Disruptiivinen innovaatio: Tarjoaa jotain lähes yhtä hyvää kuin olemassaolevat palvelut, mutta murto-osalla niiden hinnasta.
Olen oppimisen tutkija, mutta sen verran olen opetustilanteissakin ollut opettajana, että olen itse kokenut sen “toisen todellisuuden”, kun kauniit teoriat eivät toimikaan, vaan opetustilannetta rasittavat sekä opettajan että oppijoiden vastavuoroiset rooliodotukset (opeta sinä, niin me kuuntelemme), luokkahuoneen fyysiset affordanssit, aikataulut ja muut käytännön asiat.
Käytännössä valtaosassa kouluista tietoteknologian todellinen hyödyntäminen on työn ja tuskan takana. Edelleen taistellaan vanhojen LMS:ien ja VLE:den kanssa eikä niitäkään olla vielä saatu kunnolla haltuun. Mutta tässä on myös mahdollisuus hypätä muiden koulujen edelle!
Ihan samaan tapaan kuin kehitysmaat hyppäävät lankapuhelimien yli ja menevät suoraan mobiiliin, on tässä mahdollisuus nimenomaan niissä kouluissa, joissa ei ole jo poltettu satoja tuhansia euroja kalliisiin VLE/LMS-ratkaisuihin ja opettajien koulutukseen (voivat ne rahaa polttaneet koulutkin hypätä, kunhan hyväksyvät sijoituksensa menetettynä). Hypätään niiden yli ja suoraan sosiaaliseen mediaa, jolloin säästytään kalliilta hankinnoilta. Hyvässä lykyssä välineet ovat sellaisia, joita (ainakin jotkin) opettajat jo valmiiksi vapaaehtoisesti käyttävät. Oppijoista puhumattakaan.
Sama koskee produsage-toimintaa (tuottaminen ja kulutus yhdessä) – opettajan ei edes tarvitse kaikkea oppimateriaaliaan työläästi tehdä yksin ja puskea sinne LMS:ään, kun materiaalia syntyy oppijoiden toimesta tai yhteistyössä muiden opettajien kanssa, tai hyödyntämällä valmista OCW:tä. Ja koska nämä sosiaalisen median välineet kilpailevat avoimesti pystymättä sitomaan käyttäjiään lisensseillä tai rahalla, on materiaalin tuottaminen tai julkaisu niissä tyypillisesti äärettömän helppoa.
Ja tähän kaikkeen liittyy tietenkin se kolmas disruptio, eli pedagoginen muutos. Yllä kuvatut disruptiot hyötyvät merkittävästi, jos opetustilanne ei ole autoritääristä opettajakeskeistä, vaan jotain yhteisöllistä, konstruktiivista. Uudet sosiaalisen median välineet tukevat pedagogista uudistusta ja päin vastoin. Samalla tämä on se muna-kana-ongelma, muutos on vaikeaa kun pitäisi saada monta muutosta tehtyä samanaikaisesti. Käytännössä muutoksia voi tehdä vain yksi kerrallaan kunnolla, joten odotettavissa on väliaikaista hankaluutta, kun asiat eivät toimi sujuvasti yhteen vaan hiertävät.
Lisätietoja on mm. kirjoittamassani kirjassa Sosiaalinen media opetuksessa, sekä miksei myös IT-kouluttajien kevätseminaarissa.
Leave a Reply