Harto Pönkä julkaisi sarjan tekemiään piirustuksia ja kuvioita sosiaalisesta mediasta Flickr-kuvapalvelussa avoimella lisenssillä, mikä on sinällään aplodien arvoinen teko. Mutta minä ryhdyin pohtimaan, että ovatko nämä Harton tekemät kuvat tekijänoikeuden suojaamia taiteellisia teoksia vai eivät. Jos ne ovat, avoin lisenssi antaa meille muille oikeuden käyttää näitä kuvia vaikkapa omissa diaesityksissämme, mutta jos ne eivät ole, voi niitä hyödyntää aivan vapaasti joka tapauksessa ja lisenssi on tavallaan merkityksetön.
Sanotaan heti alkuun, että valokuvathan ovat aina lähioikeuksien suojaamia, vaikka olisi kuvattu pelkkää linssinsuojusta. Tämä suoja koskee kuitenkin vain valokuvia, eli valon vaikutuksesta syntyneitä kuvia. Tietokoneella tuotetut tai kaikenlaisilla välineillä piirretyt kuvat eivät ole tämän suojan piirissä, vaan on arvioitava niiden taiteellisuutta.
Teoskynnys on aina epäselvä asia ja se on ratkaistava tapauskohtaisesti. Tässä joitain ohjenuoria:
- Teoksen on ilmennettävä tekijänsä persoonallista ja omaperäistä otetta.
- Muokattu 15.10. klo 11:28: Teoskynnyksen katsotaan yleensä ylittyvän, jos voidaan olettaa, että kukaan muu ei olisi vastaavaan työhön ryhtyessään päätynyt samanlaiseen lopputulokseen. Jos kahdelle saman alan toimijalle annettaisiin samanlainen tehtävänanto ja he päätyisivät merkittävän erilaisiin lopputuloksiin, voitaisiin näitä teoksia luultavasti pitää tarpeeksi omaperäisenä.
- On hyvä muistaa, että satunnaisuus ei ole omaperäisyyttä – eli vaikka sattumanvaraisesti huiskimalla viivoja syntyy epäilemättä ainutlaatuinen tuotos, ei kyseessä ole luovan työn tulos, vaan sattuman tuotos.
- Teoksen taiteellisuuden arvioinnissa ei myöskään oteta kantaa kuvan mahdollisen informaatiosisällön oivaltavuuteen tai muihin ideoihin – ideat eivät ole tekijänoikeuden suojaamia. Toki jos kuvassa on tekstiä, joka itsessään täyttää taiteellisen tai kirjallisen teoskynnyksen rajat, on kuva sillä perusteella suojan piirissä.
- Teoksen kauneus tai rumuus tai muut esteettiset arvot eivät vaikuta arvioon. Arvioitavana on tuotoksen luovuus ja omaperäisyys, eivät sen taiteelliset ansiot.
- Jos teos on oleellisesti kopio toisesta teoksesta (kuten kuvakaappaus voi olla kopio ruudulla näkyvästä tekstistä), noudattelee teoksen tekijänoikeus alkuperäisen teoksen oikeuksia.
- Lisäys klo 14:35: Jos teos ei ole itsenäinen, vaan rakentuu olemassaolevien teosten varaan, sen oikeudet eivät voi loukata hyödynnettyjen teosten oikeuksia. Toisin sanoen jos kuvassa on käytetty teoskynnyksen ylittäviä elementtejä, on kokonaisuuskin useimmiten teoskynnyksen ylittävä, muttei välttämättä kokonaisuuden omaperäisyyden vuoksi, vaan tietyn elementin omaperäisyyden vuoksi.
Muokkaus 20.10. 10:35: Nyt pääset itse osallistumaan: Avaa tämä kyselylomake toiseen ikkunaan ja anna siinä mielipiteesi siitä, onko kukin alla olevista kuvista tekijänoikeuslain suojaa nauttiva vai ei. Joka kuvan perässä on joitain huomioita kuvan toteutustavasta ja kuvaa napsauttamalla näet kuvan suurempana. Annettuasi vastauksesi näet yhteenvedon muiden antamista vastauksista. Vastausaika on päättynyt. Saadut vastaukset on kuvailtu kunkin kuvan jälkeen.
Tämä kuva on kaavio, jossa sinänsä on hyvin jäsennetty sosiaalisen median ulottuvuuksia. Tekijänoikeus ei kuitenkaan suojaa ideaa, vaan sen muotoa, tässä tapauksessa siis tätä kaaviota. Arviointi on siis tehtävä irti asiasisällöstä.
Tulos: Lähes yksimielisesti todettiin, että teos ei ilmennä tekijänsä persoonallista otetta riittävästi ylittääkseen teoskynnyksen. Tekstit ovat lyhyitä ja tavanomaisia, samoin laatikoiden sijoittelu on ulkoisten tekijöiden määräämää, eikä tekijä ole voinut niitä sijoitella kuten haluaa. Vaikka kuvion työstämiseen on varmasti mennyt paljon aikaa ja se on sinänsä arvokas jäsennys ja sen visualisointi, lopputulos ei kuitenkaan ole riittävän luova.
Tämä kuva on tehty ManyEyes-palvelulla, kuten Hartokin kuvatekstissä toteaa. Palveluun syötetään tekstimuotoista dataa, josta palvelu tuottaa tällaisen visualisoinnin. Käyttäjä voi vaikuttaa fonttiin, väreihin ja muihin ulkoasuseikkoihin.
Tulos: Jokainen vastaaja antoi tähän eri vastauksen, joten tässä oli hankala pala. Eniten ääniä tuli kuitenkin vaihtoehdolle, että teoskynnys ei ylity, koska kuva on koneen tuottama. Mutta muutkin vaihtoehdot saivat kannatusta. Kuten Harto kommenteissa sanoi, tämänkin kuvan tekemiseen on mennyt melkoisesti työtä ja nimenomaan luovaa työtä. Lopultahan ei kuitenkaan riitä, että työ on ollut luovaa, ellei lopputuloksessa tämä omaperäisyys näy. Tämä kuva jäänee harmaalle alueelle.
Kuten ensimmäisessäkin kuvassa, tämän kuvan taiteellisuuteen ei vaikuta idean tai sisällön oivaltavuus, vaan kuvan toteutuksen taiteellisuus.
Tulos: Äänet jakautuivat melko tasan – osan mielestä teos on tarpeeksi persoonallinen, osan mielestä taas ei. Osa lähti siitä, että kuvassa näkyy teoskynnyksen ylittävä teos, jonka perusteella kokonaisuuskin on suojattu. Tämän kuvan osalta elementtien sijoittelussa on tekijällä enemmän liikkumavaraa kuin edellisessä. Itse kallistuisin tässäkin toteamaan, että tekijän omaperäinen ote ei välttämättä tule riittävästi esiin, mutta tämä on kyllä harmaalla alueella. Ja epävarmoissa tilanteissahan kannattaa aina olettaa, että teos ylittää teoskynnyksen ja toimia sen mukaisesti.
Tämä kuva on mahdollisesti piirretty kokonaan alusta, mahdollisesti se on koostettu useasta valmiista kuvasta (maapallo linjoineen, twitter-lintu).
Tulos: Valtaosa vastaajista piti tätä riittävän persoonallisena teoksena. Toisaalta tässä on huomioitava, että teos ei ole itsenäinen, koska se koostuu erillisistä kuvista, jotka mahdollisesti myös ylittävät teoskynnyksen. Teoksessa oleva maapallo voi siis olla suojattu karttana ja twitter-lintu taas piirroksena. Jos niiden yhdistelmä on riittävän luova, saa kokonaisuus erikseen suojaa kuvana, mutta jos se, ovat kuvan osat oman suojansa piirissä joka tapauksessa. Ja näiden osakuvien kopiointiin, muokkaamiseen ja uudelleenjulkaisuun ilman tekijän nimeä on siis Hartolla ilmeisesti ollut lupa.
Tämä kuva koostuu ilmiselvästi useista muista kuvista, jotka on yhdistetty toisiinsa. Oletettavasti käytettyjen kuvien osalta on saatu riittävät oikeudet laatia niistä johdannaisteos ja julkaista se CC BY-NC-SA -lisenssillä. Kun arvioit, tuottaisiko joku toinen samanlaisen tuotoksen, lähtökohtana on kuvan otsikko, eivät kuvassa näkyvät kuvat, sillä kuvien valinta tähän kollaasiin on osa luovaa prosessia.
Tulos: Valtaosa vastaajista piti tätäkin kuvaa riittävän omaperäisenä. Yksi vastaaja oli sitä mieltä, että kuvassa on muita teoksia, joiden perusteella suojaa on. Tässä lienee sama tulkinta kuin edellisessäkin kuvassa paikallaan, eli yksittäiset osakuvat ylittäessään teoskynnyksen saavat kukin suojaa, ja kokonaisuus saa suojaa kun se on riittävän omaperäinen.
Kaavakuva, jossa taas arvioitava lopputuloksen omaperäisyyttä, ei informaatiosisällön oivaltavuutta.
Tulos: Teoskynnys ei ylity. Yhden vastaajan mielestä kuva on koneen tuottama, muut vetosivat vain omaperäisyyden puuttumiseen.
Facebook-profiilikuvista koostuva kollaasikuva.
Tulos: Vastaajien mielipiteet hajautuivat melkoisesti. Idea on omaperäinen, mutta onko toteutus omaperäinen? Tekijänoikeushan ei suojaa ideaa, vaan toteutusta. Lisäksi kuvassa näkyvät profiilikuvat ovat itsenäisiä valokuvia, joiden käyttämiselle on oltava oikeutus. Jos kuvat on otettu Facebook-profiileista, olisi teknisesti kunkin kuvan ottajalta saatava lupa tällaisen kollaasin tekemiselle. Jää epäselväksi, onko kuva kokonaisuutena riittävän omaperäinen saavuttaakseen teostason.
Kuva on sosiaalisen verkostoanalyysiohjelman tuottama.
Tulos: Yksimielisesti todettiin, että kuva on koneen tuottama. Ei teos.
Tämä kuva on kuvankaappausohjelmalla otettu, eli sinänsä mekaaninen suoritus. Tässä tapauksessa on kuitenkin arvioitava kuvassa näkyviä asioita, jotka voivat ylittää teoskynnyksen. Kuvakaappauksen ottaminen teoskynnyksen ylittävästä tekstistä vaatii luvan tekijältä. Tässä tapauksessa Harto on sekä tekstin kirjoittaja että kuvan ottaja, joten hänellä on lupa tähän.
Tulos: Jokunen vastaaja oli sitä mieltä, että teos on koneen tekemä (mitä se onkin), mutta valtaosa antoi suojaa sillä perusteella, että kuvassa näkyy teos. Ja niinhän siinä näkyykin lähes kokonainen blogikirjoitus, joka hyvin todennäköisesti ylittää teoskynnyksen. Tällä perusteella kuvaa ei voi käyttää ilman lupaa kyseisen tekstin kirjoittajalta, mutta kuvalla itsellään ei ole itsenäistä tekijänoikeutta – sen suoja vanhenee samalla hetkellä kuin tekstinkin suoja, eli 70 vuotta tekstin tekijän kuoleman jälkeen.
Tämä on toinen kuvankaappausohjelmalla tehty kuva, joten on arvioitava, onko kuvassa näkyvissä teoskynnyksen ylittävä kirjallinen tai taiteellinen teos.
Tulos: Yhden vastaajan mielestä kuvassa näkyy teoskynnyksen ylittävät teos, muiden mielestä kuva on koneen tuottama eikä ylitä teoskynnystä. Kuvakaappaukseen tarkkaan ottaen on kyllä lisätty punainen teksti sekä ympyröinti, joten se ei ole kokonaan koneen tuottama. Mutta omaperäisyyden osalta teoskynnys ei ylity.
Kolmas kuvakaappaus, taas arvioitava kuvassa näkyvien asioiden teoskynnystä.
Tulos: Valtaosa piti tätä koneen tuottamana kuvana, joka ei saa suojaa. Yhden mielestä ilmeisesti kuvassa näkyvät pikkiriikkiset valokuvat ovat suojan piirissä. Näin pienten kuvien tapauksessa voi ehkä lähteä siitä, että mikään niistä ei ole keskeisessä asemassa tässä teoksessa vaan ne ovat lähinnä taustalla sivuosassa. Tällä perusteella kuvalla ei ole tekijänoikeuslain antamaa suojaa.
Lopuksi vielä suurkiitos Hartolle, joka on kuvat avoimesti julkaissut ja jota olen saanut aiemminkin kiusata tekijänoikeusasioissa.
Päivitän tätä kirjoitusta muutaman päivän kuluttua ja kerron, minkälaisia vastauksia lomakkeeseen kertyi. Mielenkiinnolla odotan, mitä tuleman pitää.
On hyvä muistaa, että satunnaisuus ei ole omaperäisyyttä
Minä väittäisin, että satunnaisuutta ei sellaisenaan voi käyttää dissaamaan teoksen omaperäisyyttä. Se kuulostaa yhtä päättömältä kuin aikanaan yläasteen kuvaamataidon opettajan väite siitä, että kuulakärkikynää ei koskaan voi käyttää taiteen tekemiseen.
Kyse nimittäin ei ole siitä, josko sattumanvaraisesti huiskimalla viivoja saa aikaiseksi ainutlaatuisen teoksen, vaan siitä pystyykö tekijä toistamaan sen minkä on tehnyt. Jos kyseessä on tekijän luomisprosessi jossa satunnaisuus on suuressa roolissa, toista täysin samanlaista teosta tuskin saa aikaiseksi, mutta samanhenkisiä kyllä ja ihan varmasti useammankin. Silloin kyseessä on satumanvaraisuuden käyttäminen ilmaisun välineenä ja näin voidaan tuottaa teoskynnyksen ylittäviä lopputuloksia.
Hyvä argumentti, pni. Toki luomisprosessi sisältää jonkin verran satunnaisuutta, koska kyse on ihmisen toiminnasta. Eli satunnaisuus on ihan sallittua minunkin mielestäni, mutta jos luomisprosessissa ei ole luovaa ponnistelua ja tuotos syntyy puhtaasti satunnaisesti, on vaikea käsittää teosta tekijänsä persoonallisuutta ilmentäväksi taiteelliseksi teokseksi.
Toki on esimerkkejä taideteoksista, jotka ovat syntyneet täysin satunnaisesti, vaikkapa heittämällä maalipurkkeja olan yli seinälle. Mutta tällöin tekijänä on yleensä jo nimekäs taiteilija, ja (valitettavasti) tekijän nimellä on merkitystä teoksen taiteellisuuden arvioinnissa.
Satunnaisella ei-taiteellisella toiminnalla tarkoitan vaikkapa kevyttä jutustelua – joka on uniikkia, mutta ei luovan työn tulos eikä teoskynnyksen ylittävää, ainakaan useimmissa tapauksissa. Toisaalta improvisaatioteatterin esitys on aika lähellä kevyttä jutustelua, mutta katsotaan teoskynnyksen ylittäväksi; syitä on useita: tekijöiden maine taiteilijoina, teoksen syntyminen teatterilavalla, tekijöiden tavallista luovempi panos jutustelun syntyyn…
Oli kieltämättä aika yllättävä blogipostaus täällä.. ilmeisesti Tarmo tiesi, etten pistäisi pahasti pahakseni, että mun tekeleet nostetaan kriittiseen tarkasteluun. 🙂
Olen ymmärtänyt, että teoskynnys ylittyy hyvin helposti kirjallisissa tuotoksissa. Sen perusteella mukana olevat kaksi kaaviota ylittävät teoskynnyksen – semminkin, kun niiden tekemiseen on vaadittu hyvinkin paljon luovaa prosessointia. Eli teoskynnyksen kriteereitä arvioidessa ei voi lähteä vain siitä, että “tämä on kuva” (tai “tämä on tekstiä”), vaan pitää arvioida kokonaisuus.
Jos pelkästään luovuutta arvioi, niin silloin kaikki muut näistä esimerkeistä paitsi screenshotit ovat vaatineet luovuutta. Myös valmiiden kuvien yhdistely, vaatii luovuutta. Käytännössä se vaatii lähes aina myös jonkinasteista käsityötä (kuvankäsittelyä).
Erikseen pointti tuosta Many Eyes -palvelusta: ko. kuvion tekeminen vaati hyvinkin paljon ihmisen tekemää työtä (sanojen keksiminen, järjestäminen ja toistuminen, värit, kuvion arpominen n+1 kertaa sopivan lopputuloksen saamiseksi), että ihan pelkästä koneen tekeleestä ei voi puhua. 🙂
Kiitos palautteesta, Harto. Ja kestämisestä. 🙂
Teoskynnyksen osalta ei riitä, että on tehty paljon työtä ja prosessointia, edes luovaa prosessointia, jos lopputuloksessa tämä luovuus ei näy. Vertailun vuoksi: diaesitys, jossa on asiallisesti bullet pointteihin tiivistetty vaikkapa jonkin oppikirjan luvun sisältö, ei yleensä ylitä teoskynnystä. Vaikka bullettien kirjoittamiseen on vaadittu ko. materiaalin tutkimista ja valikointia, lopputulos ei ole persoonallinen.
En siis halua mitenkään väheksyä tekemäsi työn määrää, sillä ymmärrän kyllä, etteivät nuo kuviot synny hetken mielijohteesta. Mutta jos luovan prosessin lopputuloksessa ei persoonallinen ote tule esiin, ei teostasoa luultavasti saavuteta. Eli ne tekemäsi oivallukset ja jäsennykset, mitä kaavioissasi haluat kertoa, ovat ideoita, joita tekijänoikeus ei suojaa. Kyse on siitä, ovatko piirroksesi riittävän omaperäisiä, jotta niitä voidaan käsitellä teostason ylittävinä teoksina.
Vähän epäilen, että kuvissa joissa on irrallisia lauseita laatikoissa ei tekstikään yllä itsenäisen, omaperäisen teoksen tasolle. Tietokirjallisuudelle ei vaadita taiteellisuutta, mutta yksittäisiä lauseita ei helposti lueta kirjallisuuteen kuuluvaksi. Kuvien 1 ja 3 tekstit ainakin vaikuttavat asiallisilta ja tavanomaisilta, eivät erityisen omaperäisiltä – kun kaaviossa on sanottava tietyt asiat, ne on vain sanottava. Tämä rajoittaa omaperäisen ilmaisun mahdollisuuksia melkoisesti.
Olen myös samaa mieltä siitä, että kuvien yhdistelyssä kollaasiksi vaaditaan usein luovuutta, mutta taas on kyse siitä, onko lopputulos persoonallinen vai voisiko joku muu alan asiantuntija tehdä oleellisesti samanlaisen tuloksen (ja jos joku voisi päätyä samaan tulokseen, tuotos ei tällöin ole riittävän omaperäinen). Osa tekemistäsi kuvakollaaseista jää mielestäni tämän kriteerin alle, osa taas ylittää sen.
TN2009:17 antaa aika hyvää tulkintapohjaa: naisen ja kalanpyrstön valokuvien yhdistäminen merenneidoksi ei ylittänyt teostasoa, eikä myöskään valokuvista rakennettu Aino-triptyykin mukaelma. Sen sijaan Kullervon kirous-maalauksen muokkaaminen vaihtamalla poika toiseksi ja lisäämällä pizzaa syövä koira ylitti teostason.
Piirustusten teostasoa kuvaa myös se, että esim. anatomian oppikirjan piirustukset eivät ylitä sitä (TN1996:2), eikä myöskään tussilla piirretty tyrni maisemassa (TN2002:4).
Koneen tuottaman tuotoksen osalta ollaan tosi hankalalla alueella. Onko parametrien säätäminen riittävän luova panos tietokoneen renderöimän kuvan tekemisessä? Tuosta en ainakaan itse löytänyt TN:n lausuntoa, joten siitä on vaikea sanoa mitään painavaa.
Mutta sanotaan lopuksi, että toisten teoksien hyödyntämistä harkitsevan kannattaa aina epävarmoissa tilanteissa olettaa, että teoskynnys ylittyy, ja hankkia luvat käyttöön. Lisäksi liiketoiminnassa voi hyvin syyllistyä “sopimattomaan menettelyyn” vaikkei tekijänoikeuksia rikottaisikaan toisten tuotosten hyödyntämisessä.
Tarmo, jos esiin tuodaan taide noin yleisesti, niin kyllähän on täysin uskottavaa ajatella, että jossain taidenäyttelyssä olisi näytteillä esimerkisi 3D tuloste valkoisesta kohinasta ja se ylittäisi teoskynnyksen (ohjenuora: “Teoksen kauneus tai rumuus tai muut esteettiset arvot eivät vaikuta arvioon. Arvioitavana on tuotoksen luovuus ja omaperäisyys, eivät sen taiteelliset ansiot.”).
Toisaalta, tuo kyseinen ohjenuora on jotenkin ristiriidassa tämän kanssa: “Tietokoneella tuotetut tai kaikenlaisilla välineillä piirretyt kuvat eivät ole tämän suojan piirissä, vaan on arvioitava niiden taiteellisuutta.”.
Kumpaa pitää arvioida – taiteellisuutta/taiteellisia ansioita vai tuotoksen luovuutta ja omaperäisyyttä?
Kiitos tarkennuksesta, pni – olen käytellyt lepsusti eri termejä. Taiteellisuus-sana tulee siitä, kun tekijänoikeus suojelee lähinnä taiteellisia (ja kirjallisia) teoksia. Mutta tosiaan taiteellisuus ei edellytä hyvää taidetta tai esteettistä taidetta, vaan omaperäistä, luovaa prosessia. Eli kyllä arvioitavana on tuotoksen luovuus, itsenäisyys ja omaperäisyys, eivät sen taiteelliset ansiot. Minun olisi pitänyt aiemmin siis sanoa, että “Tietokoneella tuotetut ja kaikenlaisilla välineillä piirretyt kuvat eivät ole tämän (valokuvan) suojan piirissä, vaan on arvioitava niiden luovuutta ja omaperäisyyttä.”
Ja kyllähän myös tekijän nimi vaikuttaa teoskynnyksen arviointiin. Eli kun nimekäs graafinen taiteilija tekee 3D-mallin tietokoneella ja vie sen näyttelyynsä, teoskynnys ylittyy todennäköisesti. Sen sijaan jos sinä tai minä tehdään joku 3D-kohinajuttu, se on vain kohinaa. 🙂
Voi myös olla, että jos minä teen 3D-kohinajutun nyt, siitä saattaa tulla teos myöhemmin. Van Gogh (ei, en vertaa itseäni häneen, vaan otan hänet vain esimerkiksi) ei ollut kova sana eläessään. Teoksista saattaa tulla teoksia myös vasta myöhemmin, kun oikeasti tajutaan miten omaperäisiä ne olivatkaan.
Suljin lomakkeen ja kirjoitin kunkin kuvan perään tiivistelmän saaduista vastauksista sekä tulkintani. Pari kuvaa on todennäköisesti teoksia, muutama on harmaalla alueella, muutaman osakuvat ovat suojan piirissä ja pari on suojan ulkopuolella.