Knowledge Café vai kuusi ajatteluhattua?

Sometun pikkujouluissa tutustuttiin sekä kuuden ajatteluhatun menetelmään että knowledge café -menetelmään. Molemmilla menetelmillä saa keskustelusta enemmän irti kuin vapaamuotoisesta pulinasta, mutta kumpikin tuo aivan eri tuloksia.

Kuusi ajatteluhattua

Itsekin elin pitkään siinä harhaluulossa, että kuuden ajatteluhatun menetelmässä jokainen keskustelija ottaa eri hatun päähänsä ja sitten väitellään tiukasti. de Bonon ajatus menetelmää kehittäessään oli aivan toinen: Koko ryhmä ajattelee samanaikaisesti tietyllä tavalla. Tällä vältetään väittely, jankutus ja ideoiden torppaaminen. Tällä myös saavutetaan aiheen monipuolinen käsittely, jolloin osallistujat ymmärtävät aihetta ja toisiaan paremmin.
Väittelyyn kannustava “jokaisella oma hattu”-menetelmä ei ole lainkaan mainittuna de Bonon kirjoissa tahi englanninkielisessä Wikipediassa. Niissä nimenomaan puhutaan rinnakkaisajattelusta, jossa koko ryhmä ajattelee aina saman hatun kautta (paitsi fasilitaattori). Suomenkielisessä artikkelissa omat hatut mainitaan vaihtoehtona ja eräistä suomennoksistakin voi menetelmäkuvauksen helposti ymmärtää väärin. Ja ilmeisesti tätä väittelyyn kannustavaa hattutekniikkaa melkoisesti käytetään Suomessa. Olisi kiinnostava kuulla, saako siitä mitään rakentavaa irti.
Joka tapauksessa Sometun kuusi hattua oli erittäin positiivinen kokemus ja herätti paljon ajatuksia. Kävimme menetelmällä kaksi kysymystä läpi: Onko Wikileaks hyvä juttu ja onko sosiaalisen media opetuksessa hyvä juttu. Muistiinpanoja voi katsella Tieken Muistiosta.
Jos paikalla on kovin paljon ihmisiä, ettei keskustelu onnistu luontevasti, voinee kuutta hattua täydentää avoimella tai suljetulla kalamaljalla, kuten mekin alunperin harkitsimme.

Knowledge Café

Knowledge Café (ent. World Café) taas jakaa keskustelijat pöytiin, joissa leppoisassa tunnelmassa käsitellään aihetta hyvin vapaasti. Joka pöydässä ajaudutaan eri suuntaan, jolloin aiheeseen saadaan hyvin erilaisia näkökulmia. Ensimmäisen kierroksen jälkeen osallistujat siirtyvät vapaasti toisiin pöytiin, paitsi kunkin pöydän kirjurit, jotka pysyvät paikoillaan. Näin eri näkökulmia yhdistetään ja saadaan taas uusia näkökulmia jo pureksittuihin aiheisiin.
Kahvilamenetelmällä saadaan yhdestä kysymyksestä hyvin erilaisia tuloksia, kun kukin pöytä jäsentensä tuloksena päätyy eri asioihin. Sometunkin pikkujouluissa kolme pöytää pohti Sometun tulevaisuutta. Yksi pöytä päätyi hyvin leikillisiin ajatuksiin, toinen keskittyi pedagogiaan ja opettajan arkeen, kolmas taas oli enemmän teknologiasuuntautunut.
Loppukaneettina voinee sanoa, että nämä keskustelut olivat varsin mielenkiintoisia ja kunhan niiden muistiinpanoista saadaan jalostettua jotain konkreettista, myös oikeasti hyödyllisiä.
Kommenteissa olisi kiva kuulla, mitä kokemuksia ihmisillä on “oma hattu” -menetelmästä, rinnakkaisajatteluun kannustavasta kuuden ajatteluhatun menetelmästä sekä knowledge cafén eri variaatioista. ITK2011-konferenssiin Sometu on varmaankin järjestämssä massiivisen knowledge cafén, joten sitäkin silmällä pitäen saa ideoita heittää.