toimivat varsin pitkälti vaalikausien mukaan – toimenpiteet toteutetaan siten, että maksimoidaan itsen ja oman puolueen jälleenvalintamahdollisuudet ensi kaudella.
Tässä tilanteessa tarvittavat poliittiset toimenpiteet ovat sellaisia, että ne ovat muutaman vuoden tähtäimellä elintasoa heikentäviä, mutta pidemmällä tähtäimellä auttavat yhteiskuntaa selviämään edes jotenkin eheänä.
Esimerkki: Polttoaineen hinnan noustessa kuljetusala useimmissa maissa on alkanut valittaa lakkojen ja muiden tekojen muodossa ja vaatii polttoaineen hinnan alentamista. Tämä on juuri se väärä suunta. Päinvastoin polttoaineen hintaa tulisi verotuksessa tehdä vielä kalliimmaksi (ei ehkä Suomessa, mutta USAssa, Kiinassa ja OPEC-maissa, joissa polttoaineen halpaa hintaa ylläpidetään valtion tukiaisin), jotta yhteiskunta alkaisi sopeutua kalliiseen polttoaineeseen, koska polttoaineen hinta tulee seuraavina vuosikymmeninä väistämättä moninkertaistumaan. Parempi, että sopeutuminen siihen alkaa jo nyt, eikä sitten kun on pakko.
Selkänä vaarana ongelmia vähättelevällä “kaikki on hyvin”-politiikalla on, että planeetan resurssit saadaan niin pahasti ylikulutettua, että tuloksena on romahdus. Kasvumalleja on periaatteessa neljä, jotka voivat olla biologian tunnilta tuttuja eläinpopulaatioista:
1. Ylikulutus ja romahdus: Pieni populaatio kasvaa eksponentiaalisesti, kunnes se ylittää ympäristön kantokyvyn jatkaen kasvuaan. Jonkin ajan päästä riistohyödynnetty ympäristö ei enää kykene populaatiota kannattamaan, jolloin populaatio romahtaa murto-osaan entisestä tuhoisin seurauksin.
2. Tasapaino (S-käyrä): Populaation kasvu hidastuu ennen kantorajan ylitystä muodostaen S:n muotoisen käyrän, ja tasoittuu kantorajalle. Tällä hetkellä ihmiskunta on jo resurssienkäytössä ylittänyt maapallon kantorajan, joten tämä malli ei enää ole mahdollinen. 30 vuotta sitten oltaisiin ehkä ehditty.
3. Oskillaatio: Kantoraja ylittyy jonkin verran, kääntyy laskuun, nousee taas, kääntyy laskuun, ja yhä pienemmin heilahduksin kantorajan ympärillä tasoittuu kantorajaan.
4. Eksponentiaalinen kasvu: Kasvu jatkuu eksponentiaalisesti kantorajan yli eikä pysähdy tai hidastu ikinä. Tämä on se perinteisten ekonomistien mielestä realistinen malli.
Kysymys on nyt lähinnä siitä, onko edessä oskilloiva (3) vai romahtava (1) malli. Mitä pidempään kulutus jatkuu nykytahdilla, sitä todennäköisemmin edessä on romahdus.
Oli edessä kumpi malli tahansa, tarkoittaa se elintason laskua länsimaissa. USAssa tämä tulee olemaan Eurooppaa vakavampi muutos. Muutokseen kuuluu autoilun vähentyminen, ihmisten muuttaminen lähemmäs työpaikkojaan ja lähiöiden häviäminen, joukkoliikenteen lisääntyminen, liharuoan vähentyminen, matkustelun väheneminen, kulutuksen väheneminen. USAn talous on II maailmansodasta asti rakennettu yhä kasvavan kulutuksen varaan, joten kulutuksen vähentyessä sen talous on pahassa romahdusvaarassa, kun se nytkin jo nitisee liitoksistaan.
Euroopassa joukkoliikenne ja kaupunkien rakenteet ovat huomattavasti paremmassa kunnossa tulevaa silmällä pitäen. Meidän kaupunkimme ovat paikallisesti elinvoimaisia ja joukkoliikenne on pääosin toimivaa. Mutta edelleen muutos seuraavan kahden vuosikymmenen kuluessa tulee tarkoittamaan kansan silmissä “köyhtymistä”. Enää ei ole varaa syödä lihaa joka päivä, ajaa autolla töihin, käydä etelän matkalla, asua sähkö- tai öljylämmityksellä talvisin, viettää kesiä mökillä grillaten, kuluttaa turhaan.
Ilmastonmuutos on tänä vuonna noussut kaikkien tietoisuuteen ja yritykset käyttävät sitä mainoskikkanaan. Nyt on tärkeä ymmärtää, että ilmastonmuutos ja hiilidioksidipäästöt ovat vain yksi ongelmistamme. Puhdas juomavesi on loppumassa suurimmasta osasta maailmaa, joskaan ei Suomesta ihan vielä. Viljelykelpoinen maa vähenee jatkuvasti tehoviljelyn seurauksena, mutta onneksi Suomessa sentään on älytty vuoroviljellä palstoja. Meret ryöstökalastetaan tyhjiksi, toivottavasti ei Suomen järviä. Öljyn tuotanto hidastuu joten halpaa öljyä ja energiaa ja kuljetusta ei enää ole saatavilla. Suomessa voitaisiin turvetta polttamalla tuottaa tarvittava sähkö 20 vuoden ajan (jos olisi olemassa tarvittava infrastruktuuri sen turpeen tarpeeksi nopealle kuljetukselle voimaloihin), sitten sekin olisi loppu.
Kaikki tulee kalliimmaksi, koska tätä kaikkea ei enää riitä 6,5 miljardille ihmiselle. Hyvä jos miljardille.
Lopuksi ne hyvät uutiset: Tulevina vuosina tapahtuva taantuma tai romahdus on luultavasti Suomessa suhteellisesti helpompi kestää kuin monessa muussa paikassa. Puhdas vesi ei meiltä lopu, viljelysmaata on pidetty vuoroviljelyllä jokseenkin hyvässä kunnossa, kylät ja useimmat kaupunginosat ovat vielä elinvoimaisia. Vaikeus tietysti tulee olemaan suhteellisen pitkät etäisyydet ja polttoaineen hirveä hinta. En ihmettelisi, vaikka polttoaine menisi jossain vaiheessa kortille – tärkeät kuljetukset tehdään, mutta huviajelua rajoitetaan. Ja kun hiilidioksidipäästöt todennäköisesti vain pahenevat hiilivoiman yleistyessä, tuleva ilmastonmuutos voi ehkä jopa parantaa ruoantuotantomahdollisuuksia Suomessa, vaikka eipä noita sääkuvioita oikeasti kukaan osaa ennalta varmuudella tietää. Toivotaan, ettei Golf-virta pysähdy ja että napajäätiköt eivät sula…
Yleiset ohjeet: Opettele pärjäämään vähemmällä ja matkustamaan vähemmän. Varmista että osaat jotain sellaista, mitä tarvitaan mahdollisen pienen tai suuremman romahduksen jälkeenkin.