USAn musta maanantai ei tullut sinänsä yllätyksenä, sillä USAn talouden perusmekanismeista pystyi jo pitkään päättelemään, ettei järjestelmä voi pyöriä samaan tahtiin loputtomiin. Jokin aika sitten USAn hallitus (eli veronmaksajat) pelasti ostamalla kaksi maan suurinsa asuntoluottolaitosta, mutta nyt suuri pankki päästettiin konkurssiin asti. Asiasta lisää mm. HS:n pääkirjoituksessa: Pahinta ei ehkä ole vielä nähty finanssimarkkinoiden kriisissä.
USAn talousluvut ovat näyttäneet noususuhdannetta jo pari vuosikymmentä (mitä nyt yksi dotcom-kupla välissä puhkesi), mutta todellisuudessa maa on ollut taantumassa, kenties jopa lamassa jo vuosia. Tämä ei ole näkynyt julkisesti, koska talouden tunnuslukuja on säädetty – jokainen hallitus on aina muuttanut laskukaavoja, jotta taloudella näyttäisi menevän paremmin. Esimerkiksi inflaationa käytetään ns. “core inflation”-lukua, joka ei ole todellinen inflaatio, vaan josta on poistettu ruoan ja polttoaineen hinnat, ja myöhemmin asuntojenkin hinnat. Eli vaikka kaikkien hinnat ovat nousseet merkittävästi, ruoan hinta jopa 10% vuodessa, eivät ne näy raportoidussa inflaatiossa. Tämän lisäksi inflaatiota on korjattu substituutio- ja hedonismikorjauksilla. Substituutio tarkoittaa, että jos jonkin tuotteen hinta nousee, korvataan se vertailukorissa halvemmalla vastaavalla. Hedonismi taas tarkoittaa, että jos tuotteeseen tulee uusia ominaisuuksia ja siten sen nautittavuus lisääntyy, pitäisi tuote laskea korissa nautinnon lisäystä vastaavalla alennuksella. Eli jos TV:n uudessa samanhintaisessa mallissa on vaikkapa digitv-ominaisuus, lasketaan TV:n hinta nyt korissa vaikkapa 20% alennuksella, koska kuluttaja saa enemmän. Vaikka missään kaupassa kuluttaja ei enää saa sitä televisiota tällä 20% alennuksella ja ilman tätä lisäominaisuutta. Lisätietoja mm täältä: US Inflation Much Higher Than Reported: Get Ready For 10% Inflation | LIVING OFF DIVIDENDS & PASSIVE INCOME Näitä inflaatiokorjauksia kun poistaa ja tarkastelee USAn talouskehitystä, on siellä huideltu jo toista vuosikymmentä noin 10% vuosi-inflaation tahdissa. Myös työttömyystilastoista on siivottu pois “pysyvästi työttömät”. Ja silti USAn keskuspankki on pitänyt korkotason alhaisena, jotta bisnes ei hidastuisi.
Inflaatio tuntuu olevan sellainen pakollinen paha, mutta oikeasti näin ei ole. Maailman talouden inflaatio vuosina 1600-1900 oli 0%. Ainoastaan sotien aikana rahan arvo laski, kun valtiot ottivat lainaa ja loivat rahaa tyhjästä, mutta sotien jälkeen rahan arvo palasi ennalleen. Mutta kun rahan arvo irrotettiin kultakannasta maailmansotien melskeessä, ei ollut enää mitään pakottamassa arvoa ennalleen – valtiot voivat painaa rahaa tarpeen mukaan, mikä tietysti aiheuttaa myös inflaatiota. Esimerkiksi Saksassa koettu hyperinflaatio johtui holtittomasta rahan tekemisestä. Mainitaan nyt tässä, että vain 5% maailman rahasta on käteisenä. Loput on pelkkiä bittejä pankkien tietokannoissa.
Mistä raha sitten saa arvonsa, kun kerran kultaa tai hopeaa ei enää käytetä arvon mittana? Rahan arvo on velassa, eli lupauksessa, että joku maksaa velan takaisin. Kun kuluttaja ottaa lainaa pankista, hän tekee lupauksen maksaa lainan takaisin. Tämä velkakirja on siis se arvoa tuova paperi. Ja kun pankilla on paperi, jossa joku lupaa maksaa vaikkkapa 10000€, on pankilla ikäänkuin virtuaalisesti 10000€ rahaa, se vain on lainassa. Noh, tässä ei vielä ole ongelmaa, mutta kun tämä 10000€ käytännössä menee kuluttajan oman pankin tilille, on tällä pankilla (joka voi olla sama tai eri pankki) oikeus lainata 90% tästä rahasta jollekulle muulle kuluttajalle. Ja kun tämä 9000€ lainataan ja talletetaan toiselle tilille, voidaan sen perusteella taas lainata 90% eteenpäin, yhä uudelleen ja uudelleen. Lopulta tuo alkuperäinen 10000€:n laina on paisunut noin sadan tuhannen euron arvoisiksi lainoiksi. Ja koko tämän summan takeena on siis ainoastaan se alkuperäinen velkakirja kymppitonnista.
Tämä ei yleensä ole ongelma, sillä useimmat kuluttajat eivät tarvitse rahaansa käteisenä samanaikaisesti. Kun joku haluaa rahansa tililtään, pankilla yleensä on sen verran käteistä annettavana. Ja jos ei ole, on pankkien yhteisiä turvarahastoja, joista rahaa saa. Nytkin HS:n kirjoituksessa mainittiin, että
Rikkaiden teollisuusmaiden kymmenen suurta pankkia kiirehti yhdessä perustamaan 70 miljardin dollarin hätärahaston helpottamaan tilanteen luomia luottopaineita.
Eli rahaa siltä varalta, että kuluttajat alkavat suurissa määrin nostaa rahojaan pankeista ulos. Koska pankeilla itsellään sitä rahaa on vain murto-osa talletusten määrästä.
Tähän mennessä todettu: USAn taloudelliset tunnusluvut näyttävät liioitellun positiivista kuvaa. Kaikki raha perustuu kuluttajien, yritysten ja valtioiden pankeilta ottamaan velkaan (ei siis kultaan).
Kultakannasta irtoaminen oli tietysti siinä mielessä kivaa, että talouden kasvua rajoitti kullan hankkimisvauhti – talous ei voinut kasvaa nopeammin kuin valtioiden kultavarannot kasvoivat. Kun rahan arvo ei perustu mihinkään, talouden kasvuakaan ei rajoita mikään. Ja taloushan onkin kasvanut sen viimeiset 80 vuotta. Nyt otetaan jo itsestäänselvyytenä, että talouden on vuosittain kasvettava. Jos kasvua on vain vähän, ollaan huolissaan. Vaikka kestävän kehityksen kannaltahan mikään ei voi jatkuvasti kasvaa.
Maailman talousjärjestelmän on kuitenkin kasvettava jatkuvasti. Ja syy tähän on todella yksinkertainen: Koska kaikki käytössä oleva raha on lainattu pankeilta, olkoon summa vaikka gaziljoona, on tänäkin vuonna maksettava tästä summasta korkoa pankeille, vaikkapa 4% gaziljoonasta. Jotta tämä korko voidaan maksaa, on sitä varten oltava rahaa. Mutta koska kaikki raha on lainattu pankeilta, koron maksamiseen tarvitaan lisää rahaa, eli pankeilta on lainattava tänä vuonna 4% gaziljoonasta ihan vain korkojen maksamiseksi. Ja näin maailmassa olevan rahan määrä kasvaa väkisinkin jatkuvasti, koska olemassaolevalle rahalle eli lainalle on maksettava korkoa ja sitä saa vain lainaamalla lisää.
Nopeasti ajatellen tuo yllä kuvattu mekanismi ei kuulosta kovin toimivalta. Mutta kyllä se toimii – kunhan talous kasvaa yhtä nopeasti kuin uutta lainaa on otettava korkojen maksamiseen. Jos ja kun talous kasvaa heikommin, uutta rahaa tehdään vähemmän kuin korkoihin tarvitaan, joten jotkut lainanottajat menevät konkurssiin ja heidän lainansa muuttuvat arvottomiksi. Luottotappion kärsii se pankki, joka lainan on antanut.
Yksittäiset konkurssit tietysti eivät maailmaa hetkauta. Mutta isommaksi ongelma paisuu, kun enemmän lainoja muuttuu arvottomaksi. Jos siis vaikkapa USAn kansalaisten kulutusinto heikkenee ja siten talouskasvu hidastuu (tai pysähtyy, tai talous alkaa jopa pienentyä), alkaa firmoja mennä nurin ja niiden lainat jäävät maksamatta. Kun näitä tapahtuu paljon, alkavat pankit kärsiä luottotappioista ja pahimmassa tapauksessa luotottajia (kuten nyt USAn kaksi suurinta asuntoluotottajaa ja nyt suuri pankki) alkaa mennä nurin, jos valtio ei niitä pelasta (tekemällä lisää rahaa).
Eli: Nykyinen kroonisen talouskasvun aika (viimeiset 80 vuotta) on itseään ruokkiva järjestelmä, joka voi toimia vain niin kauan kun talous todella pystyy kasvamaan. Jos ja kun talouskasvu pysähtyy, lainoista alkaa tulla luottotappiota yleisen lainakorkoprosentin tahdissa.
Mikä sitten sai talouskasvun pysähtymään USAssa nyt? Vaikka moni ekonomisti voisi olla yllä kirjoitetun kanssa eri mieltä, niin ekonomistienkin mielestä Tuotto=Työ*Pääoma, tai jokin sen johdannainen. Oleellisesti työvoimaa tarvitaan tuoton saamiseksi. Työvoimaa taas on se energia, jota ihmiset voivat tuottaa. Valtaosa tästä energiasta ei ole lihasvoimaa, vaan halvan öljyn mahdollistamaa lisäenergiaa (jolla liikutetaan työkoneita, ruokaa ja ihmisiä, ja tuotetaan suuri osa ruoasta, raakamateriaalista ja hyödykkeistä). Kuten uutisissa on nähty, halpaa öljyä ei enää ole. Öljyn kysyntä kasvaa jatkuvasti, kun kiinalaiset haluavat jääkaapin ja auton joka kotiin. Mutta öljyn tuotanto ei ole viimeiseen neljään vuoteen kasvanut lainkaan, lisääntyneestä kysynnästä huolimatta. Valtaosa öljytutkijoista on sitä mieltä, että olemme saavuttaneet öljytuotantohuipun ja tästä eteenpäin öljyn tuotanto tulee hidastumaan, koska uutta öljyä on yhä vaikeammissa paikoissa ja pienemmissä varannoissa. Jos ja kun öljyn määrä vähenee, samalla vähenee se hyötyenergian tuotanto, jota talousjärjestelmään saadaan. Ja tuotto tulee laskemaan, vaikka jo tuoton pysymistä samalla tasolla pidetään huonona suorituksena nykyisessä jatkuvan kasvun maailmassa.
Kuinka tästä sitten päästään taas uuteen nousuun? Tuskin mitenkään. Jatkuva kasvu on idealismia, jota on nyt halvalla öljyllä saatu viimeiset 80 vuotta pönkitettyä, mutta nyt se on loppumassa. Me tulemme tulevaisuudessa muistelemaan 90- lukua ja 2000-luvun alkuvuosia kultaisena aikana. Tulevat polvet taas poskettoman tuhlailun aikakautena. Olemme suurten muutosten edessä. Paluuta kivikaudelle tuskin tapahtuu, mutta elintaso tulee länsimaissa laskemaan. Siihen voi jo nyt varautua opettelemalla pärjäämään vähemmällä tavaralla, liikkumisella ja energialla.
HS:n pääkirjoitus päättyy näin:
Euroopan talouskasvun on ennustettu olevan ensi vuonna vain 0,5 prosenttia – tämän jälkeen ehkä vähemmänkin. Suomessa on elätelty toiveita vielä 1,5 prosentin kasvusta, mutta maanantaina OP-Pohjolan talousennusteessa kasvuarvio oli enää yksi prosentti.
Koskakohan uskalletaan valtamediassa sanoa ääneen, että talouskasvu voi olla negatiivinen? Viimeistään sitten kun se todella menee negatiiviseksi. Ai niin, ainahan niitä talouden mittareita voi säätää siten, että tilanne näyttää paremmalta, kuten USAssa on tehty 80-luvulta alkaen. Ongelma tässä tietysti on se, että valehtelu ei asiantilaa todella muutu. Nyt nähtiin, että manipuloinnilla saatiin pari vuosikymmentä keinotekoista talouskasvua, mutta että jäljet lopulta johtavat sylttytehtaaseen.
Harvinaisen poikkeuksen suomalaisen valtamedian selkärangattomaan hyssyttelyyn tarjosi Aamulehden pääkirjoitus: Talous ei homeopatialla parane. Suosittelen lukemaan.
Lisätietoja:
- US Inflation Much Higher Than Reported: Get Ready For 10% Inflation | LIVING OFF DIVIDENDS & PASSIVE INCOME
- Pahinta ei ehkä ole vielä nähty finanssimarkkinoiden kriisissä – HS.fi – Pääkirjoitus
- Money As Debt (55 minuutin video rahamarkkinoiden viimeisen 100 vuoden kehityksestä)
- The Crash Course | Chris Martenson (videomuotoinen pikakurssi talouden, ympäristön ja energian suhteesta)
- The Energy Standard (asiantunteva blogi englanniksi ja suomeksi öljy- ja energiataloudesta)
Saa olla eri mieltä, kunhan perustelee mielipiteensä, mielellään lähdeviitteen kera.
Edit 19.9.2008: Korjasin uudelleenlainauksen summiin lipsahtaneen kirjoitusvirheen. Kommenteissa tarkemmin.
Hei,
Olen iloisesti yllättynyt, että ihmiset jaksavat pohtia kansantaloudentoimintaa vapaa-ajallaan. Haluaisin kuitenkin esittää hieman kritiikkiä asiavirheiden suhteen.
1. “Tämä ei ole näkynyt julkisesti, koska talouden tunnuslukuja on säädetty – jokainen hallitus on aina muuttanut laskukaavoja, jotta taloudella näyttäisi menevän paremmin.”
– En kiellä sitä, etteikö hallitus olisi muuttanut inflaatiomittareita kuluneinavuosikymmeninä (olen kuullut samansuuntaista). Kyseenalaistan kuitenkin linkissä esitetyt väitteet, että todellinen inflaatio olisi jo toista vuosikymmentä +10%. Oletetaan, että olet oikeassa, se tarkoittaisi sitä, että inflaatio olisi ollut siis vähintään se 10% viimeiset 10 vuotta. 1.1^10=2,593. Se siis tarkoittaisi että hintataso on yli kaksinkertaistunut 10 vuoden takaisesta. Kävin yhdysvalloissa ensimmäisen kerran n. 12 vuotta sitten ja viimeksi viime kesänä ja voin vakuuttaa sinulle, että hintataso ei todellakaan ole kaksinkertaistunut.
Toinen huomautus liittyen tähän samaan asiaan. Hallitus ei ole ainoa inflaatiota valvova toimija. Myös lukuisat yksityiset yritykset ja organisaatiot valvovat talouden tilaa ja toteuttavat omia tutkimuksiaa. Jos nämä hallituksen muutokset oleellisesti ja hämäämistarkoituksessa muuttavat todellisia inflaatiolukuja, jokin näistä tahaista olisi väistämättä huomannut sen.
2. “Maailman talouden inflaatio vuosina 1600-1900 oli 0%. ”
– Jos viilataan pilkkua, tuo ei ole totta, mutta ymmärrän, että tarkoitat sanoa, että inflaatio ei ollut tuona aikana keskimäärin ongelma. Itseasiassa joinakin aikoina tuollakin aikavälillä on kärsitty negatiivisesta inflaatiosta eli deflaatiosta, jossa rahan arvo kasvaa “itsestään”.
3. “Kultakannasta irtoaminen oli tietysti siinä mielessä kivaa, että talouden kasvua rajoitti kullan hankkimisvauhti – talous ei voinut kasvaa nopeammin kuin valtioiden kultavarannot kasvoivat. Kun rahan arvo ei perustu mihinkään, talouden kasvuakaan ei rajoita mikään.”
– Väärin, talouden kasvua ei tuolloinkaan rajoittanut kullan määrä tai rahan määrä yleisesti. Realinen talouskasvu (erotuksena nimelliseen) perustuu pitkällä aikavälillä ainoastaan tuotannon yleiseen tehokkuuteen ja sillä ei ole mitään tekemistä vaihdon välineen kanssa. Voit itsemiettiä, kuin yleisesti tunnettu tosiasia valtion kultavarannon suurus oli tavalliselle 1700-luvun pulliaiselle, joka työskenteli esim. seppänä. Ei hän miettinyt pitäisikö nyt tuoda 1% lisää tuotteita markkinoille, kun valtion kultavarantokin on kasvanut 1%. Jos rahan määrä ei lisäänny hyödykkeiden lisääntyessä, niin yleinen hintataso laskee.
4.”Vaikka moni ekonomisti voisi olla yllä kirjoitetun kanssa eri mieltä, niin ekonomistienkin mielestä Tuotto=Työ*Pääoma, tai jokin sen johdannainen.”
– Jälleen kerran viilaan pilkkua, sillä asia ei ole aivan noin yksinkertainen. Tarkoitat varmaankin, että tuotto=tuotanto. Jos näin, niin asiaan vaikuttaa lisäksi mm. raaka-aineiden ja työvoiman saatavuus sekä tuotantoteknologian taso, mutta kärjistetysti sanoen olet oikeilla jäljillä.
5. “Kuinka tästä sitten päästään taas uuteen nousuun? Tuskin mitenkään. Jatkuva kasvu on idealismia, jota on nyt halvalla öljyllä saatu viimeiset 80 vuotta pönkitettyä, mutta nyt se on loppumassa. Me tulemme tulevaisuudessa muistelemaan 90- lukua ja 2000-luvun alkuvuosia kultaisena aikana. Tulevat polvet taas poskettoman tuhlailun aikakautena. Olemme suurten muutosten edessä. Paluuta kivikaudelle tuskin tapahtuu, mutta elintaso tulee länsimaissa laskemaan.”
Jos oletetaan, että öljylle ei löydetä korvaajaa, niin lienet oikeassa. Silloin näkisimme suuria muutoksia elämässämme. Markkinatalous on kuitenkin erittäin sopeutuvainen olento (tai siis markkinoilla toimivat ihmiset) ja öljyn vähentyessä neuvokkaat ihmiset keksivät korvaavia tuotteita. Ne eivät ehkä ole aivan yhtä halpoja aluksi, mutta tyypillisesti massatuotanto ja uudenoppiminen tuovat hintoja alas roimasti. Esimerkiksi. 2. maailmansodan aikana Saksa ja Japani molemmat valmistivat synteettistä öljyä kasvipohjaisista aineista. (Esimerkki hieman ontuu, mutta juuri nyt ei tule parempia mieleen.)
6. “Nopeasti ajatellen tuo yllä kuvattu mekanismi ei kuulosta kovin toimivalta. Mutta kyllä se toimii – kunhan talous kasvaa yhtä nopeasti kuin uutta lainaa on otettava korkojen maksamiseen. Jos ja kun talous kasvaa heikommin, uutta rahaa tehdään vähemmän kuin korkoihin tarvitaan, joten jotkut lainanottajat menevät konkurssiin ja heidän lainansa muuttuvat arvottomiksi. Luottotappion kärsii se pankki, joka lainan on antanut.”
– Itseasiassa kuvatunkaltainen systeemi voi toimia ilman, että kenenkään tarvitsee ottaa luottotappioita. Tämän mahdollistaa rahan kierto, eli että ihmiset eivät Roope Ankkamaisesti hamstraa rahaa säiliöihin vaan kuluttavat sitä ostamalla hyödykkeitä (myös pankkie omistajat harrastavat sitä.) Kieltämättä ajatus siitä, että rahaa luodakseen meidän on otettava aina velkaa on hurja, mutta systeemi toimii niin kauna kuin reaalihyödykkeiden määrä kasvaa. Tietysti voidaan olla montaa mieltä kauanko hyödykkeiden määrä voi kasvaa ja minäkin tunnustan, että ääretön kasvu on mahdotonta. Epäilen kuitenkin sitä, olemmeko vielä saavuttaneet kasvun rajat. Kierrätys ja palvelusektorin kasvaminen lykkäävät tätä päivämäärää hamaan tulevaisuuteen.
Yleisenä kommenttina vielä, että kun miettii pankki- ja finanssijärjestelmää, kannattaa ajatella asiaa näin. Reaalihyödykkeet ja niiden tuottamisen tehokkuus ratkaisevat viimekädessä elintason. (Raha on pääsääntöisesti vain vaihdantaa helpottava väline.) Realihyödykkeiden ja rahanmäärän välinen suhde on hintataso, muutokset näiden kahden välillä on inflaatiota/deflaatiota (olettaen, että eräät muut vähemmän tärkeät seikat kuten rahankiertonopeus ja kulutustottumukset, eivät muutu).
Terveisin,
Mikko E.
PS: Pahoittelut lukuisista kirjoitusvirheistäni.
90% 10000 eurosta on 9000 ja tämä määrä ei mitenkään kasva 90% edelleenlainauksella miljoonan euron setiksi.
100 lainauskerran jälkeen koko lainamäärä on 99997,34 euroa ja edelleenlainattava määrä on <30 snt, joten myöhempien lainasukertojen määrä koko summaan on enää marginaalinen.
Kiitos Olli korjauksesta. Siinä meni nollien määrä tosiaan sekaisin. Korjasin nyt tekstin oikeaksi. Alunperin lähdin siis 10 tuhannen lainasta, joka siis kasvaa 90% uudelleenlainauksilla lähes 10-kertaiseksi, kuten laskitkin, mutta naputin ylimääräisen nollan yhteen lukuun ja siitä se sitten propagoitui miljoonaksi. Eli pääpointti oli se, että saamalla velkakirjan summalle N voidaan siitä luoda lisälainoja lähes 10N summalle.
Vähän palautetta Mikon varsin asialliseen kritiikkiin. Myönnän heti, että kirjoitukseni on amatöörin käsialaa ja siinä on varmasti yksinkertaistuksia ja muita oikaisuja ihan riittämiin.
1. USAn inflaatiotasosta: itse asiassa se linkki ei väitä 10% historiallista inflaatiota, ja tuo heittoni lienee ollut yläkanttiin. Historiallisesti tuo raportoitu inflaatiohan on 60-luvulta alkaen pyörinyt 2-8% välimaastossa, mitä nyt 70-luvun öljykriisi vähän pompautti. Mutta nimenomaan viimeisen 20 vuoden aikana inflaatio on ollut todella alhainen, ja osasyy siihen on lukujen kaunistelu. Jossain lähteessä laskettiin todellista inflaatiota ilman näitä korjauksia ja päädyttiin 5-10% lukuihin. Kommenttiin muista talouden tilaa valvovista organisaatioista voisin todeta, että suurin osa ei-valtiollisista tahoista on juuri suuria liiketaloudellisia yrityksiä, joiden oma etu on pitää talousluvut hyvinä, jotta talous pysyy hyvänä. USAn media on pitkälti yritysintressien ja hallituksen kontrolloimaa – esim. uutisointi Irakin sodasta USAn tv-uutisissa on melkoisen yksipuolista verrattuna muiden maiden uutisiin.
Todetaan vielä Suomen inflaatiosta, että meillä lainojen määrä kasvoi vuoden 1994 684Mrd markasta vuoden 2000 992Mrd markkaan, eli kasvua 45% 6 vuodessa, joka oli melkoista noususuhdannetta. Eli toisin sanoen liikkeellä olevan rahan määrä kasvoi tuon 45%. Suomen BKT kasvoi samassa ajassa 48%, nettokansantulo 59%. Eli itse asiassa rahan määrä aika hyvin korreloi BKT:n kasvun kanssa.
Kuluttajahintaindeksi kuitenkin kasvoi samassa ajassa noin 10%. Tilastokeskuksen mukaan indeksi rakennetaan seuraavasti: elintarvikkeet 15%, alkoholi+tupakka 6%, vaatetus 5%, asuminen 22%, huonekalut 5%, terveys 4%, liikenne 14%, viestintä 2%, kulttuuri 12%, koulutus 0,1%, ravintolat 6%, muut 8%. Elinkustannusindeksi nousi samassa ajassa noin 9%.
Jos ajatellaan, että inflaatio on rahan arvon vähenemistä, tulisi sen tarkoittaa siis sitä tahtia, jolla rahaa tehdään liikaa verrattuna tuottavuuden kasvuun. Vaikea sanoa, mikä olisi oikea laskutapa, eli mitä lukuja pitää verrata.
2. Olen edelleen sitä mieltä, että inflaatio (USAssa) keskimäärin oli 0% vuosina 1600-1900. Rahan arvo välillä laski sotien vuoksi, mutta palasi aina ennalleen. Eli dollari vuonna 1600 osti yhtä paljon ruokaa kuin vuonna 1900. Ainoa poikkeus tästä oli tosiaan kultakannasta irtoaminen, jolloin sodan aiheuttamasta rahan arvon heikkenemisestä ei palattukaan, vaan alkoi jyrkkä nousu, joka edelleen jatkuu.
3. Edelleen olen käsityksessä, että kultakannassa pysyminen oli eräänlainen rajoitus. Tai siis ehkä näin päin: jos ja kun tuottavuus kasvoi, piti valtion laskea liikkeelle lisää rahaa vastaava määrä, ja periaatteessa jotta valtio tai pankit olisivat vakavaraisia, piti sitä kultaa löytyä varastosta yhtä paljon, tai myöhemmin ehkä jokin säädelty osuus rahan arvosta. Eli valtio joutui sitä kultaa hankkimaan varastoihinsa sitä mukaa kun talous kasvoi.
4. Kyllä, tuo kaavani oli tietysti mahdoton yksinkertaistus. Ja itse asiassa tuota kaavaa ekonomistit joskus vuosisata sitten yrittivät käyttää, kopioiden sen fysiikasta (F=ma). Eihän se tietenkään toiminut… Mutta olemme kai pääasiasta samaa mieltä, eli tuotanto on avainasemassa ja siihen liittyy mm. halpa energia, jolla voidaan rakentaa moottoritietä 100000€ kilometrihintaan – ilman työkoneita ei taitaisi ihan noin halvalla syntyä.
5. Saa nähdä mitä öljyn tilalle keksitään. Tai siis kaikkeahan on jo keksitty. Ongelma on skaalautuminen. Voidaanko biodieseliä tuottaa pelkästään USAlle 20 miljardia tynnyriä vuosittain? Ei ilman käsittämättömän suuria rakennemuutoksia. Tai voitaisiinko kaikki autot siirtää toimimaan sähköllä? No koko autokannan uusiminen on sekin järkyttävän iso operaatio. Ja sitten pitäisi se sähkökin jostain tuottaa. Avataanko USAn kaikki sammutetut hiilivoimalat? Niillä se sähkö voitaisiin tehdä.
Entä Suomessa? Liikenne on täysin riippuvainen polttoaineesta ja meillä autokanta on tosi vanhaa. Jos ja kun öljypula pahenee, öljyn hinta jatkaa nousuaan. Kuinka nopeasti tänne saadaan 2 miljoonaa sähköautoa? Ja mistä se sähkö? Okei, meillä on turvetta sen verran, että voitaisiin 20 vuotta tuottaa kaikki energia pelkästään turvetta polttamalla. Mutta sen jälkeen ei olisikaan mitään. Eikä turvekaan kovin puhdas energianlähde ole.
Mutta joo, kiitokset sparrauksesta. Tästä ne ajatukset kehittyy.
Tervehdys,
Luin otteen blogikirjoituksestasi Yleisradion kansalaismediakatsauksen viikon #38 jaksoon. Olen
antanutkaiken kunnian sinulle kirjoittajana ja olen linkittänyt sivulla suoraan kyseiseen
kirjoitukseen.
Ohjelma on vapaasti kuunneltavissa internetissä:
http://blogit.yle.fi/node/2312
Onnittelut YLEn kansalaismediakatsaukseen pääsystä!
Tuossa yllä oli minua ennen jo aika hyvin käyty eräisiin virheisiin kiinni aika yksityiskohtaisestikin. Väite siitä, että inflaatiota olisi systemaattisesti rukkattu on mielestäni hieman salaliitto-tason kamaa. Inflaation pitäisi kuitenkin kuvata yleisen hintatason nousua, joten on luonnollista, että sitä pitää korjata kun kuluttajien käyttäytyminen muuttuu. Kuten Mikko E tuossa yllä totesi, tätä lukua arvioivat sen verran monet eri tahot, että systemaattinen valehtelu onnistuisi vain todella suljetuissa talouksissa. Myös työttömyystilastojen numeroiden vaihtelu riippuu työttömyyden määritelmästä, miten se on saatu ja siitä, mihin tätä lukua on tarkoitus käyttää. Se, että niistä puuttuisi esim. “pysyvästi työttömät” ei siis hämää kuin sellaista, joka fiksoituu pelkästään numeroon eikä kontekstiin. En väitä, etteikö niitä voitaisi käyttää hämäävässä tarkoituksessa, mutta tämä ei ole ongelma asiaan vihkiytyneille.
Omasta mielestäni syy USA:ssa olevaan kriisiin on enemmänkin poliittinen kuin taloustieteellinen eli se johtuu huonosta talouspolitiikasta eikä markkinatalouden perusmekanismeissa mahdollisesti piilevästä pahuudesta. Hyvä ja kyhyt katsaus syihin ja seurauksiin on mielestäni Guardianissa julkaistu Joseph Stiglitzin kolumni viikon takaa.
On syytä olla hieman varuillan lukiessaan sensaationaalisia talousjuttuja interneteissä, koska niissä on usein tietty liberitaristinen tai objektivistinen filosofia taustalla ja jotka saattavat jäädä tavalliselta lukijalta huomaamatta. Suomalaiseen hyvinvointimalliin tottunut lukija ei välttämättä jaa näitä arvoja, esim. näiden mukaan valtion eli keskuspankkien rooli tulisi häivyttää ja rahan hinta tulisi olla kokonaan markkinoiden päätettävissä. Itse en näihin vähemisttössä oleviin äärikoulukuntiin lukeudu vaan näen että valtiolla on suurikin tehtävä pitää markkinat ja globalisaatio tarvittavassa kurissa, jotta ne toimisivat ihmisiä varten ja esimerkiksi juuri USA:n kaltaiset investointipankkien vastuuttomat rosvoukset voitaisiin välttää.
Taloustiede on siitä mielenkiintoinen, että vaikka sen perusperiaatteet ovat hyvinkin yksinkertaiset, se voi näyttää toimivan arkiajattelun vastaisesti. Onneksi siitä on kuitenkin olemassa kiinnostuneelle satoja vastaavansisältöisiä oppikirjoja, joista monille ehkä tutuimpina Slomanin Economics ja (Pohjola-)Pekkarinen-Sutelan Taloustiede. Markkinatalouden ja siitä seuranneen globalisaation historiasta kiinnostuneelle taas suosittelen näitä kirjoja.
Hei taas,
Haluaisin vielä täsmentää sanomisiani siltä osalta, mitä Tarmo ehtikin jo kommentoida.
1. Kiitän Karia inflaatio kommentistaan. Haluaisin kuitenkin vielä lisätä, että inflaatiota mittaavat myös mm. lukuista yliopistot, joilla ei ole omia taloudellisia intressejä vääristellä lukuja.
Huomauttaisin, että inflaatio on reaalinen ilmiö, joka on olemassa riippumatta siitä, mitataanko sitä vai ei, joten lukujen pimittäminen ei estä inflaatiota ainakaan pitkällä aikavälillä (lyhyellä tähtäimellä inflaatio-odotukset voivat vaikuttaa toutuvaan inflaatioon mutta tilanne tyypillisesti korjaantuu parissa vuodessa eikä se siten voi jatkua vuosikymmeniä.)
Tarmon kommenttiin BKT:n ja rahan määrän suhteesta sanoisin sen verran, että kyllä, asioiden välillä on kieltämättä vahva korrelaatio, mutta korrelaatio ei välttämättä tarkoita kausaliteettiä eli että ilmiöstä A seuraisi automaattisesti ilmiö B. Jäätelön syönnin ja hukkumiskuolemien välillä on myös erittäin vahva korrelaatio, mutta ei syy-seuraussuhdetta. Näillä on yhteinen tekijä eli lämpimät kesäilmat. Koska valtioiden keskuspankit tyypillisesti pyrkivät minimoimaan inflaation/deflaation (eli hyödykkeiden määrän ja rahamäärän välisen kasvunopeuden suhteen epätasapainon), on seurauksena se, että inflaation pysyessä suurinpiirtein nollassa myös rahamäärän kasvu ja reaalisen BKT:n kasvu korreloivat toisiaan.
2. Olet osittain oikeassa tuossa 0% inflaatio vuosina 1600-1800 mutta vain osittain. Kun puhutaan inflaatiosta ihmiset tyypillisesti tarkoittavat kuluttajahintaindeksin mukaista infltaatiota. Tämä on kuitenkin hyvin rajoittunut yleistys. Jokaisella kaupattavissa olevalla hyödykkeellä nimittäin on oma inflaationsa. Kuluttajahintaindeksi on vain keskimääräisen ihmisen osatmien tuotteiden painotettu inflaatio.
Minulla ei ole tarkkaa tietoa juuri ruuan hinnan kehityksestä tuona aikana, mutta uskon hyvinkin, että samalla määrällä kultaa osti aikavälin kummassakin päässä suurinpiirtein saman verran ruokaa (tämä johtuu osaksi siitä, että kullan tuotannon tehokkuudessa ja ruuantuotannon tehokkuudessa ei tapahtunut juuri merkittäviä parannuksia ennen teollista vallankumousta). Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että muiden tuotteiden inflaatio olisi pysynyt vakiona. Tuolla aikavälillä markkinoille tuli tuhansia uusia hyödykkeitä ja jo markkinoilla olleiden hyödykkeiden tuotantotehokkuus kasvoi. Tämä ja hopean vienti Kiinaan loi deflaatiopaineita, jotka ajoittain, kuten mm. 1750-1870 välisenä aikana nostivat hopean arvoa. Kulta kärsi vastaavasti deflaatiota 1800-luvun lopulla. Ratkaisuksi deflaatioon tuli tyypillisesti paperirahan ja arvometallin välisen suhteen huonontaminen hallinnollisella päätöksellä, jolloin rahaa voitiin painaa lisää.
Kultakanta aiheutti myös muita ongelmia kuten talletuspakoja pankeista ja syvensi Yhdysvaltojen suurta lamaa ihmisten muuttaessa rahaa kullaksi ja täten pienentäen kierrossa olevan rahan määrää.
Se, mitä tässä yritän sanoa, on se, että kultakanta tai mihinkään muuhun jalometalliin sidottu raha ei voi estää hintatason muutoksia ja hyödykkeiden välisten hintatasojen vaihteluita sillä ne ovat riippuvaisia tuotannon tehokkuudesta ja ihmisten kulutusmieltymyksistä.
3. Talous kyllä kasvoi suuremmaksi kuin kultavaranto, mutta seurauksena oli deflaatio. Kultakanta toimi hyvin niinä aikoina, kun liikkeellä olevan kullan ja tuotettujen hyödykkeiden välinen suhde pysyi likimain vakiona. Pääsyy, miksi kultakanta ei enää nykyisin toimisi, on se, että reaalisten hyödykkeiden tuotantovauhti ylittää moninkertaisesti kullanlouhinnan nykyisillä tehokkuuksilla. Kultakantaan palaaminen johtaisi kullan hinnan räjähdysmäiseen kasvuun (eli yhdellä palalalla kultaa ostaa aina enemmän hyödykkeitä), taloudelliseen lamaan ja palkkojen ja hintoken laskuun, jotta hintataso sopeutuisi.
Pitkällä aikavälillä edes kultakanta ei pystyisi merkittävästi rajoittamaan reaalisen talouden kasvua, sillä teknologinen kehitys ja reaalisten hyödykkeiden tuotanto ei ole mitenkään riippuvaisia saatavilla olevan kullan määrästä. Lyhyelläaikavälillä seurauksena kyllä olisi syviä ongelmia.
4. Kyllä, olemme ehdottoman yksimielisiä, että taloudellinen tuotanto on avainasemassa taloudellisen hyvinvoinnin ja kansantalouden koon kannalta.
5. En missään vaiheessa sanonut, että nykyiset biopolttoaineet olisivat ratkaisu edessä häämöttävään öljykriisiin ja suhtaudun ajatukseen skeptisesti. Biopolttoaineet kuitenkin voivat olla rakaisu JOS esim. biodieseliä voidaan valmistaa levistä, joiden öljyntuotantokyky on noin 2000-kertainen verrattuna esimerkiksi maissiin tai soijaan, ja jos näitä leviä voidaan alkaa kasvattamaan valtamerissä.
Kommenttini varsinaisena tarkoituksena oli kuitenkin lähinnä osoittaa, että vaikka tilanne nyt näyttää huonolta, se ei tarkoita sitä, etteikö se voisi muuttua. Mietitään esim. auto on muuttanut elämäämme. Auton keksimisen aikoihin sellaisiin oli varaa vain rikkailla kun taas hevoset olivat suhteellisen halpoja. Nykyisin länsimaissa jo suhteellisen köyhillä on varaa hankkia edes käytetty auto mutta hevosista on tullut kalliita. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että varsinaista energia kriisiä ei ole edessä. Auringosta sataa maapallolle käsittämätön määrä energiaa, joka täytyy vain valjastaa käyttöön. Vaikka aurinkoenergia on nyt huomattavan kallista, niin uskon, että sillä on seuraavan 100 vuoden kuluessa mahdollisuus tulla halvemmaksi kuin hiilenpoltto tai ydinvoima.
Öljy ei tule loppumaan yllättäen. Se johtaa jyrkkään hinnannousuun, joka puolestaan lisää tutkimusta vaihtoehtoisiin energiamuotoihin. Pakon edessä ihmisistä tulee erittäin luovia. Tulevaisuus voi tuoda mukanaan keksintöjä, joista emme tänään osaa unelmoidakaan. Historia on esimerkkejä täynnä enkä usko, että aikamme olisi poikkeus.
Sitten vielä yleisesti, että markkinataloutta ei kannata nähdä mörkönä. Sitä on harjoitettu jo vuosituhansien ajan ilman mitään teorioita. Se vain tapahtuu. Markkinatalous ei ole täydellinen, mutta siinä on sellainen hieno ominaisuus, että se on itseään korjaava. Valtiota ja sääntelyä tarvitaan, jotta voidaan taata markkinoiden moitteeton toiminta. Jos näin ei tehdä, seurauksena on, että markkinatalous ei toimi kunnolla vaan taantuu “luonnon markkinatalouteen” eli ns. viidakon lakeihin, mikä on epäoptimaalinen tilanne.
Terveisin,
Mikko E