Sosiaalinen media pakottaa muuttumaan

Kyse ei ole verkossa olevista palveluista, kuten Facebookista, vaan toimintakulttuurin muutoksesta. Verkkoteknologian mahdollistama ihmisten välinen julkinen keskustelu, jakaminen ja tiedonrakentelu – eli sosiaalinen media – tuo yliopisto-opetukseenkin omat haasteensa. Omassa työssäni Aalto-yliopiston Medialaboratorion tutkijana yhteisöllisen oppimisen parissa olen jo vuosien ajan ollut tekemisissä sosiaalisen median kanssa, sillä se vaikuttaa oppimisympäristöihin paitsi teknologian, myös kulttuurin ja pedagogian osalta.
Sosiaalinen media on jo nyt muuttanut yhteiskuntaa. Kuluttaja ei enää ole yksin, vaan voi jakaa kokemuksensa tuotteesta tai palvelusta ystävilleen ja koko maailmalle. Yrityksen ja kuluttajan suhde on muuttumassa julkiseksi dialogiksi. Markkinointi, myynti, brändinhallinta, strategia, sisäinen ja ulkoinen yritysviestintä, tuotekehitys, julkishallinto ja oikeastaan kaikki muuttuu tämän seurauksena. Jos yliopisto-opetuksen kohteena on jokin näistä teemoista, on sen uudistuttava nopeasti.
Myös opiskelu on muuttunut ja muuttumassa. Oman luennoitsijan prujujen sijaan opiskelija voi opiskella maailman parhaiden yliopistojen oppisisältöjen avulla, esim. OCW-konsortion kautta. Ja kun maailman huippuluennoitsijoiden luentotallenteet ovat YouTubessa, luennolle raahautumiselle on oltava muukin syy kuin monologin kuuntelu. Vertaisopiskelu ja pohdinta onnistuu myös verkossa, joskus jopa ulkojäsenenä toisen yliopiston avoimella kurssitoteutuksella.
Yliopiston eli virallisen korkeakoulutuksen ainoat valtit ovat tutkinnon anto-oikeus sekä opintojen ohjaus- ja kannustusmahdollisuudet. Verkossa itsenäisesti opiskeleva kun on oman innostumisensa varassa. Mutta näihin valtteihin nojaamalla yliopistosta tulee pelkkä opintojenohjauspalvelu. Jos tähän ei haluta, on yliopiston pystyttävä kilpailemaan globaaleilla opetusmarkkinoilla. Suomalainen ilmaisuus ei enää tehoa, koska netissä valtaosa sisällöstä on samoin ilmaista.
Aktivoivat työtavat ovat yliopistossa usein vieraita, mutta niihin pitäisi panostaa, jos halutaan tarjota opiskelijoille lisäarvoa, jota he eivät verkosta saa. Vertaisoppiminen, ongelmalähtöisyys, tutkiva oppiminen, ilmiöpohjaisuus, autenttinen ja henkilökohtaistettu oppiminen ovat avainsanoja, joita yliopiston on yhä enemmän otettava huomioon. Yliopiston on ymmärrettävä, että se on vain yksi konteksti, jossa opiskelija oppii, ja koetettava linkittyä näihin muihin konteksteihin opiskelijaa palvelevalla tavalla.
Sosiaalinen media tuo uusia viestinnän ja vuorovaikutuksen keinoja kaikille, sekä opiskelijoille että opettajille. Opiskelijat ottavat nämä keinot käyttöönsä itselleen sopivimmalla tavalla. Jotkin opettajat voivat toimia edelläkävijöinä, mutta valtavirtaan uudet opettamisen ja viestinnän muodot tulevat vasta, kun ne organisaatiotasolla otetaan käyttöön.
Tämä on suomenkielinen versio kolumnistani Social media calls for change Aalto-yliopiston Mediafactoryn blogissa.