Harto Pönkän esitykset Slidesharessa ovat tutustumisen arvoisia. Diapakat ovat visuaalisia, tietopitoisia, ja mikä tärkeintä, jokainen Harton esittämä fakta on tuettu linkillä alkuperäiseen tietolähteeseen, josta väitteen todenperäisyyttä voi jokainen arvioida.
Harto käytti kuvituksessa ainakin aikoinaan samaa ilmaista kuvapankkia kuin minäkin (päätellen siitä, että tuli tuttuja kuvia vastaan), mutta on viime aikoina löytänyt selvästi muitakin kuvituksen lähteitä. Kävin läpi hänen uusinta esitystään, Sosiaalinen media alusta loppuun, ja dian 20 kohdalla pysähdyin tarkastelemaan kuvaa lähemmin, lähinnä siksi, että kyseisen dian kuva oli nätti versio itse piirtämästäni kuvasta (katso esim. tästä diapakasta, dia 5). Koska Hartolla oli diassaan linkki kuvan lähteeseen, napsautin sitä ja koetin selvittää, onko kuva esimerkiksi CC-lisenssillä julkaistu, jolloin sen käyttö olisi selvästi sallittua Harton esityksessä. Ja myös minun esityksissäni, vastaisuudessa. Tällaista en löytänyt.
Periaatteessa netissä julkaistun kuvan liittäminen osaksi omaa teosta olisi mahdollista seuraavissa tapauksissa:
- Kuvan yhteydessä on käyttöehto eli lisenssi, joka mahdollistaa käytön. Tällainen olisi esim. Creative Commons -lisenssi.
- Teoksen tekijä on erikseen hankkinut luvan kuvan käyttöön kuvan tekijältä. Yleensä kuvan yhteydessä olisi tällöin maininta tyyliin “julkaistu A.A:n luvalla”. Tällaista merkintää ei Harton esityksessä näkynyt.
- Kuva on lainaus eli sitaatti (22§). Tekijänoikeus mahdollistaa toisen teoksesta osan ottamisen tietyn käsiteltävän asian selventämiseksi. Yhtäältä kuvan lainaaminen osittain on aika hankalaa ja voi jopa loukata kuvan tekijän moraalisia oikeuksia, toisaalta taas kuvan käyttäminen kokonaan ei ole vain osan käyttöä. Suomen oikeusjärjestelmältä on tullut lausunto, jonka mukaan “kuvien lainaamiseen on suhtauduttava pidättyväisesti”.
- Julkaistu kuva näytetään osana maksutonta lähiopetusta, joka Suomessa on sallittua (18§). Toisaalta diapakka on julkaistu netissä, eikä siis ole enää lähiopetuksessa. Ja tilaisuus kai alunperinkään ei ollut virallisen opetustoiminnan osa.
Otin Hartoon yhteyttä ja tiedustelin asiaa. Harto ei ole kysynyt erikseen lupaa kuvien käytöstä, vaan on lähtenyt sitaattioikeudesta ja huolellisesti liittänyt kuvan oheen aina linkin sen alkuperäiseen paikkaan. Vähän veivasimme asiaa sähköpostitse ja Harto sitten ehdotti, että tästä voisin blogiinkin kirjoittaa. Joten tässä sitä ollaan, julkinen keskustelu alkakoon.
Voisi olettaa, että monet kuvien tekijät olisivat tyytyväisiä, kun heidän tekemiään kuvia hyödynnetään muualla ja samalla he itse saavat vähän lisänäkyvyyttä ja liikennettä omille sivuilleen. Toisaalta, joku voi närkästyäkin tai jopa vaatia korvauksia. Meitä on joka junaa.
Mutta sitaatti on hankala pala. Kuten laista näkyy, sitaatti mainitaan vain pykälässä 22 ja todella ylimalkaisesti. Käytännössä kuvaa ei voi käyttää vain koristeena tai kuvituksena, vaan sen ohessa pitäisi olla puhe siitä asiasta, jota kuva selventää. Blogissa julkaistun kuvan kohdalla pitäisi puheen kohdistua mielestäni kyseiseen blogiin tai blogikirjoitukseen. Ja kun diat on nyt julkaistu ilman Harton puhetta, sitaattiin liittyvää käsittelyä ei oikeastaan ole julkistettu ja kuva on varsin yksinään aihetta edustamassa. Itse veikkaisin, että tuota dian 20 kuvaa ei pidettäisi käypänä sitaattina.
Tässä siis liikutaan hyvin harmaalla alueella. Harton diaesitys on hyvin suoraselkäisesti tehty ja kertoo kaikille avoimesti, että kuvat on otettu netin eri paikoista. Mutta tekijänoikeuden kannalta liikutaan tummissa vesissä, sekä sen osalta, voiko kuvaa lainata ensinkään, mutta myös sen osalta, mikä on sallittua kuvamateriaalin käyttöä.
Itse asiassa ässänä hihasta voisi vetää 21§ 2. mom, jossa todetaan, että
“Julkaistun teoksen saa myös esittää julkisesti tilaisuudessa, jossa teosten esittäminen ei ole pääasia ja johon pääsy on maksuton sekä jota muutoinkaan ei järjestetä ansiotarkoituksessa.”
Mielestäni Harton fyysisesti pitämä esitys on eri asia kuin tämä Slideshare-julkaisu, ja ne pitää käsitellä erikseen. Voiko Slideshare-julkaisua pitää “tilaisuutena”, johon on maksuton pääsy, ja jossa näiden diapakassa olevien kuvien esittäminen ei ole pääasia? Jos voidaan, on tuossa Harton mentävä porsaanreikä. 🙂
Jos ottaa askeleen laista taaksepäin, lienee se olennainen kysymys, että onko Harto toiminut oikein? Onko jonkun muun oikeuksia olennaisesti sorrettu vai ei? Jos ei, niin pitäisikö lainkin tunnustaa toiminta lailliseksi? Jos on, niin kenen oikeuksia, miten ja kuinka raskaasti?
PS. Ei siten, että minullakaan olisi puhtaat jauhot pussissa. Vaikka kuvien osalta olen pyrkinyt olemaan aika tiukkana, on minunkin esityksissäni kuvia, joita ei ole avoimella lisenssillä julkaistu, ja joista en ole lupaa kysynyt. Ironisena esimerkkinä vaikkapa tätä samaa teemaa käsittelevä esitykseni Tekijänoikeus ja remiksaus, diat 2, 6, 23 (jossa poikkeuksellisesti siteeraan vain osaa kuvasta), ja 25. Sitaattioikeuteen minäkin vetoan – ja kun kuvien tukena on ääniraita, jossa teemaa käsittelen kunkin kuvan kohdalla, olen toivottavasti ollut oikeutettu kuvia lainaamaan.
PPS. Mutta musiikkiakin on minun esityksissäni kuulunut, mm. näyttämieni YouTube-videoiden taustalla. YouTuben käyttöehdot sallivat minun näyttää videoita missä tilaisuuksissa tahansa, mutta musiikin esittäminen julkisesti on tässä maassa luvanvaraista toimintaa ja käytännössä pitäisi maksaa Gramexille musiikin esittämisestä – vaikka musiikki olisi ulkomaisen yksityishenkilön tekemää CC-lisensoitua musiikkia, josta ei ole Suomessa ikinä mitään kuultukaan. Gramex sitten tilittää saamastaan maksusta suomalaisten radioiden soittolistojen perusteella ison osan tämän hetken pop-tähdille, ei tälle esittämäni musiikin tekijälle.
Olen kurssittanut itseäni monimediatuottajuuteen, ja tekijänoikeuksia ja sopimuksia käsitelleen luentopäivän yhteydessä otin puheeksi esimerkiksi videoihin mukaan editoitavat ppt- yms. -grafiikat. Eipä ollut luennoijalla oikein mitään sanottavaa niiden tekijänoikeuksista, teoskynnyksistä ja tarvittavista oikeuksien sopimuksellisista siirroista.
– Voiko informaatiografiikka ylittää teoskynnyksen?
Tweetti tai tekstarikin voi ylittää teoskynnyksen, joten informaatiografiikkakin sen kyllä tekee helposti. Ja etenkin Suomessa mikä tahansa turistivalokuvakin saa lähioikeudet, eli 50v kuvan ottamisesta. Vaikka niitä samanlaisia Eiffel-tornin kuvia on varmaan jo joitain satoja miljoonia otettu.
Jos tekeleen tekemiseen on vaadittu luovuutta sen verran, että alaa jonkin verran tunteva ei rutiininomaisesti pystyisi samaan tuotokseen, on teoskynnys käytännössä kyllä ylitetty. Ja tällöin tietysti ei ole kovin suurta tarvetta käyttää ko. tekelettä, koska voi itse tehdä rutiininomaisesti vastaavan.
Tietysti mielenkiintoinen sivuhaara on koneen generoima kaavakuva tms., jossa tekijänä on tietokone, eikä ihminen. Kukas sen tekijänoikeudet omistaa? Luultavasti se ihminen, joka painoi “Generate”-nappulaa. Ihan niin kuin valokuvankin tekijänoikeudet omistaa kameran laukaisimen painanut ihminen (joskin jos joku muu on asetellut valot ja kohteen ja kameran ja kaiken, ollaan taas tulkinnanvaraisella alueella).
Tämä on mielenkiintoinen ja kinkkinen aihe. Itse olen käyttänyt usein verkkosivujen ruutukaappauksia, jotka ovat osia graafisesta toteutuksesta. Ne ovat aina olleet viittaamassa kyseiseen palveluun tai sisältöön. En ole lupia kysellyt. Samaa tekevät “kaikki muut”.
Jännä ylläri oli tuoreesta Twitter-kirjasta nähdä ruutukaappauksia omista tviiteistä, eipä niistäkään varmaan mitään lupaa tarvitse kysellä.
Viime viikolla eräs henkilö mainitsi, että oletkos ajatellut, että fonteilla on tekijänoikeudet. Vähän nikottelin, että milläs me sitten nettiin kirjoitamme. Mutta tietenkin, jos kyseessä on jokin design-fontti, mutta mistäs sen sitten tietää. Kai nyt kumminkin kaikki normaalisti tekstinkäsittelystä ja kuvanmuokkauksesta löytyvät fontit ovat käytettävissä.
Tuo kuvaruutukaappausten käytäntö on jo aiemmin selvitetty esim. juuri tietokonelehtien ja pelilehtien vuoksi, ne kun tarvitsevat kuvaruutukaappauksia lehtiensä sivuille. Käytännöksi on tullut, että kuvaruutukaappaus on ok, kun puhutaan ko. palvelusta, mutta etenkin pelien osalta täysin tarkan kuvan julkaisu verkkosivulla on vähän arka paikka, koska siitä voi tosiaan sitten kopsia pelin taidetta liiankin helposti.
Twitterin TOS ei itse asiassa anna palvelun käyttäjille oikeutta jatkojulkaista toisten tweettejä missä vain. Twitterin kanssa yhteistyössä toimivat tahot (esim. asiakasohjelmien tekijät) saavat nämä oikeudet. Mutta Twitter-kirjassa näkyvien twiittien julkaisuun eivät Twitterin käyttöehdot anna erikseen lupaa. Se on sitten epäselvää, tarvitaanko siihen lupaa. Tweetit ovat julkisia ja jos niitä ei esitetä tekijään loukkaavalla tavalla, homma lienee lainmukaista. Ehkä.
Fonttien osalta jokainen tekstinkäsittelyohjelma ja käyttöjärjestelmä on periaatteessa maksanut lisenssimaksut fonteista, jotka niiden mukana tulee. Se, että blogissaan määrittää fontiksi jonkin uuden design-fontin, jota ei ole avoimesti saatavilla, on oma valinta. Sen fontin näkevät sitten ne, joiden käyttöjärjestelmässä tai selaimessa on ko. fontti asennettu (ja lisenssiehdot täytetty eli rahaa siirretty).
Tuo ohje, että kuvia tulee lainata “pidättyvästi” lienee oikea ohjenuora. Creative-Commons- tms. lisenssilla varustettuja kuvia voi
lainata ei kaupalliseen käyttöön, tottakai ,sekä kuvia tekijöiden luvalla.
Alalla “tiukkapipoisuus” on kuitenkin väistymässä, mm. Amerikassa
yleistyvän “fair-use” tulkinnan kautta. Netti on täynnä “harmaata”
lainaa, eikä mikään oikeuslaitos pysy perässä. Kannattaa käyttää tervettä harkintaa.
Tarkentaisin Heikin kommenttia siten, että kuvan lainaaminen on lisenssistä riippumatta sallittua sitaattikäytännön mukaisesti. CC-lisenssillä varustettuja kuvia saa ihan suoraan käyttää kokonaisina miten haluaa, myös kaupallisesti. Ainoa poikkeus ovat NC-ehdolla varustetut kuvat, joita ei saa kaupallisesti käyttää. Kaikkia muita CC-materiaaleja saa hyödyntää kaupallisesti. Ja ellei lisenssissä ole ND-ehtoa, voi materiaaleja myös muokata ja julkaista muokattuina. CC tekee monet asiat todella helpoiksi.
Niin, minä en todellakaan osaa sanoa, rikoinko jotain pykälää käyttämällä mainittua kuvaa esityksessäni koulutustilaisuudessa tai julkaistessani sen SlideSharessa. Ehkä, ehkä en, mutta asia ei tullut edes mieleen, kun sen kuvan lainasin. Tässä näkyy myös käytännössä tekijänoikeuslain monimutkaisuus: kukaan ei osaa vieläkään sanoa varmasti, miten sitä voisi tai pitäisi tulkita. Jospa sieltä aina löytyisi jokin “Harton mentävä porsaanreikä”, niin en saa ihan rikollista mainetta…
Olen aina luullut pysyväni laillisella pohjalla sillä, että kyse on ollut julkisesti netistä saatavilla olevasta tiedosta (tekstistä tai kuvasta) ja olen käyttänyt sitä sitaattina ja lähteeseen viitaten/linkittäen (lähdemerkintä lienee tärkeä osa sitaatin määritelmää?). Olen yrittänyt olla tarkka näiden kanssa. Koulutustilaisuus oli kaupallisesti pidetty, mutta _esitysmateriaali_ ei ole kaupallinen, sillä kaikki voivat katsoa tai ladata sitä SlideSharesta ilman, että saan siitä taloudellista hyötyä. Aivan samoin kuin voivat katsoa netistä esitykseen linkitettyjä alkuperäisiä lähteitä.
Tarmo sai minut kuitenkin huomaamaan ongelman tekijänoikeuslain kannalta. Koska tosiaan “kaikki muutkin tekee niin”, vinkkasin että hän voisi käyttää tätä esimerkkinä blogissaan. Toivottavasti asiaan saataisiin jotain selvyyttä ja joskus tulevaisuudessa jopa lakiakin tarkemmaksi. On vähän kohtuutonta, kun ei tiedä, miten lakia pitäisi noudattaa. Olen kuitenkin useamman kerran kolunut ko. lain pykäliä läpi ja yrittänyt ymmärtää lukemaani.
Jos joku pyytää minulta omistamansa kuvansa poistoa jostakin esityksestäni, niin teen sen kyllä heti. Harkitsin jo hetken koko SlideShare-tilin sulkemista, mutta jospa siitä olisi vielä enempi iloa kuin haittaa.
Jatkossa tarkemmin.
Sitten vielä, ettei asia menisi liian yksinkertaiseksi, ovat erilaiset oikeuskäytännöt. Suomessa ja jenkeissä on käsittääkseni aivan erilainen käytäntö lakien suhteen. Tämä tuli esille yhdessä koulutuksessa, jossa olin juuri eilen. Suomessa eduskunta säätää lakeja, joiden mukaan sitten toimitaan. Jenkeissä ja ilmeisesti Englannissa toimitaan taas korkeimman oikeuden ennakkopäätösten mukaisesti (korkeimmat oikeusasteet). En tiedä toimiiko tämä myös tekijänoikeuksien suhteen. Jos näin on, saattaa asia mutkistua huomattavasti myös tekijänoikeuksien suhteen.
Hienoa, että näistä asioista käydään keskustelua! On mielenkiintoista, että ihmisiltä odotetaan lainsäädännön noudattamista, vaikka sen sisältö on vähintäänkin todella epäselvä!
Minusta tuo Harton käyttämä kuva tuossa diassa 20 ei mene sitaattioikeuden piiriin. Se ei ole sitaatti, vaan kuva vastaa otsikon kysymykseen. Jos tekstissä analysoitaisiin kuvaa, olisi se todennäköisemmin sitaatti – esimerkin voisi ottaa vaikka taidehistorian opetuksesta, jossa kerrotaan teoksen tiettyjen piirteiden kuvaavan taiteilijan kyseistä aikakautta. Tai tuossa voitaisiin viitata, että tekijä X kuvaa sosiaalista verkostoa seuraavalla tavalla (ja avata hieman tekstillä) – silloin menisi mielestäni sitaattina.
Joku juristi voisi älähtää kaupallisuudesta: Slideshare preset lienevät mitä parhainta markkinointimateriaalia niiden tekijöille, etenkin, jos ovat yrittäjiä. Tuo kuva tuskin tuo Hartolle keikkoja, mutta tuo presentaatio aivan varmasti
Tosin eräs OPM:n juristi väitti aikoinaan, että opetustyökin voidaan rinnastaa kaupalliseen toimintaan: opettaja saa työstään palkkaa, ja jos käyttää työssään (verkossa) suojattua materiaalia, on siitä kysyttävä lupa ja maksettava.
Sitaattien käyttö on tosiaankin harmaa alue, kuten tietyssä mielessä koko tekijänoikeuslakikin. Musiikin verkko-oppimisen parissa koko viime vuosikymmenen toimineena näiden asioiden kanssa painittiin jatkuvasti, eikä selkeyttä tullut – saati sitten konsensusta. Juristit sanoivat, että lopulta asia ratkaistaan aina oikeudessa. Tekijänoikeusneuvostolta voi tietysti aina pyytää lausunnon. Totesin väikkärissänikin, että tekijänoikeusasioiden monimutkaisuus, lain tulkinta (eri osapuolet tulkitsevat eri tavoin) ja lain melko jyrkkä suhtautuminen myös opetuksen tekijänoikeusasioihin on suurin este musiikin ja yleensä taiteen/ kulttuurin verkko-opetukselle – vaikkakin sitaattioikeus luo joitain mahdollisuuksia.
Sivuhuomio sitaateista: Olen pohtinut sitaatin rajoja: Jos kirjoitan vaikkapa tietystä musiikin muodosta (mistä rakenteista tietty kappale koostuu), voinko soittaa koko kappaleen? Tämä siis esimerkkinä asioista, joista aikoinaan “neuvottelimme” eri osapuolten kanssa (joita riitti!). Mikään ei koskaan johtanut mihinkään, mistä johtuu tietysti tämä turhautuneisuuteni :).
Tarmo – mitenkäs kaupallinen käyttö määritellään CC-lisenssien yhteydessä? Missä raja menee sen suhteen?
Entäs kaikissa CC-lisensseissä oleva Attribution-vaatimus? Monet käyttävät kuvien päällä linkkejä kuviin (monesti esim. Flickriin), Harton esityksessä linkkejä ei tainnut olla. Joskus olen nähnyt myös että viimeiseen kalvoon on kerätty linkit käytettyihin kuviin. Millaiset säännöt tämän suhteen on ja mitkä ovat hyvät käytännöt?
Entäs jos näkee hienon kaavion jonkun muun esityksessä? Suoraan grafiikkaa ei saa kopioida mutta jos homman piirtää uudestaan samanlaisena niin sitten käyttö sallittua (hyvä tapa on varmaan mainita kuitenkin lähde)?
Itse tekee mieli siirtyä takaisin pelkkiin tekstikalvoihin kun tekijänoikeussäännöt ovat jotenkin pikkaisen sekavat. 😉
Sehän se kaupallisuuden ongelma CC:ssäkin on – kaupallisuutta ei ole laissa määritelty. Siksi en suosittelekaan sen käyttöä, en julkaisijana tahi hyödyntäjänä. CC-lisenssin vaatimisesta laadin mm. Prezi-esityksen jokin viikko sitten..
Arvaatteko miksi opettajien (siis yleensä ottaen) tekemiä kalvoja ja materiaaleja on niin vähän julkisessa ja avoimessa verkossa? — kyllä, juuri siitä syystä. Paljonhan kalvoilla käytetään oppikirjan kuvia, joita kustantaja ei todellakaan halua avoimeen nettiin eikä yleensä vaikka olisi suljettu verkko.
Saako kuvakaappauksia verkkosivuista käyttää? Lähde ilmoittaen. Usein luulisi, että sehän on mainosta sivun tekijälle.
Taannoin luentokalvoja valmistellessani koetin kysellä tätä tekijänoikeuksista vastaavalta lakimieheltä ja vastaus oli tavanomaisen ympäripyöreä. Kuitenkin kuvittelisin ymmärtäneeni seuraavaa:
– kuvissakin on eroja: jos kyse on valokuvasta tai muuten itsenäisestä teoksesta, sen lainaaminen on muutamaa pykälää hankalampi juttu
– sen sijaan tyyliin viivagrafiikka, joka havainnollistaa jotakin asiaa, ei yleensä muodostaisi itsenäistä teosta, vaan sen voisi sitaattioikeudella lainata periaatteessa samaan tapaan kuin voisin lainata kirjasta pätkän tekstiä
Se sitten, että miten paljon tekstiä tai viivagrafiikkaa sitaattioikeudella voi hyvän tavan mukaisesti lainata, on vielä eri juttu. Ei kovin paljon, kai.
Harri, itse en tulkitsisi asiaa aivan noin. Se on totta, että Suomessa valokuvien teoskynnys on todella matalalla ja oikeastaan mikä tahansa räpsäisy saa vähintään lähioikeudet, eli 50 vuotta suojaa. Jolloin valokuvan käyttö ilman lupaa on varsin hankalaa – lainaaminenkin kun lainaa tyypillisesti koko valokuvan, mikä on vähän epäselvä juttu.
Viivagrafiikan tai piirtämisen osalta ei mielestäni lainausoikeus ole mitenkään löyhempi – mitään tällaista ei laissa ole. Kyse on siitä, ylittääkö viivagrafiikka teoskynnyksen. Jos se ylittää, on sillä suojaa 70 vuotta tekijän kuolemasta. Jos ei, niin sillä ei ole mitään suojaa ja sitä saa käyttää kuinka vain haluaa. Avainasemassa lieneekin rajanveto siinä, mikä katsotaan riittävän originelliksi, jotta se ylittää teoskynnyksen.