Mustavalkoista ajattelua ja lämmintä ilmaa – Ylen Voimala käsittelee sosiaalista mediaa

Ylen Voimalassa puhuttiin 11.5. sosiaalisesta mediasta (ohjelma Areenalla katsottavissa vielä pari viikkoa). Etenkin sosiaalipsykologi Jaana Venkulan argumentointi herätti blogosfäärissä melkoisesti keskustelua: ainakin Anne Rongas, Irmeli Pietilä, Virve, ja Eero Leppänen ovat blogeissaan avautuneet aiheesta. Katselimme Voimalan jakson tutkimusryhmän huoneessa. Aihettahan käsiteltiin varsin monipuolisesti, jopa rönsyillen. En tiedä, kuinka selvästi asia aukesi asiaa paremmin tuntemattomille, mutta tuttua juttuahan se alaa seuraavalle oli.
Mielenkiintoisin vieras oli sosiaalipsykologi Jaana Venkula, joka ei käytä edes sähköpostia ja joka on jättänyt web-presenssinsä muodostamisen täysin yleisen mielipiteen varaan. Jaanan perusväite on sinänsä mielestäni ihan uskottava: Jos ihminen elää ainoastaan tietokoneen välityksellä, hänen sosiaalisen vuorovaikutuksen taitonsa kehittyvät väkisinkin aika erikoisiksi. Jos elää tynnyrissä, ei pärjää pressan linnassa, tai toisin päin: jos elää pressan linnassa, ei pärjää tynnyrissä.
Mutta Venkulan argumentointi menee ohi jo siinä, että kukaan muu vieraista ei missään vaiheessa väitä, että heidänkään mielestään pitäisi elää vain netissä. Itsekin sanoin kirjassani, että uudet viestintävälineet kuten Twitter, Facebook, sähköposti, tekstiviesti, puhelin ja kirje (käänteisessä keksimisjärjestyksessä) eivät koskaan ole korvanneet aiempia välineitä, vaan ovat täydentäneet niitä. Toki voidaan ajatella, että kun joku alkaa  käyttää enemmän vaikkapa Twitteriä, se voi vähentää esimerkiksi tekstiviestien käyttöä, joka taas on aikoinaan vähentänyt postikorttien lähettelyä. Mutta aika vaikea tuohon on arvotusta laittaa, että mikä nyt on hyvää tai pahaa kehitystä. Vuorokaudessa on vain se 24 tuntia ja elämä on priorisointia.
Lisäksi Venkulan argumentointi on jo itsessään huonotasoista. Hän aloittaa kertomalla, kuinka käsien käyttö on 2,5 miljoonan vuoden ajan ajanut aivolohkojen eriytymistä nykytilaansa, ja jatkaa analogisesti, että nyt kun käsillä tehdään liian vähän (eli ollaan koneella), on se aivoille haitallista. Tässähän menee puurot ja vellit sekaisin, yksilökohtainen ja lajikohtainen vaihtelu kun ovat ihan eri asioita. Se, että koneella näpyttely näivettäisi aivoja, vaatii vähän paremmat perustelut kuin evolutiopsykologian, jolla minäkin perustelen kahvipöytäkeskustelussa keskenään ristiriitaisia asioita ihan sujuvasti.
Sinänsä on kyllä näyttöä siitä, että fyysinen liikunta on yhteydessä hyvän olon tunteeseen ja ajattelun tehokkuuteen. Lenkkeilyyn voi jäädä koukkuun. Mutta mielestäni Anne Rongas kommentoi entisenä maatalouselinkeinon edustajana varsin ansiokkaasti fyysisen uurtamisen autuudesta ja fyysisen työn ihannoinnista. Ja meidän ryhmässä kognitiotieteen maisteri Jukka Purma pohti, ettei ole yhtään sanottua, että koneella näpyttely olisi hienomotorisesti sen vähäisempää kuin vaikkapa pipareiden tekeminen tai kutominen. Joten väite, että mediavälitteinen yhteydenpito aiheuttaa motorista passiivisuutta ja siten masentuneisuutta on aika hataralla pohjalla. Miten paperille piirtäminen eroaa Photoshopilla tai Sumo Paintilla piirtämisestä?
No, tieteessähän mitään teoriaa ei voi koskaan todistaa oikeaksi. Yhdellä empiirisellä tuloksella voidaan teoria romuttaa (jos tulos on toistettavissa), mutta vasta lukuisat teorian vahvistavat erilaiset löydökset antavat aihetta hiljaksiin uskoa teoriaan. Siksi puhutaankin teorioista, eikä faktoista. Venkulan väitteistä moniin löytyy varsin helposti vastaesimerkkejä (kiitokset Jukka Purmalle näiden löytämisestä).
Ammatilliset masennustilastot osoittavat, että naisilla on eniten masentuneisuutta juuri terveydenhuollossa, ruoanvalmistuksessa ja tarjoilussa, jotka ovat käsityöintensiiviä. Miehillä taasen masennukseen ei tunnu vaikuttavan ammatti mitenkään.
“Tutkimus osoittaa”, että kännykän käyttäjillä yhteydenpito vahvoihin linkkeihin (eli läheisiin tuttaviin) vahvistuu heikkojen linkkien kustannuksella (Ling, R (2004) The Mobile Connection: the Cell Phone’s Impact on Society, Morgan Kaufmann, New York). Eli ainakin kännykän käyttö nimenomaan näyttäisi vahvistavan näitä syvällisiä ja tärkeitä ihmissuhteita, joita Jaana Venkula pitää tärkeinä. Onneksi Tuija Aaltokin ehti ohjelmassa erotella heikot ja vahvat siteet!
Siten kuin kännykkä lisää vahvojen siteiden yhteydenpitoa, Facebook lisää heikkojen siteiden yhteydenpitoa. Uusi teknologia (tai uusi media) ei siis ole yksi kokonaisuus, vaan eri teknologiat vaikuttavat sosiaaliseen vuorovaikutukseen eri tavoin. Tätä Venkula ei tunnu ymmärtävän.
“Tutkimus lisäksi osoittaa”, että yksikin tekstiviesti oikealla hetkellä voi olla ratkaisevan tärkeä yksilön sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tunteen kannalta (Campbell, Kelley (2008) Mobile phone use among Alcoholics Anonymous members: new sites for recovery. SAGE Publications, London). Eli niinkin intiimissä prosessissa kuin alkoholismista toipumisessa uusi media voi olla tärkeässä asemassa.
Sanon vielä, että sitä medium-sanaa harvoin on yhtä perusteellisesti pahoinpidelty kuin tässä ohjelmassa. Jo se, että media-sanaa (joka on monikossa) väännetään tuplamonikkoon mediat, on oma ongelmansa, mutta mediaa käsittelevässä ohjelmassa sanalla “media” tunnutaan tarkoittavan vain jotain tietoverkkoihin nojautuvaa ja joiden panelistien arvottamaa oliota. Medium-kantasana tarkoittaa kuitenkin välityskanavaa tai -ainetta ja kyllä se ilma kahden ihmisen välissäkin on medium, jonka avulla ääni- ja hajusignaalit saadaan kulkemaan.
Ja vaikka ihminen on kovin moniaistinen olento Venkulan sanoja lainatakseni, harvoissa ihmissuhteissa käytän tuntoaistia muuhun kuin kättelyyn, tai haju- tai makuaistia mihinkään. Kyllä näkö- ja kuuloaisteilla pärjää aika pitkälle, oli medium sitten pelkkää ilmaa tai valokuitua ja tietotekniikkaa.
PS. Sinänsä Venkulan kommentti siitä, että elämme teknologian ehdoilla, pätee kyllä hyvin tietotyöläisen arjessa, kun pitää kaiken maailman matkalaskujärjestelmiä, työajankohdennusjärjestelmiä ja muita Java-kikkareita täytellä. Usein organisaatioiden työnkulku mukautetaan tietojärjestelmiin eikä päinvastoin, koska ihmiset osaavat joustaa, ohjelmat taas eivät, ja useimmat isot softafirmat tekevät pelkkää roskaa käytettävyysnäkökulmasta. Mutta sillä ei ole paljonkaan tekemistä sosiaalisen median kanssa, koska sosiaalisen median palveluita ei kenenkään ole pakko käyttää. Niiden on oltava miellyttäviä käyttää, avoimia ja joustavia, sillä muuten ihmisiä ei vaan vähempää voisi napata.
PPS. Samalla kun katselimme Voimalan lähetyksen, Jukka ehti Facebookin kautta sopia puolivieraiden ihmisten kanssa sekä jalkapallo- että lentopallotreenit.